- Blogit
- Kansantalous
Kirjoittaja on Toimiala- ja liiketalouden tutkimusryhmän tutkimusjohtaja Seppo Leminen
Rännän sekainen tuuli vihmoo takin lievettä. On pimeää, kylmää, vetistä – välillä sentään pakkasta – ja olemme kaukana kaikesta. Luemme uutisia maakuntamme työpaikkojen vähenemisestä, asuntojen arvon merkittävästä laskusta, asuntojen pitkistä myyntiajoista, väestön pienenemisestä, koulujen sulkemisesta ja palveluiden supistamisesta maakunnassa.
Tätä synkistelevää listaa olisi helppo jatkaa kuvaamaan maakunnan syrjäseudun ankeaa tilannetta. Vieläkin helpompaa olisi liittyä aluekehitysasiantuntijoiden tuomiopäivää lukevaan kuoroon ja kuvata alueen elinvoiman hupenemista sekä ennustaa, minkälaisia uusia supistuksia tarvitaan kouluverkkoon ja muuhun peruspalvelutarjontaan.
Näin siksi, koska tavanomaisten elinvoimien mallien mukaan monien alueiden talous hiipuu. Purnaamisen sijaan huomattavasti vaikeampaa on lähteä tunnistamaan niitä mahdollisuuksia, joita alueilla on kehittymiseen, ja mitä arvoa ne voisivat tuottaa ja kenelle.
Tämä tarkoittaa sitä, että ymmärrämme, pystymme ja haluamme katsoa asioita muiden silmin ja kääntämään ensikatsannossa heikkouksilta näyttävät asiat vahvuuksiksi. Esimerkiksi silmiini sattui hiljattain juttu Lähi-idän maista tulevista turisteista, jotka valitsivat matkustusajankohdaksi Itävaltaan mieluummin sateisemman ajanjakson kuin kesän hellivän lämmön. Heille sade ja viileys oli paljon merkityksellisempää kuin kauniit ja lämpimät kesäpäivät.
Mitä vastaavia tarinoita löytäisimme, joissa kuvittelemamme seudun heikkoudet ja ominaispiirteet onkin käännetty sen menestystekijöiksi? Mitä arvoa Suomen pimeys, kylmyys, pitkät etäisyydet ja alueiden syrjäisyys merkitsisivät muille? Tai mitä mahdollisuuksia puhdas ilma, vesi ja raaka-aineet tai halpenevat asunnot tuovat?
Mahdollisuuksia on monia, kun käännämme ajattelun pois itsestämme ja rupeamme ajattelemaan ja näkemään asioita muiden silmin. Lähiympäristömme pimeyksineen ja vihmoineen on meille suurempi mahdollisuus kuin mitä rännässä hytistessä osaamme ajatellakaan.
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 10.2.2020
