- Blogit
- Ruoka
Kirjoittaja on maatalousekonomisti Tapani Yrjölä / @TapsaPTT
Ruokahävikistä puhuttaessa huomio kiinnittyy yleensä pääasiassa kuluttajiin. Kaupoista ostetaan ruokaa, joka sitten lopulta heitetään pois. Kotitalouksien osuus ruokahävikistä onkin Suomessa suurempi, kuin minkään muun elintarvikejärjestelmän osan. Kotitaloudet vastaavat liki kolmasosasta ruokahävikkiä.
Kaikkialla maailmassa tilanne ei kuitenkaan ole ihan samanlainen. Se, että kuluttajat aiheuttavat merkittävän osan ruokahävikistä, on leimallisesti teollistuneiden maiden ongelma. Suomi on tässä suhteessa lähellä Euroopan keskiarvoa. Pohjois-Amerikassa ja Oseaniassa kuluttajien osuus ruokahävikistä on vielä hieman suurempi.
Köyhissä maissa ruokahävikki on henkilöä kohti laskettuna kokonaisuutena jonkin verran pienempää kuin teollistuneissa maissa. Ruokahävikin rakenne on kehitysmaissa täysin toisenlainen. Kuluttajille asti päätynyt ruoka syödään köyhimmissä maissa lähes kokonaan. Kuluttajien osuus ruokahävikistä on vain muutamia prosentteja.
Köyhimmissä maissa suuri osa ruokahävikistä johtuu maataloustuotteiden käsittelystä, varastoinnista ja kuljetuksista sekä jalostuksesta. Varastoitaessa ja kuljetettaessa ruokaa pilaantuu ja jalostuksessa osa tuotteista jää tai jätetään hyödyntämättä. Nämä ongelmat korostuvat köyhimmissä maissa, koska käsittelyyn, varastointiin, kuljetuksiin ja jalostukseen liittyvät prosessit ovat usein niissä kehittymättömiä.
Useimmiten ruokahävikin ongelmaksi koetaan sen ilmastovaikutukset. Ruoka vastaa noin viidesosaa keskimääräisen ihmisen hiilidioksidipäästöistä. Siksi onkin selvää, että ylimääräisen ruuan tuottaminen poisheitettäväksi on järjetöntä. Toki se on järjetöntä monesta muustakin, kuin pelkästään ilmastonäkökulmasta.
Kaikkein köyhimmissä maissa suurin ruuasta on huutava pula. Tilannetta ei helpota yhtään se, että ruokaa käsiteltäessä ja jalostettaessa merkittävä osa siitä häviää matkalla pellolta pöytään.
Ruokahävikistä on tärkeä keskustella. Jokaisen on myös tehtävä oma osansa, että ruokahävikkiä pystytään pienentämään ruokajärjestelmän jokaisessa osassa. Pienillä teoilla saadaan aikaan suuria muutoksia.
Alkutuotannon osuus ruokahävikistä on suhteellisen pieni. Silti myös maataloustuotannon prosesseissa on perusteltua miettiä sitä, miten ruokahävikkiä voidaan pienentää. Yksittäisen tuottajan näkökulmasta hävikin pienentäminen tarkoittaa myös suurempaa tuotantoa samoilla panoksilla. Maailmanparantamisen ohessa tulee siis jokaiselle yrittäjälle kelpaavaa tuottavuuskehitystä.
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 25.2.2019
