Sivuraiteelta pääraiteelle – suunnataan resurssit ilmastotoimien toteuttamiseen poliittisten vastakkainasettelujen sijaan

Sisäministeri Ohisalo osui A-studion haastattelussa (9.8.) herkkään paikkaan peräänkuuluttaessaan maatalouden ilmastotoimia. Ohisalo perusteli linjausta sillä, että maatalouden päästöt eivät ole laskeneet viime vuosien aikana (Tilastokeskuksen raportoinnin perusteella sitten 1990-luvun), vaikka maataloudessa on löydettävissä keinoja tilanteen muuttamiseksi (keinoja koottu esimerkiksi MTK:n ilmastotiekarttaan.)

Kirjoittaja on PTT:n ekonomisti Tuuli Reko

Sisäministeri Ohisalo osui A-studion haastattelussa (9.8.) herkkään paikkaan peräänkuuluttaessaan maatalouden ilmastotoimia. Ohisalo perusteli linjausta sillä, että maatalouden päästöt eivät ole laskeneet viime vuosien aikana (Tilastokeskuksen raportoinnin perusteella sitten 1990-luvun), vaikka maataloudessa on löydettävissä keinoja tilanteen muuttamiseksi (keinoja koottu esimerkiksi MTK:n ilmastotiekarttaan.) Keskustelunavaus herätti voimakkaan vastareaktion. Moni loukkaantui, sillä maatalouden koettiin tehneen jo paljon. Lisäksi heräsi huoli tulevien ilmastotoimien vaikutuksista elinkeinon kannattavuuteen. Vaikka huoli ilmastonmuutoksesta on yhteinen, moni kysyy miksi juuri maatalous.

Taloustieteilijät korostavat, että ilmastotoimia tulisi tehdä kustannustehokkuusperiaatteen mukaisesti – siellä missä saadaan aikaan mahdollisimman paljon päästövähennyksiä mahdollisimman pienin kustannuksin. Maataloussektorin päästöt ovat yksinään noin kuudesosa Suomen kokonaispäästöistä. Mutta kun mukaan lasketaan viljelysmailta syntyvät maaperäpäästöt ja maatalouden energiankäytöstä syntyvät päästöt, päästöjen määrä yli kaksinkertaistuu. Maataloudessa on siis suuri potentiaali vaikuttaa Suomen kokonaispäästöihin.

Lisäksi päästövähennyksiä on mahdollista saada aikaan kustannustehokkaasti – pienin yhteiskunnallisin tai viljelijään kohdistuvin kustannuksin. Yli puolet maataloudesta peräisin olevista päästöistä tulee suhteellisen pienestä lähteestä, nimittäin turvemaapelloilta, jotka kattavat vain noin kymmenesosan Suomen viljellystä peltoalasta. Turvemaapelloista noin kolmannes on huonotuottoisia tai maatalouskäytön ulkopuolelle jääneitä alueita. Näille alueille kohdistetut ilmastotoimet eivät juurikaan vaikuttaisi maataloustuotantoon tai elinkeinoon. Metsittämällä tai ennallistamalla alueet soiksi saataisiin maataloudesta peräisin olevista vuosittaisista päästöistä leikattua jo noin kymmenes. Sekä metsittämistä että ennallistamista tuetaan jo tällä hetkellä reippaasti. Tuki joutoalueiden metsityksestä kattaa metsityskulut ja 900 €:n hehtaarikohtaisen korvauksen hoitotoimenpiteistä. Ennallistamiseen taas saa investointikustannuksen kattavan tuen ja 450 €:n vuosittaisen hehtaarikohtainen kosteikkoalueen hoidon tuen.

Tämä on vain yksi esimerkki siitä, että maatalouden päästöjä voidaan vähentää kiristämättä viljelijän kukkaronnyörejä. Lisäksi on olemassa ilmastotoimia, jotka voivat lisätä maatalouden toimintamahdollisuuksia ja parantaa kannattavuutta. Nyt kannattaa suunnata keskustelu pääraiteelle ja resurssit parhaiden toimien toteuttamiseen. Ilmastonmuutoksen torjunnassa onnistuminen on loppujen lopuksi jokaisen etu, myös sen maajussin, jonka sadot ja elinkeino ovat sääolosuhteille erityisen alttiit.

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 30.8.2021