”Kiristyneet geopoliittiset jännitteet lisäävät epävakautta ja hintojen heilahtelua. Sota on jo lisännyt merkittävää epävarmuutta erityisesti energian ja lannoitteiden markkinoilla”, sanoo vanhempi maatalousekonomisti Päivi Kujala.
Ennusteessa oletetaan, että sodan vaikutukset talouteen ja markkinoihin jäävät hallittaviksi, eikä konflikti eskaloidu merkittävästi. Tästä huolimatta öljyn ja maakaasun hinnat jäävät aikaisempaa korkeammalle tasolle. Tuotantopanosten hintojen nousu heijastuu nopeasti maatalouden kustannuksiin. Riskinä on sodan pitkittyminen, mikä lisäisi merkittäviä inflaatiopaineita koko ruokaketjuun.
Maakaasun hinnannousu näkyy jo lannoitteiden hinnoissa
Maakaasua tarvitaan lannoitteiden valmistuksessa, ja lannoitteiden hinnat ovat jo lähteneet nousuun. Hintojen ei kuitenkaan ennakoida kohoavan Venäjän vuoden 2022 hyökkäyssodan alkamisen aiheuttamien piikkien tasolle.
”Kotimaassa iso osa tämän kasvukauden lannoitteista on jo ostettu, mikä lieventää vaikutuksia peltoviljelyyn. Energian hinnannousut näkyvät maatiloilla nopeammin, mutta esimerkiksi rehuhinnoissa ei tällä hetkellä ole merkittäviä nousupaineita. Jos sota pitkittyy, lannoitteiden korkeiden hintojen vaikutus tiloilla korostuu ensi vuonna”, sanoo maatalousekonomisti Pekka Kinnunen.
Viljan hintoihin ei ole vielä tälle vuodelle näkyvissä nousua, koska tarjontaa on runsaasti sekä globaalisti että Suomessa. Seuraavalle satokaudelle tuotantokustannusten kohoaminen luo paineita hinnannousulle. Lähi-itä on viljan tuonnista riippuvainen alue, joten sodan vaikutus viljamarkkinoihin on erilainen kuin 2022.
Ruoan hinta nousee yleistä inflaatiota ripeämmin
Tänä vuonna ruoan hinta nousee 2,5 prosenttia, mikä on hieman yleistä inflaatiokehitystä nopeammin. Alkuvuonna nousu on maltillisempaa, mutta loppuvuonna sekä ensi vuonna sodan vaikutukset näkyvät voimakkaammin. Ensi vuonna ruoan hinta nousee niin ikään 2,5 prosenttia, mutta tähän arvioon sisältyy suurta epävarmuutta.
Hintapaineet syntyvät etenkin energiassa, logistiikassa ja jalostuksessa, joiden kustannukset siirtyvät viiveellä kuluttajahintoihin
”Vaikutukset ruoan hintaan jäävät kuitenkin pienemmiksi kuin vuonna 2022, koska Lähi-idän sota ei aiheuta suoraa tarjontashokkia viljamarkkinoille. Nousua vauhdittaa myös palkkakustannusten kasvu. Hintojen nousua hillitsevät kotimarkkinakysynnän heikko kehitys ja vähittäiskaupan hintakilpailun kiristyminen”, sanoo tutkimusjohtaja Sari Forsman-Hugg.
Naudanlihan hinnannousu siirtää kysyntää muihin lihalajeihin
Naudanlihan hinta on noussut jyrkästi viime kuukausina kotimaisen tuotannon niukkuuden ja tarjonnan rakenteellisten muutosten vuoksi. Helmikuussa naudanlihan kuluttajahinta oli 36 prosenttia korkeampi kuin vuotta aiemmin.
Koska hinta on korkea, kulutusta siirtyy muihin lihalajeihin, etenkin siipikarjanlihaan. Kehityksessä näkyy myös laajemmin kotimaisen lihantuotantorakenteen muutos. Siipikarjanlihan tuotannon kasvu jatkuu tänä vuonna kapasiteetin ja tuotannon tehokkuuden kasvun myötä. Naudanlihantuotanto jatkaa laskuaan samalla kun sianlihantuotanto kääntyy hienoiseen laskuun.
Yrittäjätulo laskee, kun kustannukset kasvavat mutta markkinatuotot eivät
Energian ja lannoitteiden hintojen nousu lisää maatilojen tuotantokustannuksia, mutta näkymää nopeasta markkinatuottojen kasvusta ei ole. Viljan hinnat eivät nouse tuotantopanosten tahdissa, ja kotieläintuotannossa maailmanmarkkinahintojen lasku vetää myös kotimaan tuottajahintoja alaspäin naudanlihaa lukuun ottamatta.
Maatalouden yrittäjätulo laskee sektoritasolla tänä vuonna noin 1,2 miljardiin euroon. Viime vuoden ennakkotietoihin verrattuna laskua on noin 8 prosenttia. Naudanlihan markkinatuotot ovat kasvaneet nopeasti muutamassa vuodessa tuottajahintojen nousun vetämänä.
Elintarvikeviennin kasvu hidastuu
Tänä vuonna Suomen elintarvikeviennin arvon kasvu jatkuu, mutta viime vuotta hitaampana vientihintojen laskun vuoksi. Viennin kilpailukykyä haastavat myös kasvavat logistiikan kustannukset. Vientiveturina jatkaa maitosektori. Kananmunien viennin arvo nousi neljänneksellä viime vuonna, mikä on hieman pienentänyt tarjontaa kotimarkkinalla.
Lihan ja lihatuotteiden vienti on myös ollut kasvussa. Siipikarjanlihan vienti Kiinaan lähti viime vuonna kasvuun, ja vienti vahvistuu tänä ja ensi vuonna. Kiina onkin noussut suurimmaksi siipikarjanlihan vientikohteeksi.
Ruuan kuluttajahinta (elintarvikkeet ja alkoholittomat juomat)
2,1 %
2,5 %
2,5 %
Vilja ja leipätuotteet, kuluttajahinta
0,1 %
0,3 %
2 %
Liha, kuluttajahinta
1,7 %
4,2 %
1,8 %
Maitotuotteet, juustot ja kananmunat; kuluttajahinta
1,0 %
1,6 %
2,5 %
Elintarviketeollisuuden volyymi
1,7 %
1,2 %
1,1 %
Elintarviketeollisuuden³ liikevaihto
3,7 %
3,0 %
3,5 %
Elintarvikeviennin arvo
5 %
2 %
5 %
Elintarviketuonnin arvo
4 %
4 %
4 %
1Tuottajahinta on satovuoden hinta 2025/26, 2026/27e ja 2027/28e.
2Maatalouden yrittäjätulon vuoden 2025 tieto perustuu Eurostatin ennakkotietoon.
3Sekä elintarvikkeiden (TOL10) ja juomien (TOL11) valmistus.
Lisätietoja
Päivi Kujala
vanhempi maatalousekonomisti
hallintotieteiden tohtori, maatalous- ja metsätieteiden maisteri, agronomi
”Kokonaisuutena laajentuminen olisi ennen kaikkea rakenteellinen ja pitkän aikavälin muutos, joka kytkeytyy maatalouden ohella EU:n vakauteen, integraatioon ja alueelliseen kehitykseen. Vaikutukset maataloustuotteiden markkinoille olisivat varsin rajallisia, mutta maatalouspolitiikkaan suurempia”, sanoo PTT:n vanhempi maatalousekonomisti Päivi Kujala.
Selvityksessä tarkastellaan, mitä Albanian, Bosnia ja Hertsegovinan, Moldovan, Montenegron, Pohjois-Makedonian ja Serbian mahdollinen EU-jäsenyys merkitsisi unionin maatalousmarkkinoille ja yhteiselle maatalouspolitiikalle (CAP). Tarkasteluun on valittu ne ehdokasmaat, joissa liittymisneuvottelut ovat aktiivisesti käynnissä. Ukraina on raportissa mukana vain vertailulukuina, koska sen jäsenyyden vaikutuksia on tarkasteltu jo aiemmassa selvityksessä.
Tarkastellut maat eroavat toisistaan huomattavasti mm. maatalouden rakenteen, tuotannon, ja tilakoon osalta, mutta niitä yhdistävät maatalouden suuri merkitys työllisyydelle ja nykyistä EU-keskiarvoa matalampi tuottavuus. Monet niistä ovat elintarvikkeiden nettotuojia.
Merkittävin toimija maataloudessa on Serbia, joka toimii jo nyt alueellisena maatalousviennin veturina. Sen kasvintuotanto painottuu viljaan, öljykasveihin, hedelmiin ja tuoreisiin kasviksiin. Eläintuotannossa keskeisiä ovat sianliha, siipikarja ja maitotuotteet.
Ehdokasmaat olisivat todennäköisesti yhteisen maatalouspolitiikan nettosaajia
Ehdokasmaat olisivat todennäköisesti CAP:ssa nettosaajia, mikä lisäisi painetta sekä suorien tukien että maaseudun kehittämisrahoituksen kasvuun. CAP:n painopiste siirtyisi entistä enemmän rakennekehityksen, modernisoinnin ja maaseudun elinvoimaisuuden tukemiseen.
”Euroopan unionin väestö kasvaisi, maatalousmaan määrä lisääntyisi ja maataloustuotannon kokonaisvolyymi kasvaisi. Samalla unionin sisäisten kehityserojen kirjo laajenisi. Ehdokasmaissa jäsenyys edellyttäisi huomattavia hallinnollisia, institutionaalisia ja tuotannollisia uudistuksia”, sanoo PTT:n ekonomistiharjoittelija Ville Piikki.
Budjettivaikutusten arvioissa huomattavia vaihteluita
Tässä selvityksessä ei tehty erillistä arviota laajentumisen vaikutuksista CAP-budjettiin. Aiemmissa tutkimuksissa on tehty nykyisen rahoituskauden (2021–2027) sääntöihin perustuvia arvioita, joissa Länsi-Balkanin maiden ja Moldovan liittymisen kustannukset vaihtelevat noin neljästä miljardista yli 11 miljardiin. Vaihtelu johtuu epävarmuudesta, joka koskee esimerkiksi suorien tukien tasoa ja siirtymäkausia.
Kokonaisvaikutus EU:n budjettiin riippuu puolestaan siitä, kasvatetaanko budjettia vai ei. Jos budjettia ei kasvatettaisi, lisäkustannukset merkitsisivät käytännössä varojen uudelleenjakoa. Tällöin nykyiset EU-jäsenvaltiot menettäisivät koheesiorahoitusta arviolta noin 9 miljardia euroa ja CAP-rahoitusta 8,5 miljardia euroa vuosina 2028–2034.
Ehdokasmaiden tarkastelu on osa Maatilatalouden kehittämisrahaston (Makera) rahoittamaa tutkimushanketta ”Suomi EU:n maatalouspolitiikan tekijänä: politiikkavaihtoehdot ja niiden vaikutukset (CAP2028)”, jota Luonnonvarakeskus, Pellervon taloustutkimus PTT ja Reinu econ toteuttavat yhdessä vuosina 2024–2027.
”Toisaalta-toisaalta, voisi sanoa kehityksestä. Esimerkiksi Turussa ja Tampereella hinnat nousivat helmikuussa selkeästi edelliskuusta, mutta Espoossa laskivat. Asuntojen myyntiajat eivät nekään ole vielä alkaneet lyhentyä”, sanoo Holappa.
Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan vanhojen osakeasuntojen hinnat laskivat koko maassa 2,0 % helmikuussa 2026 verrattuna vuotta aiempaan. Edelliseen kuukauteen verrattuna hinnat nousivat 0,9 %. Kiinteistönvälittäjien kautta tehtiin helmikuussa 7 % vähemmän vanhojen kerros- ja rivitaloasuntojen kauppoja kuin vuotta aikaisemmin.
Kotitalouksien varovaisuus on jo pidemmän aikaa painanut asuntomarkkinoita, ja nyt uudeksi huoleksi on noussut helmikuun lopussa alkaneen Iranin sodan vaikutus markkinakorkoihin. Suomessa yleisin asuntolainakorko eli 12 kuukauden euribor on viime viikkoina noussut nopeasti. Mahdolliset vaikutukset asuntokauppaan nähdään kevään edetessä.
”Korkoheilunta voi entisestään lisätä kotitalouksien varovaisuutta. Edellinen nopea koronnousu on kuitenkin ihmisillä vielä hyvässä muistissa”, sanoo Holappa.
”Suomen kyky kasvaa on tällä haavaa hyvin rajallinen. Tämä johtuu sekä maailman myllerryksistä että meistä itsestämme. Käynnissä on suuria geopoliittisia ja teknologisia murroksia, mutta Suomelta puuttuu ketteryyttä kohdentaa pääomia ja työvoimaa uudelleen niihin vastaamiseksi. Muutokset ovat nopeita, Suomi ei”, sanoo ekonomisti Emilia Gråsten.
Iranin sodalla ei ole merkittävää välitöntä vaikutusta Suomen talouskehitykseen, koska ennuste olettaa sodan aktiivisen vaiheen päättyvän huhtikuun aikana. Yhdysvalloilla ja Israelilla on sotilaallinen ylivoima ja Trumpilla voimakas sisäpoliittinen paine saada konflikti loppumaan. Jatkuva eskalaation riski Lähi-idässä näkyy silti raaka-aineiden hinnoissa ja markkinakoroissa.
Inflaatiopaineet ovat heikon kysynnän vuoksi jäämässä vuositasolla kohtuullisiksi sekä Suomessa että euroalueella, joten EKP:lla ei ole tarvetta merkittävään rahapolitiikan kiristämiseen. 12 kuukauden euribor on vuositasolla keskimäärin 2,4 prosenttia sekä tänä että ensi vuonna.
Euroopan vetoapu Suomen taloudelle jää melko pieneksi, vaikka esimerkiksi Saksan investointipaketin odotetaan ensi vuonna vahvistavan jonkin verran suomalaisyritysten vientiä. Kasvuvauhtia rajoittavat EU:n ajelehtiminen maailman myrskyissä ilman strategista otetta ja vaikeudet puolustaa omia taloudellisia intressejä.
Kotitaloudet jatkavat säästölinjalla
Vauhdittajaa taloudelle ei ole luvassa myöskään kotimaan kuluttajista. Ansiotaso nousee tänä vuonna 3,3 prosenttia ja 2,6 ensi vuonna, mutta tämä ei näy voimakkaana kulutuksen kasvuna. Asuntomarkkinoillakin vaisu kehitys jatkuu.
”Kotitalouksilla on edelleen liikaa huolia: heikko työmarkkina, tiukentunut sosiaaliturva, asuntovarallisuuden lasku sekä kriisien vaikutukset korkoihin ja bensapumpulle. Kotitaloudet tekevät hankintoja harkiten ja varautuvat tulevaan kerryttämällä säästöjä”, sanoo ekonomisti Antti Norkio.
Työttömyys laskee verkkaisesti
Työttömyys nousi viime vuoden lopulla ennakoitua nopeammin, mihin osaltaan vaikutti työvoiman kasvu. Olosuhteisiin nähden työllisyys on pysynyt kohtuullisella tasolla, ja mm. majoitus- ja ravitsemusalalla ja hallinto- ja tukipalveluissa työllisyys on jo kääntynyt kasvuun.
Työttömyyden nopeaa laskua ei silti ole odotettavissa, sillä talouskasvu ei ole riittävän vahvaa, ja samanaikaisesti työvoima jatkaa kasvuaan. Lisäksi hidasteina ovat korkealle kohonneet pitkäaikaistyöttömyys ja korkeakoulutettujen työttömyys, jotka purkautuvat vasta viiveellä talouden elpyessä.
”Huomattavan korkea nuorisotyöttömyys on myös aito huolenaihe, koska sillä voi olla pitkäkestoisia vaikutuksia nuorten työuraan, ansiokehitykseen ja pahimmillaan syrjäytymiseen”, sanoo vanhempi ekonomisti Henna Busk.
Työmarkkinoiden toipumista vaikeuttaa rakentamisen heikko tilanne, sillä asuntorakentaminen ei käynnisty vielä tänäkään vuonna.
Sopeutuksen noidankehä uhkaa – julkisessa taloudessa isojen valintojen hetki
Julkinen talous jatkaa kroonisesti alijäämäisenä, ja tänä vuonna kivutaan jälleen yli neljän prosentin. Alijäämä johtuu asehankinnoista, ikääntyvän väestön sote-palveluista ja hitaasta talouskasvusta, joka on osaltaan seurausta sopeutustoimien ajoituksesta ja sisällöstä. Velkaantuminen kasvaa vielä alijäämääkin nopeammin.
Viime syksynä saavutettu parlamentaarinen sopu julkisen talouden hoitamisen reunaehdoista antaa hyvän lähtökohdan velkaantumisen hillitsemiseen, mutta puolueet ovat isojen valintojen edessä ensi vaalikauden talouspolitiikan suunnittelussa.
”Huomion pitää olla ennen kaikkea julkisen talouden kestävässä vahvistamisessa. Riskinä on sopeutustoimien valikoiminen ainoastaan vastaamaan välittömään tarpeeseen, mikä voi pahimmillaan johtaa noidankehään, eli toinen toistaan seuraaviin leikkauksiin. Sopeutusurakka on niin suuri, että tarvitaan sekä menojen leikkauksia että verojen korotuksia”, sanoo toimitusjohtaja Markus Lahtinen.
Lisäksi tarvitaan nopeampaa talouskasvua, mikä edellyttää sitä, että valittujen sopeutustoimien kasvua heikentävä vaikutus olisi mahdollisimman pieni. Tämä pakottaa tarkastelemaan esimerkiksi eläkkeiden roolia sopeutuksessa.
”Jos suhdannetilanne antaa mahdollisuuden, nykyisen hallituksen olisi vastuullista tehdä vielä lisäsopeutusta. Linjaukset on kuitenkin jätettävä syksyn budjettiriiheen, sillä näkymä ensi vuoden talouskasvusta on vielä kehysriihen aikaan liian sumuinen”, sanoo Lahtinen.
Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan 15–74-vuotiaita työllisiä oli vuoden 2026 helmikuussa 24 000 enemmän kuin vuosi sitten. Työttömiä oli 49 000 enemmän vuoden takaiseen verrattuna. 15–64-vuotiaiden työllisyysasteen trendiluku oli 71,3 %. 15–74-vuotiaiden työttömyysasteen trendiluku oli 10,5 %.
”Työllisyysaste on kulkenut viime ajat käytännössä vaakasuoraan. Työttömyysasteen trendi taas on vakautumassa yli kymmenen prosentin tasolle, joka on toki erittäin korkea, sanoo Busk. Nopeaa työttömyyden laskua ei myöskään ole odotettavissa ennen kuin talouskasvu vahvistuu.
Tilastojen tulkinnassa olennaista on huomata, että työvoiman määrä on noussut erittäin nopeasti. Tämä selittää osaltaan työttömyysasteen nousua. Etenkin työvoiman ulkopuolelta on palattu osaksi työvoimaa, mikä on poikkeuksellista heikossa taloustilanteessa. Taustalla vaikuttavat todennäköisesti tiukentuneet työnhakuvelvoitteet, heikentynyt sosiaaliturva ja maahanmuutto.
”Huolta kuitenkin herättää, että sektoreittain tarkasteltuna yksityisellä puolella on alkuvuonna nähtävissä pientä laskua työllisten määrässä. Se kertoo talouden yhä heikosta vireestä. Myös pitkäaikaistyöttömyys ja korkeakoulutettujen työttömyys jatkoivat kipuamistaan ylöspäin”, sanoo Busk.
Viime päivien uutisoinnissa on jo ehditty pohtia Lähi-idän sodan vaikutuksia ruuan hintaan, kun öljyn ja maakaasun hinnat ovat jyrkästi nousseet aiemmasta tasosta. Sota häiritsee energian ja lannoitteiden globaaleja markkinoita sekä kuljetuksia. Sodan pitkittyessä vaikutukset ruuan ja muiden hyödykkeiden hintoihin voivat olla merkittäviä, kun tuotantopanosten toimitusketjut häiriintyvät. Tällöinkin vaikutukset näkyisivät elintarvikkeiden kuluttajahinnoissa viiveellä.
Jos sota päättyy pian, öljyn ja maakaasun hinnat todennäköisesti palautuvat voimakkaiden heilahtelujen jälkeen lähelle aiempaa tasoa markkinoiden rauhoittuessa. Kuljetus- ja logistiikkakustannukset nousevat hetkellisesti, mutta lannoite- ja muihin maatalouden panosmarkkinoihin ei ehdi syntyä pitkäkestoisia häiriöitä. Vaikutuksia voi näkyä esimerkiksi joissakin tuontituotteissa.
Pitkittynyt sota sen sijaan toisi ruuan hintaan inflaatiopaineita laajemmin. Hormuzinsalmen häiriöt ja sulku nostavat sekä öljyn että lannoitteiden hintoja, sillä salmen kautta kulkee suuri osa maailman öljy- ja lannoitekuljetuksista. Öljyn hinnan nousu vaikuttaa ruoan hintaan useiden kanavien – kuljetus- ja logistiikkakustannusten, maatalouden tuotantopanosten, pakkaamisen ja jalostuksen sekä globaalien toimitusketjujen – kautta. Maakaasun hinnan nousu vaikuttaa erityisesti typpilannoitteiden hintoihin.
Vaikka maakaasun hinta on noussut, se on kuitenkin kaukana hintapiikistä, joka nähtiin vuonna 2022 Venäjän Ukrainassa aloittaman hyökkäyssodan seurauksena. Energian merkittävä ja pitkäkestoisempi hinnan nousu vaikuttaa erityisen voimakkaasti kasvin- ja kotieläintuotantoon, koska maataloustuotanto on riippuvaista energiasta, lannoitteista ja rehuista. Tulevaa kasvukautta ajatellen Suomessa maatilat ovat kuitenkin ehtineet hyvin pitkälle lannoitehankinnat jo tehdä ennen markkinahäiriöitä.
Tuotantopanosten kustannusten nousu ei siirry elintarvikkeiden kuluttajahintoihin välittömästi, vaan vaikutukset näkyvät usein viiveellä Suomen elintarvikeketjussa. Pitkät sopimukset elintarvikeketjun eri portaiden välillä hidastavat kustannusten siirtymistä hintoihin. Vaikka kotitalouksien ostovoima on kohentunut, maailmanpoliittinen epävarmuus ja heikko luottamus talouteen voivat rajoittaa mahdollisuuksia siirtää kustannusnousuja täysimääräisesti kuluttajahintoihin.
PTT:n ennuste ruuan hintakehityksestä julkaistaan 1.4. maa- ja elintarviketalouden suhdanne-ennusteen julkistuksen yhteydessä.
”Verkkopalveluun on nyt päivitetty uusimmat saatavilla olevat tilastot, eli koko maata koskien vuodelta 2024 sekä alueellisesti vuodelta 2023. Lisäksi tietovisualisointeja on päivitetty koko maan osalta”, kertoo PTT:n metsäekonomisti Matti Valonen.
Palveluun on koottu metsätalouden ja -teollisuuden tärkeimpiä tunnuslukuja ja tilastoja koko maan, maakuntien ja seutukuntien tasolla. Tilastot julkaistaan viiveellä, koska niiden tuottaminen vaatii laajojen aineistojen keruuta, tarkistamista ja laadunvarmistusta.
Mukana on tietoja muun muassa tuotannon arvosta ja tuotoksesta, arvonlisäyksestä, työllisten määrästä ja palkansaajakorvauksista. Koko Suomen ja maakuntien tasolla mukana ovat myös yhteisö- ja ansiotuloverot. Metsällisistä tunnusluvuista on tarkasteltu esimerkiksi talouden pohjana olevaa metsien kasvua, markkinahakkuita ja puunmyyntituloja sekä puupolttoaineiden käyttöä.
Käyttäjä voi itse valikoida esitettäviä tietoja ja vertailla vaikkapa maakuntia toisiinsa. Palvelu auttaa näin myös ymmärtämään metsäsektorin toimintaa omalla kotiseudulla.
Palvelun avulla metsäalan toimijat, päättäjät, päätösvalmistelijat, opettajat ja kaikki metsäasioista kiinnostuneet voivat tarkastella visuaalisesti metsien talouskäytön sekä puuta jalostavan teollisuuden talous- ja työllisyysvaikutuksia ja viestiä niistä.
Palvelu ”Rahaa ja työtä metsistä” on Tapion verkkosivuilla https://tapio.fi/rahaa-ja-tyota-metsista/ ja siihen on linkitykset PTT:n ja Metsämiesten Säätiön sivuilta. Palvelua on talven aikana esitelty metsäalan keskeisille organisaatioille eri tilaisuuksissa.
Yhteen koottu tieto parantaa vaikuttavuutta
Metsien talouskäyttöä kuvaavia tietoja on ollut aiemminkin saatavilla useista lähteistä, mutta tieto on ollut hajallaan. Tämä on luonut riskin, että metsätalouden vaikutukset eivät tule asianmukaisesti esille alaa koskevassa päätöksenteossa.
”Puun myynti laittaa liikkeelle rahaa ja työtä sekä arvoketjuja kautta Suomen. Suomi on Euroopan metsäisin maa, ja taloutemme tukeutuu vahvasti metsään. Palvelun avulla voi helposti osoittaa ja kertoa, miten metsä vaikuttaa työllisyyteen, tuotantoon, palkkoihin ja verotuloihin eri alueilla. Palvelu auttaa varmistamaan, että metsäalan merkitys tulee huomioiduksi ja potentiaali hyödynnetyksi, kun tehdään päätöksiä”, toteaa toimitusjohtaja Ilari Pirttilä Metsämiesten Säätiöstä, jonka aloitteesta ja rahoituksella palvelu on syntynyt.
Palvelun kehittämisen on rahoittanut Metsämiesten Säätiö, www.mmsaatio.fi – lahjoitukset ja säätiöfuusiot ovat tärkeä osa Säätiön yleishyödyllisen toiminnan vaikuttavuutta.
Lisätietoja
metsätalouden kestävyysasiantuntija Tommi Tenhola, Tapio, tommi.tenhola(a)tapio.fi, puh. 0400 981 652
Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan vanhojen osakeasuntojen hinnat laskivat tammikuussa koko maassa 2,8 % verrattuna vuotta aiempaan. Pääkaupunkiseudulla hinnat laskivat 3,3 % vuoden takaisesta ja 1,3 % edelliskuusta. Kiinteistönvälittäjien kautta tehtiin tammikuussa 5 % vähemmän vanhojen kerros- ja rivitaloasuntojen kauppoja kuin vuotta aikaisemmin.
”Eivät nämä luvut hyviltä näytä, ja on huomattava, että viime vuoden loppukin oli pahasti pakkasella. Hintojen lasku ei ole vielä käynnistänyt asuntokauppaa”, sanoo Holappa.
Taustalla vaikuttaa kuluttajien iso luottamuspula. Kuluttajien luottamusindikaattorin mukaan kuluttajien arviot oman talouden nykytilasta ovat hyvin huonot, ja asunnon ostoa suunnitellaan normaalia vähemmän.
Aiemmin tässä kuussa julkaistu PTT:n alueellinen asuntomarkkinaennuste arvioi, että vanhojen kerrostaloasuntojen hinnat laskevat tänä vuonna koko maassa yhden prosentin. Varsinkin alkuvuoden kehityksestä ennustetaan yhä heikkoa.
Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan 15–74-vuotiaita työllisiä oli vuoden 2026 tammikuussa 25 000 vähemmän kuin vuosi sitten. Saman ikäisiä työttömiä oli 26 000 enemmän. 15–64-vuotiaiden työllisyysasteen trendiluku oli 71,1 %. 15–74-vuotiaiden työttömyysasteen trendiluku oli 10,3 %.
”Kovin isoja johtopäätöksiä ei yhdestä kuukaudesta vielä voi tehdä, mutta korkealle kivunneen työttömyyden kasvun pysähtyminenkin olisi jo myönteistä”, sanoo Busk. Myös nuorten työttömien ja ulkomaalaisten työttömien määrä oli tammikuussa laskenut hieman.
Busk kuitenkin korostaa, että työttömyyden lähteminen merkittävään laskuun vaatii veturiksi selkeää talouskasvua.
Pitkäaikaistyöttömien määrä sen sijaan kasvaa edelleen. Heitä on nyt lähes 140 000. Buskin mukaan määrä tulee nousemaan vielä jonkin aikaa senkin jälkeen, kun talous lähtee kasvuun.
”Talouskasvu jää yhä niin vaatimattomaksi, ettei se riitä kääntämään asuntomarkkinoita nopeaan nousuun. Asteittainen elpyminen on todennäköistä, mutta selkeämpi piristyminen edellyttää vahvempaa talouskasvua, työllisyyden kohenemista ja kuluttajien luottamuksen vahvistumista. Kotitalouksien epävarmuudesta on tullut tehokas jarru asuntokaupan palautumiselle”, sanoo PTT:n vanhempi ekonomisti Veera Holappa.
Varsinkin alkuvuosi on markkinoilla yhä vaikea, mutta asuntojen hinnat ja vuokrat kääntyvät varovaiseen nousuun vuoden toisella puoliskolla.
Kotitalouksien epävarmuuden ohella runsas asuntotarjonta on yksi keskeisistä syistä hintojen nousun vaisuuteen. Vuokrien heikko kehitys ja vuokrausasteiden lasku puolestaan rajoittavat asuntosijoittajien paluuta markkinoille.
Vapaarahoitteisten vuokrien arvioidaan laskevan tänä vuonna keskimäärin noin 0,5 prosenttia. Väestönkasvu nostaa vuokra-asuntojen kysyntää suurissa kaupungeissa, mutta runsas asuntotarjonta hillitsee myös vuokrien nousua.
Ara-vuokrien voimakas nousu laantuu tänä vuonna, kun korko on laskenut huippuvuosista ja kiinteistöjen ylläpidon kustannuskehitys on maltillista. Tuettujen vuokra-asuntojen vuokrien arvioidaan nousevan vuonna 2026 noin 1,3 prosenttia, ja erityisesti pääkaupunkiseudulla nousupaineet jäävät aiempaa selvästi pienemmiksi.
Pääkaupunkiseutu kompastelee edelleen, Oulussa pirteämpi kehitys
Pääkaupunkiseudulla vanhojen kerrostaloasuntojen hinnat laskevat tänä vuonna enemmän kuin maassa keskimäärin. Helsingissä ja Espoossa hinnat laskevat noin puolitoista prosenttia, Vantaalla lähes kolme prosenttia. Pääkaupunkiseudun väestönkasvu lisää suhteellisesti muita alueita enemmän vuokra-asuntojen kysyntää, mikä hillitsee omistusmarkkinan ja hintojen palautumista.
Turussa hintavaihtelut ovat olleet viime vuosina selvästi suurempia kuin Tampereella. Väestönkasvu tukee kummankin kaupungin asuntokysyntää, mutta hinnat jäävät silti lievästi miinukselle tänä vuonna. Sen sijaan Oulussa vanhojen kerrostaloasuntojen hinnat ovat laskeneet vähemmän kuin maassa keskimäärin, ja viime vuoden lopun vahva hintakehitys nostaa ennusteen tälle vuodelle lievästi positiiviseksi.
Rakennusala piristyy vasta ensi vuonna
Rakennusalan suhdanne on yhä heikko, ja myönnettyjen rakennuslupien määrä jatkaa laskussa. On todennäköistä, että rakentamisen alavire jatkuu koko kuluvan vuoden ja selkeämpi käänne parempaan on odotettavissa aikaisintaan vuonna 2027.
”Julkisuudessa paljon puhutut esitykset varainsiirtoveron määräaikaisesta poistamisesta voisivat kyllä tukea kysyntää asuntomarkkinoilla, mutta se ei riitä yksin katkaisemaan alakuloa. Varsinkin tämänhetkisessä epävarmuuden tilassa muutoksen vaikutukset jäisivät rajallisiksi, mikä nähtiin jo aiemman veronkevennyksen yhteydessä”, sanoo Veera Holappa.
Holapan mukaan asuntorakentamisen lamasta ei ole helppoa tietä ylös, vaan toipuminen tapahtuu hitaasti. Alan suhdannevaihtelut ovat viime vuosina muuttuneet yhä rajummiksi, ja ne heijastuvat vahvasti talouskasvuun ja kotitalouksien hyvinvointiin. Pitkällä aikavälillä vaihteluja olisi tärkeää pystyä tasapainottamaan.
Julkinen asuntotuotanto tarvitsisi uusia välineitä
Ennuste esittää useita politiikkasuosituksia tasapainotukseen. Esimerkiksi huomattavasti vähentynyt ara-tuotanto tulisi säilyttää politiikkakeinona, mutta se tarvitsisi rinnalleen myös muita julkisia instrumentteja.
”Tämä olisi tarpeen siksi, koska nyt yhdellä ja samalla välineellä yritetään sekä tasapainottaa suhdanteita että edistää monia asuntopoliittisia tavoitteita, kuten ehkäistä segregaatiota. Se aiheuttaa ristiriitatilanteita”, sanoo toimitusjohtaja Markus Lahtinen.
Asuntorakentamisen uusia rahoitusinnovaatioita olisi seurattava tarkemmin ja tarvittaessa rajoitettava niiden käyttöä nopeasti, jotta vältetään ongelmat, joita taloyhtiölainat ja niiden pitkät lyhennysvapaat aiheuttivat. Lainsäädäntö lainojen verokohtelusta on kuitenkin edennyt hyvin hitaasti.
Ennusteen laatimista ovat rahoittaneet ympäristöministeriö, Kuntaliitto, Kuntarahoitus, Rakennusteollisuus RT, Kiinteistöliitto sekä Kiinteistönomistajat ja rakennuttajat Rakli.
Savonlinnan Makkolan kylässä luomutuottaja Perttu Muhonen jatkaa luomuperinnettä, joka alkoi tilalla jo 1990-luvun alkupuolella hänen vanhempiensa päätöksestä. Kun sukupolvenvaihdos tehtiin vuonna 2004, hänelle oli itsestäänselvyys jatkaa luomussa.
“On turvallisempi tunne ruokkia oma jälkikasvu ja asiakkaat itse viljellyllä ja omassa leipomossa paistetulla luomuruisleivällä ja kesät laiduntavan naudan luomulihalla”, Muhonen toteaa.
Hän kertoo kasvaneensa konehommien parissa ja vitsailleensa aina, että “luomussa saapi pienemmällä pinta-alalla ajella enempi traktorilla kuin tavanomaisessa viljelyssä”. Itä-Suomessa tämä korostuu erityisesti, sillä rikkakasvien torjuntaan tarvittavat muokkaukset nostavat pelloilta jatkuvasti kiviä pintaan, ja ne on kerättävä pois ennen kylvöä. Kun vuosien varrella into traktorilla ajamiseen on hieman hiipunut ja tilan pinta-ala kasvanut, tavanomaisen viljelyn helppous käy joskus mielessä. Silti hän toteaa, että se olisi liian helppo vaihtoehto ja riippuvaisempi ulkopuolisista tuotantopanoksista.
Ruokaviraston tilaston mukaan vuonna 2024 luomutiloja oli Suomessa 3 995, joka on noin 10 % kaikista Suomen maatiloista. Luomutilojen tilakoko jatkoi kasvuaan jo yhdeksättä vuotta peräkkäin, ja oli keskimäärin 77,5 hehtaaria, joka on huomattavasti enemmän verrattuna Suomen kaikkien maatilojen keskikokoon (55 ha).
Omavaraisuus ja monimuotoisuus luomun ytimessä
Nykyisessä maailmantilanteessa Muhosen mielestä luomun tärkein vahvuus on omavaraisuus. Hän painottaa myös viljelykierron merkitystä ja toteaa, että luomusääntöjen vaatima viljelykierto monipuolistaa pellon kasvivalikoimaa verrattuna tavanomaisen viljelyyn. Lisäksi luomussa pellolle ei anneta kemiallisia aineita, jotka voisivat vahingoittaa maaperän eliöitä, vaan maata rikastetaan luonnonmukaisesti esimerkiksi karjanlannalla.
Luomu ei ole vain symboli pakkauksessa
Vaikka Muhonen on vahvasti luomun puolella, hän ei peittele sen haasteita. Eniten häntä kaihertavat luomutarkastuksien tuomat velvoitteet. Sesonkiaikana muistiinpanot ja varastokirjanpidot eivät aina pysy täysin ajan tasalla, ja tarkastukset lisäävät stressiä. Hän toivoo, että tulevaisuudessa käyttöön saataisiin järjestelmä, johon muistiinpanojen tekeminen olisi yhtä kätevää kuin kynällä kirjoittaminen.
“Tärkeä osa luomua on sen luotettavuus. Tätä tulisi tuoda tuotteen ostajalle esille enemmän, että luomu on oikeasti luomua eikä vain merkki tuotepakkauksessa”, Muhonen toteaa.
Muhonen kokee, että luomun koko ketjun pellolta pöytään ulottuvat hyvät puolet tulisi tehdä kuluttajille nykyistä näkyvämmiksi.
Luomuun siirtymistä voisi edistää kysyntää kasvattamalla
Vuonna 2024 elintarvikkeiden hinnannousu ja kuluttajien luottamus omaan talouteen heijastuivat vahvasti päivittäistavarakaupan luomumarkkinaan. Luomutuotteita myytiin Pro Luomun arvion mukaan päivittäistavarakaupassa 335 miljoonalla eurolla, ja myynti laski 5 % edellisestä vuodesta.
Luomun kokonaismyynnin arvoon vaikutti erityisesti isojen luomutuoteryhmien, kuten maidon ja muiden maitotuotteiden sekä hedelmien ja vihannesten myynnin lasku.
Muhosen mukaan paras keino saada viljelijöitä siirtymään luomuun on kysynnän kasvu ja hinta, joka tekee tuotannosta kannattavaa. Hän kiittää luomukauran viejiä siitä, että he ovat onnistuneet nostamaan hinnan hyvälle tasolle vientimarkkinoiden kautta. Hänen mielestään samaa strategiaa voisi kokeilla myös muille luomutuotteille, ja pohtii, voisiko viennillä saada kysynnän kasvuun ja hinnan nousuun.
Suomalaisia luomutuotteita viedään yli 40 eri maahan. Suosituimmat luomuvientimaat olivat selvityksen mukaan Saksa, Ruotsi, Alankomaat, USA ja Etelä-Korea. Luomuviennin kärjessä ovat myllytuotteet, joiden osuus koko luomuviennistä on noin 40 prosenttia.
Tulevaisuudessa häämöttävät sukupolvenvaihdos ja energiatehokkaat ratkaisut
Tilan tulevaisuuden suunnittelu etenee pikkuhiljaa. Lapsien kanssa pohditaan jo, kuka tai ketkä tilaa tulevaisuudessa jatkavat. Samalla on suunnitteilla useita käytännönläheisiä kehityshankkeita, joiden tavoitteena on parantaa tilan energiatehokkuutta ja suoramyyntimahdollisuuksia.
Muhonen suunnittelee muun muassa leipomon ilmanvaihdon ja uunien energiatehokkuuden parantamista sekä suoramyyntipisteen rakentamista leipomon yhteyteen. Peltolohkojen ojituksia ja reunoja kunnostetaan parhaillaan. Aurinkovoimalankin rakentaminen on harkinnassa, jos akkuteknologian kehitys tekee investoinnista kannattavan.
LuMoTu-hanke tukee kestävämpää ruokaketjua
Luonnon monimuotoisuuden ja luomutuotannon kehittäminen näkyy myös maakunnassa laajemmin. Pellervon taloustutkimus PTT:n ja Pro Luomun LuMoTu-hankkeessa suunnitellaan ja toteutetaan erilaisia tuuppauksia, joiden tarkoitus on kannustaa monimuotoisuutta tukeviin toimiin niin maatalousyrittäjiä kuin ruokapalveluitakin Etelä-Savon, Kaakkois-Suomen, Keski-Suomen ja Pohjois-Savon alueilla.
Tuuppausten odotetaan lisäävän helpoiten omaksuttavien monimuotoisuustoimien toteuttamista jo lyhyellä aikavälillä ja vaikuttavan haastavammin omaksuttavien monimuotoisuustoimien hyväksyttävyyteen sekä luomutuotantoaikomuksiin myönteisesti.
Luomutuotannon arki ei ole aina vaivatonta, mutta Muhosen tilalla luomun periaatteet näkyvät kaikessa tekemisessä ja jatkuvat kohti seuraavaa sukupolvea. Tilan tulevaisuudensuunnitelmat kertovat halusta rakentaa kestävää tulevaisuutta. Maakunnassa käynnistyvä hanke luonnon monimuotoisuuden ja luomutuotannon edistämiseksi tukee samaa tavoitetta. Kun tutkimustieto, tuuppaukset ja käytännön viljely kohtaavat, luomun kehitykselle syntyy uusia mahdollisuuksia koko ruokaketjussa.
Teksti: Milja Sinnemäki, PTT
Ruokapalveluiden luomun kysyntä voi tukea alueen luomutuotantoa
Luomutuotannon kasvu edellyttää kysyntää kaikissa markkinakanavissa. Viennin lisäksi ammattikeittiöiden luomun käyttö tasapainottaa kuluttajakysynnän heilahteluja ja tarjoaa parhaimmillaan tasaista kysyntää ja merkittäviä volyymeja.
Mikkelin kaupungin ruoka- ja puhtauspalvelut valmistaa keskuskeittiössä sekä muutamassa valmistuskeittiössä päivittäin lähes 7 000 ateriaa kaupungin 15 kouluun ja 21 päiväkotiin. Toimintaa ohjaavat kaupungin strategiaan kirjatut kestävän kehityksen ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen tavoitteet sekä ilmasto-ohjelma, jonka mukaisesti ruokapalveluissa muun muassa käytetään mahdollisuuksien mukaan luomua, tarjolla on aina kasvisvaihtoehto ja hävikin määrä pyritään minimoimaan.
Tuotantosuunnittelija Marja Jussi-Pekka Mikkelin ruoka- ja puhtauspalveluista kertoo, että tavoitteena on 25 % luomua ruokapalveluiden raaka-aineista. Sen eteen on myös tehty määrätietoisesti töitä, ja tällä hetkellä luomun osuus on jo noin 20 % raaka-ainekiloista. Luomua käytetään erityisesti perustuotteissa, kuten puurohiutaleissa, rasvattomassa luomumaidossa, smoothie-tuotteissa ja saatavuuden mukaan hedelmissä ja kasviksissa.
Luomun osuutta kasvatetaan Mikkelissä suunnitelmallisesti, ja ruokapalvelut testaavatkin jatkuvasti uusia tuotteita ja raaka-aineita, kunhan ne sopivat suurkeittiöiden tarpeisiin ja saatavuus on varmaa. Periaatteena on, että luomua lisätään ruokalistoille aina kun se on hankintojen ja reseptiikan näkökulmasta mahdollista.
”Kovasti yritämme saada lisää luomua. Salaattipöytään haluaisin vaikkapa eteläsavolaisia luomukasviksia pilkottuna ja raastettuna. Päiväkodeille pystyisimme tekemän raasteen itse, mutta kouluille määrät ovat niin isoja, että sen pitäisi tulla valmiina”, sanoo Marja Jussi-Pekka.
Raaka-aineiden sopivuus suurkeittiöihin on tasaisen saatavuuden ohella yksi suurimmista luomun käytön esteistä. Mikkelin ruokapalveluissa voitaisiin ostaa esimerkiksi omalta alueelta luomuleipää, mutta sen pitäisi olla valmiiksi viipaloitua.
”Leipomot kilpailutetaan tietyn väliajoin niin sanotulla puitemenettelyllä, joten pienikin leipomo voi tarjota, vaikka vain yhtä tuotetta, jos se täyttää pyydetyt kriteerit. Lähileipomoiden leipiä olemme pyrkineet käyttämään aina ja toivomme, että paikalliset leipomot tarjoisivat tuotteitaan”, Jussi-Pekka kertoo
Alueen luomutuottajien löytäminen ei kuitenkaan ole aina yksinkertaista, ja usein yhteydenotot tulevat tuottajilta itseltään. Marja Jussi-Pekka korostaa verkostoitumisen merkitystä.
”Kannattaa kartoittaa oman tukun ja omien toimittajien valikoimat sekä selvittää, miten luomutuotteiden osuutta voisi nostaa olemassa olevien hankintasopimusten puitteissa”, hän sanoo.
Teksti: Minna Ala-Kyyny, Pro Luomu ry
Tilaa tiedotteet
Tilaa tiedotteemme ja kutsumme STTInfo-palvelusta alla olevasta linkistä.
