- Blogit
- Kansantalous
TÄSMENNYS: Politiikkasuosituksessa mainittu 4 miljardin euron sopeutus vuositasolla ei tarkoita joka vuosi tehtävää uutta 4 miljardin lisäsopeutusta vaan sopeutustarpeen kokonaistasoa.
Suomen julkisen talouden tila tulee heikkenemään merkittävästi seuraavan vaalikauden aikana, jos tuleva hallitus ei tee korjaavia toimenpiteitä. Heikkeneminen ei ole seurausta suhdanteiden huonontumisesta, vaan kysymys on rakenteellisesta alijäämästä. Keskeisin syy heikkenemiseen on väestön ikääntyminen, mikä lisää sosiaali- ja terveysmenoja ja pienentää työikäisten määrää suhteessa eläkeläisväestöön. Tulopuolen keskeinen ongelma on energiaverotuksen veropohjan rapautuminen, kun fossiilisten polttoaineiden käyttö vähenee. Lisäksi turvallisuuspoliittisen tilanteen osin pysyvä heikentyminen lisää puolustusmenoja ja siten julkisen talouden kustannuksia.
Tässä politiikkasuosituksessa käsitellään julkista taloutta erityisesti valtiontalouden näkökulmasta, tarvittavien sopeutustoimien suuruusluokkaa ja niiden toteutusta.Julkinen talous oli matkalla tasapainoon – sitten alkoi sota
Suomi on velkaantunut merkittävästi kuluvan hallituskauden aikana. Pääosin velkaantuminen on seurausta koronaepidemiasta, joka lisäsi terveydenhoidon kustannuksia. Taloutta myös elvytettiin massiivisesti. Koronaepidemian hellittäessä Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa lisäsi maanpuolustuksen, huoltovarmuustoimien sekä pakolaisten vastaanottamisen kustannuksia vuosien 2022–2023 aikana noin kahdella miljardilla eurolla. Kriiseihin liittyvien menojen lisäksi hallitusohjelmassa lisättiin vuotuisia pysyviä menoja noin 1,4 miljardilla eurolla.
Suomen talous selvisi koronapandemiasta kansainvälisesti vertaillen hyvin. Osin tämä on seurausta Suomen tuotantorakenteesta, mutta elvytyskin oli oikein kohdennettua ja pääosin määrältään oikein mitoitettua. Esimerkiksi kustannustuen osalta oli perusteltua tukea yrityksiä nopeasti, vaikka osa tuesta kohdentui tämän vuoksi yrityksille, jotka olisivat selvinneet ilman tukea. Koronan seurauksena valtion velka lisääntyi huomattavasti, mutta kriisin jälkeisen tuotannon nopean kasvun ja työllisyyden parantumisen seurauksena julkinen talous oli matkalla kohti tasapainoa – kunnes Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Tasapaino olisi jopa saavutettu tilanteessa, jossa suhdannetilanne ei olisi ollut poikkeuksellisen hyvä, vaan kokonaistuotanto olisi ollut kohtuullisen lähellä potentiaalista tuotantoa.
Tuotannon nopea kasvu ja työllisyyden parantuminen on lisännyt tänä vuonna sekä valtion verotuloja että eläkerahastojen tuloja. Samalla koronapandemiaan liittyvät menot pienentyivät merkittävästi. Sodan seurauksena talous ja työllisyyskehitys tulevat heikkenemään, ja kriisitoimet lisäävät valtion menoja. Tästä huolimatta julkisen talouden alijäämä on tänä vuonna kohtuullinen, varsinkin ottaen huomioon millaisten kriisien keskellä Suomi on ollut oikeastaan koko hallituskauden.
Sosiaali- ja terveyssektorin kustannuksissa on suuria kasvupaineita
Julkiseen talouteen luetaan valtion lisäksi kunnat ja sosiaaliturvarahastot sekä uutena toimijana vuodesta 2023 alkaen hyvinvointialueet. Kuntien tilanne muuttuu radikaalisti sosiaali- ja terveysmenojen siirtyessä hyvinvointialueille. Tämä poistaa suurimmat menopaineet kuntien harteilta, mutta budjettitasapainon näkökulmasta kuntien tilanne ei juurikaan muutu.
Sosiaaliturvarahastoista selvästi merkittävimpiä ovat eläkerahastot. Eläkerahastojen tuotot kasvavat korkojen viimeaikaisen nousun myötä, mutta tämä ei merkittävästi paranna koko julkisen sektorin tilannetta, koska korkojen nousu myös lisää valtion korkomenoja. Hyvinvointialueiden menokehitykseen puolestaan liittyy huomattava negatiivinen riski.
Väestön ikääntymisen seurauksena kasvava palvelutarve lisää seuraavan hallituskauden lopussa menoja noin miljardilla eurolla vuodessa verrattuna lähtötilanteeseen. Palvelutarpeen kasvun lisäksi sosiaali- ja terveyssektorin kustannukset nousevat ja hyvinvointialueiden aloituksesta syntyy kustannuksia, joten hyvinvointialueiden menojen voi arvioida kasvavan noin kahdella miljardilla eurolla vuodessa seuraavan hallituskauden aikana. Lisäksi hyvinvointialueiden aloitus muodostaa merkittävän riskin kustannusten karkaamisesta. Hyvinvointialueiden menojen linkitys valtion kehysjärjestelmään on välttämätöntä, mutta rahankäytön sääntelykehikon tehokkuus on lopulta riippuvainen siitä, miten sitoutuneita seuraava pääministeri ja valtiovarainministeri ovat hyvinvointialueiden kustannusten kasvun rajoittamiseen.
Tällä hallituskaudella on lisäksi parlamentaarisesti sovittu tutkimus- ja tuotekehitysmenojen kasvattamisesta 4 prosenttiin BKT:sta vuoteen 2030 mennessä. Tämä lisää valtion vuotuisia menoja selvästi yli puolella miljardilla eurolla seuraavan hallituskauden lopussa. Jos tämän ansiosta talouskasvu kiihtyy ja verotulot kasvavat, se vahvistaa julkista taloutta vasta myöhemmin.
Turvallisuusmenot kasvavat sekä välittömästi että pidemmällä aikavälillä
Venäjän hyökkäyssota käynnisti uuden aikakauden turvallisuuspolitiikassa. Riippumatta sodan lopputuloksesta on vaikea nähdä edes keskipitkällä aikavälillä paluuta entiseen. Tämä lisää vääjäämättä Suomen tarvetta panostaa maanpuolustukseen ja muuhun kriisien hallintaan aiempaa enemmän. Välittömät vaikutukset ovat arviolta noin kaksi miljardia euroa vuodessa. Karkeana arviona pysyvä menonlisäystarve voi olla lähes puolet tästä. Maanpuolustus ja armeijan aseistaminen ovat äärimmäisen tärkeitä, mutta samalla on hyvä tiedostaa, että siihen käytettävät varat ovat poissa muusta yhteiskunnan kehittämisestä ja taloudellisesta hyvinvoinnista.
Ilmastonmuutoksen vastaisen politiikan keskiössä on energian käytön tehokkuuden lisääminen ja pyrkimys vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Julkisen vallan keskeinen rooli on luoda kannusteita, jotka mahdollistavat yksityiset päästöjä vähentävät investoinnit. Myös julkisilla investoinneilla on oma tärkeä roolinsa, esimerkiksi sähköverkon ja rataverkon osalta. Julkisten ilmastoinvestointien negatiivinen vaikutus julkisen talouden tasapainoon nykytilaan verrattuna voi ensi vaalikaudella 0,5 miljardia euroja vuodessa. Tämä kuitenkin vaatii esimerkiksi ratainvestointien osalta malttia ja päätösten perustamista hankkeiden vaikutusarviointeihin.
Alijäämä kasvaa ensi hallituskaudella jopa 6 miljardia vuodessa ilman korjaavia toimia
Nopeutunut inflaatio on osaltaan lisännyt tänä vuonna valtion verotuloja, mutta jatkossa vastaavaa kehitystä ei tulla näkemään. Työllisten määrän nousu kasvattaa verotuloja, mutta olemassa olevien päätösten vaikutus työllisyyteen on ensi vaalikaudella rajallinen. Fossiilisen energian käytön vähenemisen seurauksena valtion saamat vuotuiset energiaverotulot pienenevät ensi vaalikauden lopussa arviolta yli puolella miljardilla eurolla.
Menojen kasvu ja tulojen pieneneminen lisää valtiontalouden alijäämää vuositasolla arviolta noin 4,5 miljardilla eurolla seuraavan hallituskauden aikana. Lisäksi tällä hallituskaudella sovitut hävittäjähankinnat lisäävät alijäämää 1,5 miljardilla euroilla vuodesta 2025 alkaen. Valtiontalouden alijäämä ilman korkomenoja kasvaa julkisen talouden tilinpidossa siis 6 miljardilla eurolla vuodessa seuraavan hallituskauden aikana, jos korjaavia toimenpiteitä ei tehdä.
Julkisen talouden sopeutuksen suuruusluokka on vuositasolla noin 4 miljardia
Nykyistä hallituskautta ovat leimanneet vakavat globaalit kriisit. Suomen kansantalous tulee jatkossakin kohtaamaan vakavia kriisejä, mikä alleviivaa julkisen talouden kestävyyden merkitystä. Julkista taloutta tulisikin tarkastella ylisukupolvisesti, ja se pitäisi jättää tuleville sukupolville lähtötilannetta paremmassa kunnossa. Nykyisessä toimintaympäristössä on lisäksi tärkeää, että julkinen talous on niin hyvin ja kestävästi hoidettu, että voimme kriisin kohdatessa osoittaa riittävät taloudelliset resurssit siitä selviämiseen.
Julkisen talouden kestävyyden tulisi olla seuraavan hallituksen talouspolitiikan tärkein kulmakivi. Kestävyyden kannalta seuraavan hallituksen on olennaista kattaa sopeutuksella sellaiset alijäämää lisäävät tekijät, jotka pysyvästi heikentävät julkista taloutta.
Tällä on merkitystä esimerkiksi siihen, miten suhtaudutaan hävittäjähankintoihin. Koska niihin liittyvät menot päättyvät ilman poliittista päätöstä tämän vuosikymmenen aikana, niiden kattaminen ei ole välttämätöntä. Hävittäjähankinnat eroavat siis merkittävästi siitä menopaineesta, joka seuraa laajasta turvallisuusympäristön muutoksesta. Turvallisuusympäristöä ei voi hallituksen päätöksellä muuttaa paremmaksi, joten turvallisuuden rakenteellisen heikentymisen aiheuttamat menot tulisi kattaa.
T&K-menojen on perusteltua olettaa kiihdyttävän talouskasvua tulevaisuudessa. Tämä kehitys on kuitenkin siinä määrin epävarmaa, että muiden menojen lisäämistä ei ainakaan tulisi perustella mahdollisen tulevan talouskasvun tuomalla liikkumavaralla. Sama epävarmuus liittyy hyvinvointialueiden kykyyn hillitä sosiaali- ja terveysmenojen kasvua pitkällä aikavälillä. Vaikka on täysin mahdollista, että tehty SOTE-ratkaisu hillitsee menojen kasvua, tämä liikkumavara julkisessa taloudessa tulisi huomioida vasta kun on varmistuttu, että niin todellakin käy.
Lisäksi eräiden tämän vaalikauden menolisäysten alijäämää lisäävä vaikutus kasvaa tulevaisuudessa. Toisaalta nykyhallituksen keskeisimmät työllisyyspäätökset, joista tärkein on ollut asteittainen ns. eläkeputkesta luopuminen, lisäävät verotuloja vasta ensi vaalikaudella.
Epävarmuuksista huolimatta edellä kuvatun kehityksen pohjalta on mahdollista esittää suuruusluokka-arvio julkisen talouden sopeutustarpeesta ensi vaalikauden aikana, kun tavoitteena on julkisen talouden kestävyys: tulevan hallituksen tulisi sopeuttaa julkista taloutta suuruusluokkana noin 4 miljardia euroa vuodessa. Tähän arvioon ei siis lasketa hävittäjähankinnan kustannuksia eikä T&K-menojen lisäyksiä.
Miten tämä sopeutus voitaisiin koota?
Sopeutuksen tarve on niin suuri, että tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan kaikkia käytettävissä olevia keinoja. Valtion budjetissa on noin puolesta miljardista vajaaseen miljardiin yksittäisiä menoja, joista leikkaaminen ei ole kulloinkin istuvalle hallitukselle poliittisesti erityisen ongelmallista. Tällaiset menot joko kohdistuvat kipeästi vain pieneen joukkoon ihmisiä tai sitten vähäisesti suureen joukkoon ihmisiä. Mitä yhtenäisempi hallituspohja on talouspoliittiselta ajattelultaan, sitä isompiin säästöihin ylletään.
On todennäköistä, että tupakka- ja alkoholiverotuksen kiristys on kaikkien mahdollisten hallituskoalitioiden työlistalla, mutta tämän muutoksen vaikutusta hillitsee lisääntyvä salakuljetus, etenkin tupakan osalta.
Näiden helpompien leikkausten ja veronkorotusten yhteinen vaikutus jäänee enintään noin miljardin euron luokkaan.
Sen jälkeen on tarjolla vain vaikeita leikkauksia ja veronkorotuksia. Hallituksen toimintaympäristö on hankala: Turvallisuuden ja huoltovarmuuden menoja on tarpeellista kasvattaa. Samoin on tilanne koulutuksen, tutkimuksen ja tuotekehityksen osalta. SOTE-menojen merkittävä karsiminen tilanteessa, jossa uudet hyvinvointialueet aloittavat vuoden 2023 alussa, on tavanomaistakin vaikeampaa. Menoleikkauksien osalta jäljelle jää sosiaaliturva, josta useiden miljardien säästöjen tekeminen tarkoittaisi yhteiskunnallisesti merkittävää reformia, joka tuntuvasti heikentäisi monia sosiaaliturvan muotoja. Näin ollen tarvitaan leikkausten ja verotuksen yhdistelmää.
Sosiaaliturvan leikkauksia on perusteltua kohdistaa ensi sijassa sellaisiin menoihin, jotka potentiaalisesti lisäävät myös valtion tuloja. Menosäästöillä tulisikin tavoitella työllisyyden lisäämistä. Perusturvan taso ei ole Suomessa erityisen korkea, joten positiivisia työllisyysvaikutuksia on perusteltua tavoitella kohdistamalla säästöjä ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan. Esimerkki tällaisesta toimesta on ansioturvan keston porrastaminen työhistorian perusteella, mitä PTT esitti jo ennen nykyisen hallituksen puoliväliriihtä. Julkaisemme myöhemmin erillisen laajemman työmarkkinoita käsittelevän politiikkasuosituksen.
Kolmen prosenttiyksikön parannuksella työllisyysasteeseen on realistista tavoitella vaalikauden aikana enintään 2,0 miljardin euron julkisen talouden vuotuisen alijäämän pienentymistä, koska osasta työllisyyttä lisäävistä toimista syntyy kustannuksia.
Työllisyyden lisäämisen osalta tulee kuitenkin huomata, että nykyinen ja edellinen hallitus ovat tehneet monia vaikuttavia uudistuksia työmarkkinoille, minkä seurauksena työllisyysaste on kohonnut huomattavasti. Työllisyysastetta on toki edelleen mahdollista nostaa, mutta yhden prosenttiyksikön nousu parantaa julkisen talouden tasapainoa paljon aiempaa vähemmän. Uusien työllisten tuottavuus ja sen seurauksena tuntipalkka on matalampi ja todennäköisesti myös työtunnit jäävät nyt työssä olevien keskiarvon alapuolelle.
Tämän jälkeen vaikeilla veronkiristyksillä pitäisi vielä kerätä noin miljardi euroa. Jos nykyinen korkea inflaatio jää väliaikaiseksi ilmiöksi, voitaisiin seuraavan hallituskauden lopulla tehdä yleinen ALV-kannan yhden prosenttiyksikön nosto. ALV-nostolla on erityisesti pienipalkkaisten henkilöiden työllisyyttä heikentävä vaikutus, joten osa verotuottojen kasvusta tulisi käyttää pienien ansiotulojen verotuksen keventämiseen. Jos taas halutaan lisätä yrittäjyyden kannusteita alentamalla joitakin niihin kohdistuvia veroja, tulisi näitä verotulomenetyksiä kompensoida uudistamalla esimerkiksi listaamattomien yritysten verotusta. Myös kiinteistöverotuksessa on potentiaalia verotulojen lisäämiseen, mutta se edellyttää ensin verotusarvojen jälkeenjääneisyyden korjaamista.
Menojen vähentämisen ja verotuksen kiristämisen lisäksi julkisen talouden alijäämiä voidaan pienentää lisäämällä julkisten palveluiden tehokkuutta ja parantamalla julkisten hankintojen kilpailutuksia. Näissä toimenpiteissä on merkittävä potentiaali, mutta sen realisoituminen edellyttää hyvää suunnittelua ja uskottavaa mekanismia, jolla varmistetaan myönteiset vaikutukset julkisen talouden tasapainoon.
Yhteensä näillä toimilla voitaisiin saavuttaa tavoiteltu noin neljän miljardin euron sopeutus, mutta se on tulevalle hallitukselle todella raskas ja vaikea työ.
JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET
– Julkisen talouden kestävyyden tulisi olla seuraavan hallituksen talouspolitiikan tärkein kulmakivi.
– Julkisen talouden alijäämä kuitenkin kasvaa merkittävästi seuraavalla hallituskaudella, jos seuraava hallitus ei tee korjaavia toimenpiteitä.
– Tarvittavien sopeutustoimien suuruusluokka on vuositasolla noin 4 miljardia euroa, jos tavoitteena on julkisen talouden kestävyys.
Miten tämä 4 miljardia voidaan saavuttaa?
- Sosiaaliturvan leikkauksilla, joilla tähdätään työllisyyden nostamiseen. Esimerkiksi ansiosidonnaisia etuuksia heikentämällä. Leikkausten ja työllisyyden paranemisen vaikutus yhteensä enintään noin 2,0 miljardia.
- Karsimalla poliittisesti vähemmän kiistanalaisia menoja ja nostamalla alkoholi- ja tupakkaveroa. Vaikutus noin miljardi euroa riippuen mm. hallituspuolueiden talouspolitiikan yhtenäisyydestä.
- Vaikeampien veronkorotusten kokonaisuudella, joiden vaikutus yhteensä noin miljardin.
