- Metsäala
- PTT Raportteja
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten yksityisten metsänomistajien toteuttamaa hiljaista suojelua. Tutkimuksessa hiljainen suojelu määriteltiin metsänomistajien omaehtoiseksi ja korvauksettomaksi päätökseksi rajata tietyt metsäalueet joko kokonaan metsätaloudellisen käsittelyn ulkopuolelle tai käsitellä niitä pienimuotoisesti. Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida hiljaisen suojelun laajuutta, siihen liittyviä motiiveja sekä ilmiön merkitystä metsä-, ympäristö- ja ilmastopolitiikan näkökulmasta. Tutkimus perustuu keväällä 2025 toteutettuun sähköiseen metsänomistajakyselyyn, johon vastasi 853 metsänomistajaa. Tulokset pohjautuvat vastaajien omiin arvioihin ja koskevat metsätalousmaata.
Kyselyn perusteella 43 prosenttia vastaajista ilmoitti toteuttavansa hiljaista suojelua, ja näiden alueiden osuus oli keskimäärin 8,26 prosenttia kaikkien vastaajien metsätalousmaan pinta-alasta. Skaalattuna yksityisesti omistettuun metsätalousmaahan hiljainen suojelu kattaa arviolta noin 1,1 miljoonaa hehtaaria. Valtaosa tästä alasta on pienimuotoisesti käsiteltyä metsää, kun taas täysin metsänkäsittelyn ulkopuolella olevien alueiden osuus on selvästi pienempi. Pienimuotoinen metsänkäsittely on raportissa määritelty hyvin rajoitetuksi toiminnaksi, joka poikkeaa selvästi tavanomaisesta talousmetsän hoidosta. Tulokset osoittavat, että hiljainen suojelu ei ole yhtenäinen ilmiö, vaan se vaihtelee käsittelyasteen, keston ja metsänomistajien tavoitteiden mukaan.
Hiljaisen suojelun taustalla olevat syyt ovat moninaisia. Keskeisimpiä ovat ei-tuotannollisiin ekosysteemipalveluihin liittyvät arvot, kuten luonto-, maisema- ja virkistysarvot, taloudelliseen kannattavuuteen liittyvät tekijät, kuten kohteiden heikko saavutettavuus tai vähäinen metsätaloudellinen tuotto, sekä metsänkäsittelyä koskevien päätösten lykkääminen esimerkiksi sukupolvenvaihdokseen liittyvän harkinnan vuoksi.
Yhteiskunnallisesta näkökulmasta hiljainen suojelu täydentää virallista suojeluverkostoa ja edistää luonnon monimuotoisuuden turvaamista sekä vaikuttaa ilmastotavoitteiden toteutumiseen metsien käytön kautta. Vaikutukset ilmenevät erityisesti metsien käsittelyssä, rakenteessa ja hakkuupäätöksissä, mutta ne eivät näy suoraan hallinnollisissa tilastoissa. Samalla ilmiö lisää epävarmuutta ohjauskeinojen kohdentamisen ja vaikutusten raportoinnin näkökulmasta, mikä korostaa tarvetta kehittää kevyitä ja joustavia menettelyjä hiljaisen suojelun huomioon ottamiseksi ilman, että metsänomistajien omaehtoisuus ja päätäntävalta heikkenevät.
Asiasanat: yksityismetsänomistajat, metsätalousmaa, pienimuotoinen metsänkäsittely, ekosysteemipalvelut, vapaaehtoinen suojelu, metsäpolitiikka, ilmastotavoitteet
Abstract
This study examines “silent conservation” practiced by non-industrial private forest owners in Finland. Silent conservation is defined here as forest owners’ voluntary, non-compensated decisions to set aside specific areas of forestry land (inc. forest land, poorly productive forest land and unproductive forest land) either entirely from commercial forestry operations or to manage them only through minor, non-commercial interventions, such as the selective removal of individual trees or small-scale clearing of undergrowth. The aim of the study was to assess the extent of silent conservation, the motivations associated with it, and its relevance from the perspectives of forest, environmental, and climate policy. The study is based on an online survey of forest owners conducted in spring 2025, with responses from 853 forest owners. The results rely on respondents’ self-assessments and pertain to forestry land.
According to the survey, 43% of respondents reported practicing silent conservation, and the average share of such areas was 8.26% of all respondents’ forestry land area. When extrapolated to privately owned forest land nationally, silent conservation is estimated to cover approximately 1.1 million hectares. Most of this area consists of forests subject to small-scale management, whereas the share of areas completely excluded from forestry operations is clearly smaller. In this report, small-scale forest management is defined as very limited activity that differs markedly from conventional management of production forests. The results indicate that silent conservation is not a uniform phenomenon; rather, it varies in terms of management intensity, duration, and forest owners’ objectives.
The reasons underlying silent conservation are diverse. The most prominent include values related to non-provisioning ecosystem services, such as nature, landscape, and recreation values; factors linked to economic viability, such as poor accessibility or low expected timber revenues; and the postponement of forest management decisions, for example due to deliberation associated with intergenerational transfer of ownership.
From a societal perspective, silent conservation complements the formal protected-area network, supports biodiversity conservation, and contributes to climate mitigation through its influence on forest use. Its effects are manifested in management practices, forest structure, and harvesting decisions, yet they are not directly captured in administrative statistics. At the same time, the phenomenon increases uncertainty in the targeting of policy instruments and in the reporting of their impacts, highlighting the need for light and flexible procedures to account for silent conservation without undermining forest owners’ voluntariness and decision-making authority.
Keywords: non-industrial private forest owners, forestry land, small-scale forest management, ecosystem services, voluntary conservation, forest policy, climate targets
Julkistuswebinaarin 21.1. esityskalvot voit ladata tästä (pdf): https://www.ptt.fi/wp-content/uploads/2026/01/2026-01-26-Julkaisuwebinaarin-esitys.pdf
