- Tiedotteet
- Kansantalous
Seutukaupungeilla voisi olla tärkeä rooli alueellisina palvelukeskuksina sekä elinvoiman rakentajina esimerkiksi asunto- ja elinkeinopolitiikassa, esittää Pellervon taloustutkimus PTT:n tuore puheenvuoro-julkaisu. Seutukaupungit toimivat keskeisinä solmukohtina kaupunkien ja maaseudun välillä, mutta niiden merkitys alueelliselle elinvoimalle on jäänyt osin tunnistamatta.
”Suomen aluekehitys on viime vuosina eriytynyt voimakkaasti, kun väestö, työpaikat ja investoinnit ovat keskittyneet yhä harvempiin kasvukeskuksiin. Palveluverkko, hallinto ja julkinen talous muuttuvat samanaikaisesti, ja tässä tilanteessa seutukaupunkien rooli korostuu”, sanoo toimitusjohtaja Markus Lahtinen.
Seutukaupungit ovat pieniä ja keskisuuria kaupunkeja suurten kasvukeskusten ja pienempien maaseutumaisten kuntien välissä. Suomessa seutukaupunkeja on 57. PTT:n tuore julkaisu tarkastelee seutukaupunkien merkitystä maaseudun elinvoimalle.
Kuntien tehtävien eriyttäminen voi tukea elinvoimaa
Kuntien tehtävien eriyttäminen on yksi keino parantaa julkisen hallinnon vaikuttavuutta ja tehokkuutta. Kaikissa tehtävissä kunnilla ei kuitenkaan ole juuri liikkumavaraa, koska ne ovat lakisääteisiä, kuten kasvatus, koulutus ja tekniset palvelut.
Sen sijaan asumisen järjestäminen ei ole lakisääteinen velvollisuus, joten esimerkiksi vuokra-asuntopolitiikkaa tulisi tarkastella enemmän elinvoiman ja työvoiman saatavuuden näkökulmasta. Tässä työssä seutukaupungeilla voi olla tärkeä rooli.
”Kohtuuhintaisen ja tarpeita vastaavan asuntotuotannon lisääminen, alueelliset vuokra-asuntoratkaisut sekä vanhentuneen asuntokannan hallittu uudistaminen ovat tärkeitä työvoiman saatavuudelle ja alueiden pitovoimalle”, sanoo vanhempi ekonomisti Veera Holappa.
Sama pätee elinvoima- ja elinkeinopolitiikassa, jossa seutukaupungit voivat toimia alueensa yhteistyön käynnistäjinä. Julkisen talouden paineet korostavat uusien rahoitus- ja investointimallien tarvetta. Tärkeää olisi myös yhteistyö kaavoituksessa.
Palvelutarjontaa tulisi tarkastella palveluverkkojen kautta
Väestön keskittyminen sekä julkisen talouden kiristyminen vaativat priorisointia palvelujen sijoittamisessa. Riskinä kuitenkin on palvelujen hallitsematon harveneminen ja saavutettavuuden heikkeneminen erityisesti maaseudulla.
”Yksittäisten palvelupisteiden paikkojen sijaan asiaa tulisi tarkastella palveluverkkojen kautta, joissa seutukaupungit toimisivat solmukohtina, jotka kokoavat ympäröivän alueen asiointia”, sanoo vanhempi maatalousekonomisti Päivi Kujala.
Monipalvelupisteet, liikkuvat palvelut sekä julkisten, yksityisten ja kaupallisten palvelujen yhdistäminen voivat turvata saavutettavuutta kustannustehokkaasti. Digitalisaation laajentamisen rinnalla on varmistettava palvelujen fyysinen saavutettavuus.
Tämä edellyttää vahvempaa yhteistyötä kuntien, hyvinvointialueiden, valtion ja yritysten välillä sekä palvelujen, työpaikkojen ja investointien yhteensovittamista asiointialueiden pohjalta hallinnollisten rajojen sijaan.
Koulutuksessa puolestaan korostuu tarve parantaa alueellista kattavuutta ja vastaamista työelämän tarpeisiin. Ammatillisen koulutuksen, jatkuvan oppimisen sekä korkeakoulutuksen ja TKI-toiminnan läsnäoloa seutukaupungeissa tulisi vahvistaa. Etäopetuksen rinnalle tarvitaan fyysistä läsnäoloa ja tiiviimpää yritysyhteistyötä.
”Seutukaupunkien näkökulma ei kuitenkaan tule nykyisin riittävästi esille, kun yhteiskunnallisten päätösten alueellisia vaikutuksia arvioidaan. Niiden merkitys ympäröivän maaseudun palvelu- ja työmarkkinakeskuksina tulisi tunnistaa”, sanoo Kujala.
PTT Puheenvuoroja -sarjan julkaisun on rahoittanut Keskitien säätiö. Se on saatavilla verkkosivuillamme https://www.ptt.fi/julkaisut/seutukaupungit-maaseudun-elinvoiman-rakentajina/
Lisätietoja
Päivi Kujala
vanhempi maatalousekonomisti
hallintotieteiden tohtori, maatalous- ja metsätieteiden maisteri, agronomi
