- Blogit
- Ilmasto
- Ruoka
Nuorten yrittäjien maatalousalalle tuloa tulee edistää helpottamalla omistajanvaihdosten tekemistä. Maataloudella ja ruuantuotannolla ei Suomessa ole tulevaisuutta, jos nuorille ei luoda edellytyksiä ja kiinnostusta maatalousalalle. Sukupolvenvaihdoksia on tapahtunut vain vähän maatiloilla viime vuosien heikon kannattavuuskehityksen aikana. Nuoret ja tulevaisuuden yrittäjät tarvitsevat näkymän ja luottamusta siihen, että maatalous tarjoaa perustan taloudellisesti kannattavalle liiketoiminnalle kestävällä tavalla.
Maataloudella ja ruuantuotannolla ei ole tulevaisuutta, jos nuoret eivät koe maatalousalaa houkuttelevaksi ja koe, että maatalousala voisi tarjota tulevaisuuden toimeentulomahdollisuutta. Yhteiskunnassa täytyy pystyä ylläpitämään ja luomaan edellytyksiä taloudellisesti kestävälle ruuantuotannolle. Tässä PTT:n politiikkasuosituksessa käsitellään maa- ja elintarviketaloutta talouden ja markkinoiden toiminnan näkökulmasta keskittyen erityisesti nuoriin ja maatalouden kannattavuuteen.
Globaalien kriisien myötä talous- ja turvallisuusympäristömme on olennaisesti muuttunut. Kriisit ovat nostaneet esille maatalouden riippuvuuden globaalista energiantuotannosta ja taloudesta. Muuttunut toiminta- ja turvallisuusympäristö on alleviivannut huoltovarmuuden ja varautumisen tärkeyttä. Ruuan omavaraisuus on noussut entistä näkyvämmin keskiöön osana kansallista huoltovarmuutta ja ruokaturvaa, mikä painottaa ruuantuottokyvystä huolehtimista ja kannattavan maatalouden merkitystä. Samanaikaisesti ilmastonmuutoksen hidastamiseksi tehtävät päästövähennystoimet haastavat ruuantuotannon tapoja uusiutumaan. Maataloudelle asetettujen ilmasto- ja luonnon monimuotoisuustavoitteiden saavuttaminen vaatii merkittävän määrän maatalousyrittäjien työtä ja taloudellista panostusta. Samalla on nähtävissä, että kestävän rahoituksen kriteerit tulevat vaikuttamaan myös maatalouden rahoitusasemaan luoden uusia vaatimuksia rahoituskelpoisuuden osalta. Isojen muutosten aikaansaamiseksi tarvitaan reilua siirtymää.
Ruokaturvasta ja ruuantuottokyvystä huolehtiminen edellyttää selkeää näkymää ja kysyntälähtöistä tarkastelua siitä, missä ja miten ruokaa Suomessa pidemmällä tähtäimellä tuotetaan. Tulevaisuuden ruuantuotannon kannalta keskeisiä kysymyksiä ovat: Mikä on maatalouden asema Suomessa? Mistä alalle saadaan uusia yrittäjiä? Mistä ruoka-alan kasvu syntyy? Miten elintarvikevienti saadaan kasvuun? Millaisia investointeja ala tarvitsee?
Tarvitaan ilmastonmuutoksen hillintää ja ilmastonmuutokseen sopeutumista, mutta samalla täytyy pitää huolta kotimaisesta ruokaturvasta. Suomi tulee nähdä myös osana globaalin ruokaturvan varmistamista.
Omistajanvaihdokset maatiloilla ovat vähentyneet huolestuttavasti. Maatalousyrittäjien keski-ikä on korkea, ja alle 40-vuotiaista yrittäjiä on vain vajaa 15 prosenttia. Nuoret yrittäjät tarvitsevat luottamusta siihen, että maataloudessa on mahdollista tehdä kannattavaa liiketoimintaa, investoida ja kehittää maatilayritystä pitkäjänteisesti. Ruuantuotannon jatkuvuuden turvaaminen edellyttää, että maatalousalalle saadaan uusia yrittäjiä. Tämä edellyttää alan imagon ja julkisuuskuvan parantamista, ja maatalouselinkeinon moninaisten mahdollisuuksien näkyvämpää esiin nostamista. Hyvänä kannustimena tilanpidon aloittamiseen nuorille toimisi se, että maatilayritykset olisivat menestyviä ja yrittäjät voisivat hyvin.
Maatalouden ja ruuantuotannon ohjaus tapahtuu enenevässä määrin useiden politiikkojen tahoilta; maatalous-, ympäristö-, maaseutu-, ilmasto- ja energiapolitiikat vaikuttavat ruuantuotantoon. Eri politiikkatavoitteet ja -toimet eivät saa olla ristiriidassa keskenään niin, että edellytykset ruoantuotannolle heikentyvät Suomessa. On tärkeää, että hallinnon tavoitteet johdonmukaisesti mahdollistavat sen, että maatalousyrittäjät pystyvät harjoittamaan taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävää maatalouselinkeinoa. Tarvitaan ilmastonmuutoksen hillintää ja ilmastonmuutokseen sopeutumista, mutta samalla täytyy pitää huolta kotimaisesta ruokaturvasta. Suomi tulee nähdä myös osana globaalin ruokaturvan varmistamista.
Maatalouden kannattavuushaasteet jatkuvat seuraavalla hallituskaudella, ja koko ruokaketju joutuu sopeutumaan vähintäänkin tulevan hallituskauden alkuvaiheessa tavanomaista korkeampaan kustannustasoon. Maatalouden yrittäjätulo vuonna 2022 jää noin 100 miljoonaa vuosien 2010–2022 keskiarvon alapuolelle, ja ilman maatalouden vuonna 2022 saamia kriisitukia yrittäjätulo olisi jäänyt koko 13 vuoden ajanjakson alhaisimmaksi. Markkinoiden epävarmuus ja kustannusten nousu ovat lisänneet maataloustuotantoon kohdistuvia riskejä ja viivästyttäneet maatalouden investointeja. Vaikka osa maatilayrityksistä menestyykin hyvin haastavassakin markkinatilanteessa tilakoosta tai tuotantosuunnasta riippumatta, kannattavuuden polarisaatio on kasvanut voimakkaasti tilojen sekä eri tuotantosuuntien välillä.
Ruuantuotanto pitää saada toimimaan yhä enemmän markkinalähtöisesti.
Maatalouden kannattavuuden parantaminen markkinaehtoisin ratkaisuin edellyttää erityisesti maatilayrittäjien talousosaamisen ja johtamiskyvyn parantamista. Tämän lisäksi kehityshaluisille maatiloille täytyy luoda kannustimia kehittää toimintaansa. Samalla on poistettava esteitä normaalin rakennekehityksen tieltä ja tarjottava ratkaisuja yritystoiminnasta luopumiseen.
Euroopan yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) rahoituskauden 2023–2027 toimeenpanon käynnistyminen vuoden 2023 alusta alkaen tuo muutoksia tukiehtoihin ja myös tukien maksuaikatauluihin. Maksuaikataulujen muutosten vaikutuksia tulee pystyä lieventämään muun muassa sopeuttamalla valtion korkotukilainojen maksuaikatauluja tukien maksuaikatauluihin. Siirtymävuosi 2023 on erityisen kriittinen maksuvalmiuden säilymisen osalta maatilayrityksissä.
Jatkossa on turvattava se, että sekä EU:n yhteisen maatalouspolitiikan että kansallisen tuen haku ja maksatukset tapahtuvat ennalta ilmoitettujen aikataulujen mukaisesti. Uuteen rahoituskauteen lähdetään tilanteessa, jossa tukien suhteellinen osuus maatilayritysten tuloista on pienentynyt. Lisäksi tukien reaalista arvoa on heikentänyt nopea inflaatiovauhti. Tärkeää on, että ohjelmakausi saadaan täysimääräisenä käyntiin mahdollisimman pian vuoden 2023 aikana.
Maataloustukijärjestelmän rakenteen kehittäminen on välttämätöntä seuraavalle ohjelmakaudelle. Tukia tulee suunnata entistä paremmin aktiiviseen ja kestävään ruuantuotantoon, ja toisaalta ruuantuotanto pitää saada toimimaan yhä enemmän markkinalähtöisesti. Samalla tukipolitiikassa tulee kannustavammin eriyttää tuet heikkotuottoisten peltojen poistamiseen tuotannosta edistäen ilmastoratkaisuja ja luonnon monimuotoisuutta. Valtiolla ei tulisi olla tarve jokaisen äkillisen kriisin ratkaisemiseksi luoda erillisiä, uusia tukimekanismeja ja tukipaketteja, vaan markkinoiden tulisi pystyä kantamaan riskiä ja ratkaisemaan ruokaketjun tasaisempi tulonjako myös kriisitilanteissa.
Politiikkasuositukset
Ruuantuotanto Suomessa tarvitsee pitkän aikavälin tavoitetilan ja toimenpiteet sen saavuttamiseksi, sillä yritysten toiminta- ja markkinaympäristö on muuttunut epävakaammaksi ja haavoittuvammaksi. Ruoka-alan kilpailukyvyn kehittäminen ja parantaminen edellyttää uusia toimintatapoja, ratkaisuja ja innovaatioita. Yritysten sopeutuminen makroympäristön muutoksiin, huoltovarmuusnäkökohdat, kestävyyttä edistävät toimenpiteet ja taloudelliset toimintaedellytykset tulee sovittaa yhteen. Tavoitetilan täytyy luoda luottamusta nuorille maatalousalan jatkuvuuteen. Nuorten ja tulevaisuuden yrittäjien ääni tulee saada kuuluviin.
Ruokaketjun toiminnan kehittäminen edellyttää tiiviimpää hallinnonalojen välistä yhteistyötä ja koordinaatiota. Tulee varmistaa, että eri politiikkatoimet johdonmukaisesti ohjaavat ruuantuotantoa ja kestävyystavoitteiden saavuttamista sekä koko ruoka-alaa tavoiteltuun suuntaan yli hallinnonrajojen. Politiikkatoimien vaikuttavuutta tulee seurata kokonaisvaltaisesti. Samalla tulisi huolehtia siitä, ettei politiikkaohjaus ja sääntely lisää kohtuuttomasti toimijoiden hallinnollista taakkaa.
Maataloustukijärjestelmän rakenteen kehittäminen on välttämätöntä seuraavalle ohjelmakaudelle. Tämän tavoitteen toteutuminen vaatii vahvaa ja osaavaa aloitteellista vaikuttamista EU-tasolla. Tukia tulee suunnata entistä paremmin aktiiviseen ja kestävään ruuantuotantoon. Tämä voisi tapahtua kannustamalla tukipolitiikassa peltojen hallinnan siirtämistä aktiivisille ja kasvuhaluisille ruuantuotantoa harjoittaville maatiloille. Samalla tukipolitiikassa tulee kannustavammin eriyttää tuet heikkotuottoisten peltojen poistamiseen tuotannosta edistäen luonnon monimuotoisuutta sekä ilmasto- ja ympäristötavoitteita.
Lisäksi on tärkeä saada muutosta tukijärjestelmän vallitsevaan negatiiviseen maineeseen, mikä heikentää maatalousyrittäjien motivaatiota elinkeinon harjoittamiseen ja toisaalta vähentää kuluttajien ymmärrystä ruuantuotannon kustannuksista ja toimintaedellytyksistä. Tukipolitiikka ja siitä viestiminen tulee rakentaa niin, että myös kuluttajille näyttäytyy se, miksi EU:n yhteinen maatalouspolitiikka on olemassa.
Nuorten yrittäjien maatalousalalle tuloa tulee edistää helpottamalla omistajanvaihdosten tekemistä. Ruuantuotannon jatkuvuuden turvaaminen edellyttää, että maatalousalalle saadaan uusia yrittäjiä. Tämä edellyttää omistajavaihdosten toteutumista. Tärkeää on panostaa siihen, että nuoret kokevat maatalousalan houkuttelevaksi ja taloudellisesti kestäväksi elinkeinoksi ja ovat halukkaita jatkamaan maataloustuotantoa.
Yrittäjyyden lisäksi on huolehdittava siitä, että maatalouteen saadaan osaavaa työvoimaa. Ulkomaisen työvoiman saantia on helpotettava hallinnollista byrokratiaa keventämällä. Nuorten yrittäjien alalle tuloa täytyy edistää myös koulutuksessa pitämällä huolta riittävistä resursseista opetuksessa, niin että opetus säilyy laadukkaana. Opetussuunnitelmiin on hyvä lisätä tiedontarjontaa omistajanvaihdoksista ja vaihtoehtoisista yritystoiminnan muodoista.
Maatalousalan kannattavuuden parantaminen vaatii useita konkreettisia toimia tulevalla hallituskaudella:
- Maatilayrityksen taseen laadinta olisi tehokas väline maatalousalan kannattavuuden parantamisessa. Taseen laadintaa voisi edellyttää vähintään tietyn liikevaihdon omaavalle maatilayritykselle verokirjanpidon yhteydessä. Tasearvojen määrittely tarjoaisi myös muun muassa rahoittajille olennaista tietoa maatilayrityksen kannattavuudesta.
- Tutkimuksen, koulutuksen ja neuvonnan sekä datatalouden keinoin on mahdollistettava maatalousyrittäjille nykyistä laajempi tietopohja markkinatalouden toiminnasta ja markkinanäkymien ennakoinnista.
- Maamarkkinoiden toimivuuden kannalta tilusjärjestelytoimitusten ja tilusvaihtojen edistäminen on entistä tärkeämpää. Peltolohkojen sijainti lähellä talouskeskusta ja peltolohkokoon suurentuminen vähentäisi peltolohkojen siirtymiin käytettävää aikaa, vähentäisi hidasta ajoneuvoliikennettä yleisillä teillä ja myös mahdollistaisi peltojen raivaustarpeen vähentämistä.
- Ruokaketjun tasaisempi tulonjako tulee saada toteutumaan. Tarvitaan kokonaisvaltaista ymmärrystä ruokamarkkinoiden kehityksestä ja arvonmuodostuksesta. Elintarvikevientiä tulisi tavoitteellisesti kasvattaa, ja vienti tulisi nähdä strategisesti tärkeänä elintarvikealan kasvun moottorina. Julkinen tuki ja palvelut tulisi suunnata tavoitteellisemmin tukemaan viennin kehittämistä yrityksissä, joissa on vienti- ja kasvupotentiaalia. Julkiset elintarvikehankinnat tulee sitoa mukaan edistämään ruokamarkkinoiden toimivuutta.
- Ilmastotoimenpiteiden ja niiden ohjauskeinojen tulee olla maatalousyrittäjien kannalta hyväksyttäviä ja riittävän kannustavia, jotta ilmastotavoitteet saavutetaan ja maatilojen taloudellinen kestävyys turvataan.
Lähteet:
Tilastokeskus, Maatalouden taloustilit
PTT:n syksyn 2022 talousennusteet
Smart Farmers -policy brief
Lisätietoja
Sari Forsman-Hugg
Päivi Kujala
vanhempi maatalousekonomisti
hallintotieteiden tohtori, maatalous- ja metsätieteiden maisteri, agronomi
