- Tiedotteet
- Ruoka
Seuraavalla hallituskaudella on vahvistettava kotimaisen ruokasektorin kilpailukykyä, kasvua sekä kansainvälistymistä, esittää Pellervon taloustutkimus PTT:n politiikkasuositus. Tämä edellyttää maatalouspolitiikalta priorisointia ja uudistavaa otetta. Myös tuottajien neuvotteluasemaa on parannettava.
”Ruokasektorin tulevaisuutta olisi tarkasteltava laajasti, myös yksittäistä vaalikautta pidemmälle, koska alan investointi- ja toimintasyklit ovat pitkiä. Turvallisuus- ja geopoliittiset muutokset, ilmastokysymykset, huoltovarmuuden korostuminen ja kiristyvä kansainvälinen kilpailu alleviivaavat koko ruokasektorin strategista merkitystä”, sanoo tutkimusjohtaja Sari Forsman-Hugg.
PTT:n politiikkasuositus tuo esiin näkökulmia ja toimenpiteitä, joilla ruokajärjestelmää voidaan vahvistaa, kun maailma ympärillä muuttuu ja samalla kotimaassa on tehtävä merkittävää julkisen talouden sopeuttamista.
Ruokasektorin kasvua edistettävä vakaammalla politiikalla ja sääntelyllä
Ruokasektorin kasvua, investointeja ja uudistumista on vahvistettava vakaammalla ja ylivaalikautisella politiikalla. Elintarviketeollisuus pitää kytkeä nykyistä tiiviimmin osaksi Suomen teollisuus-, kasvu- ja innovaatiopolitiikkaa. Sääntelyn, verotuksen sekä TKI-politiikan pitkäjänteisyydellä luodaan myös edellytyksiä investoinneille ja uuden teknologian hyödyntämiselle koko ruokasektorilla.
Digitalisaatio, data ja tekoäly tarjoavat maa- ja elintarviketaloudelle merkittäviä mahdollisuuksia, mutta niiden hyödyntäminen edellyttää pitkäjänteisiä TKI-panostuksia sekä digitaalisen- ja tekoälyosaamisen vahvistamista alan koulutuksessa.
Enemmän kansainvälistymistä ja Suomessa syntyvää arvonlisää
Ruokasektorille on haettava kasvua sekä kotimarkkinoiden uudistumisesta että kansainvälisiltä markkinoilta siten, että Suomessa syntyvä arvonlisä kasvaa. Julkiset kansainvälistymis- ja vientipalvelut sekä rahoitus tulee kohdentaa toimiin, joilla on uskottava ja pitkäjänteinen polku uusille markkinoille, kansainvälisen liiketoiminnan kasvuun ja korkeamman lisäarvon tuotantoon.
EU:n sisämarkkinoiden toimivuus, sääntelyn ennakoitavuus ja hallinnollisten esteiden vähentäminen ovat keskeisiä edellytyksiä yritysten kasvulle ja kansainvälistymiselle. Samalla on perusteltua tarkastella, miten suomalaisen elintarviketeollisuuden kotimarkkina määritellään – yritysten kasvun ja kilpailukyvyn näkökulmasta relevantti markkina on yhä useammin EU:n sisämarkkina, ei pelkästään Suomi.
Tuottajien neuvotteluvoimaa vahvistettava
Alkutuottajan asema on lähtökohtaisesti heikko, ja tuottajat ovat muita ruokaketjun toimijoita alttiimpia kansainvälisiltä markkinoilta tuleville muutoksille. Tuottajien asemaa ruokaketjussa pitää vahvistaa edistämällä kaupallista yhteistyötä, tuottajaorganisaatioiden muodostumista, joustavia hinnoittelumalleja ja jakamalla riskiä tasaisemmin eri toimijoiden kesken.
Maatilojen omistajanvaihdosten osalta seuraavan hallituksen tulee varmistaa, että omistajanvaihdoksia tukee toimiva rahoitus, ennakoitava sääntely ja tarkoituksenmukaiset tukijärjestelmät. Omistajanvaihdospolitiikan tulee edistää tuotantoresurssien siirtymistä aktiivisille yrittäjille sekä kannustaa investointeihin ja uudistumiseen. Myös maatalousmaan omistus- ja vuokramarkkinoiden toimivuutta pitää parantaa.
Maatalouspolitiikasta tehtävä uudistumisen ja kilpailukyvyn väline
Suomen kannat EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) uudistukseen on linjattava osana kevään 2027 hallitusohjelmaneuvotteluita. CAP-valmistelu ja kotimaisen maatalouspolitiikan linjaukset on sovitettava tiiviisti yhteen. Yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteita on priorisoitava selkeämmin ja onnistumista arvioitava saavutettujen tulosten ja kustannusten suhteella. Ilmasto- ja muut politiikkatoimet pitää kohdentaa sinne, missä vaikuttavuus on suurin.
”Maatalouspolitiikan painopistettä tulee siirtää maatilayritysten pitkän aikavälin taloudellisten toimintaedellytysten, kilpailukyvyn ja riskienhallinnan vahvistamiseen. Tämä vaatii tuottavuuden ja investointikyvyn parantamista sekä liiketoiminta- ja markkinaosaamisen ja riskienhallinnan kehittämistä”, sanoo maatalousekonomisti Mauri Yli-Liipola.
Julkiset riskienhallinnan keinot on kohdistettava koko ruokajärjestelmää koskeviin riskeihin, joita yksittäiset yritykset eivät pysty hallitsemaan.
”Ruokajärjestelmän kilpailukykyä on tarkasteltava myös alueellisen elinvoiman ja huoltovarmuuden näkökulmasta. Kilpailukykyinen alkutuotanto ja elintarviketeollisuus ovat huoltovarmuuden taloudellinen perusta. Maatalous ja elintarvikejalostus ovat monilla seuduilla keskeisiä elinkeinoja, jotka ylläpitävät työpaikkoja sekä yritystoimintaa”, sanoo vanhempi maatalousekonomisti Päivi Kujala.
Politiikkasuositus on julkaistu verkkosivuillamme https://www.ptt.fi/julkaisut/uudistuva-ruokasektori-kilpailukykya-ja-kasvua-2030-luvulle/
Kansantalouden politiikkasuositus on julkaistu 26.8., ja metsäalan suositus julkaistaan 3.9.
Lisätietoja
Sari Forsman-Hugg
Päivi Kujala
vanhempi maatalousekonomisti
hallintotieteiden tohtori, maatalous- ja metsätieteiden maisteri, agronomi
