- Blogit
- Metsä
Rahastot omistavat yli kaksi prosenttia Suomen metsäalasta
Tuoreiden laskelmien mukaan rahastot – kotimaiset ja ulkomaiset rahastot ja muut ulkomaiset sijoittajayhteisöt – omistavat Suomessa metsää yhteensä noin 560 000 hehtaaria (Viitala ym. 2022). Tämä vastaa hieman yli kahta prosenttia Suomen metsätalousmaan pinta-alasta. Rahastot voivat omistaa tätäkin enemmän metsää, sillä laskelmista saattaa puuttua joitakin rahastoja ja ulkomaisia sijoittajayhteisöjä.
Metsärahastot ovat nousseet merkittäväksi metsänostajaksi viimeisten vuosien aikana. Omistusten laajentumisen ajurina oli alkujaan suurten metsätilakokonaisuuksien myynti etenkin UPM:n toimesta. Tämä loi pohjaa rahastomuotoiselle metsäsijoittamiselle, koska rahastot pystyivät hankkimaan kerralla suuria tilakokonaisuuksia. Samanaikaisesti uutena ilmiönä vaikutti pitkään kestänyt alhainen korkotaso, kun edellisen vuosikymmenen lopulla sekä lyhyet että pitkät nimelliskorot laskivat negatiivisiksi.
Alhaisen korkotason vallitessa kiinnostus sijoittaa vaihtoehtoisiin sijoituskohteisiin, kuten metsärahastoihin, kasvoi. Metsärahastot nähtiin houkuttelevana sijoituskohteena, mikä ohjasi niihin sijoittajien varallisuutta. UPM:n myyntien päättyessä ostoja kohdistettiin siten lisääntyvässä määrin tarjolle tuleviin yksityisten metsänomistajien tiloihin.
Paljonko rahastot sitten omistivat metsää viime vuonna? Tähän toi lisävalaistusta 12.1. julkaistu Luken, Tampereen yliopiston, Finnwatchin ja PTT:n selvitys (Viitala ym. 2022). Tässä blogissa tuodaan esiin selvityksen havaintoja rahastojen metsänomistuksesta ja pohditaan niiden merkitystä.
Rahastojen metsänomistukset painottuvat Pohjois-Suomeen
Metsärahastot voidaan karkeasti jakaa erikoissijoitusrahastoihin ja pääomasijoitusrahastoihin. Erikoissijoitusrahastoihin sijoittavat tyypillisesti kotitaloudet ja piensijoittajat ja pääomasijoitusrahastoihin, jotka ovat usein kommandiittiyhtiömuotoisia, sijoittavat etenkin institutionaaliset sijoittajat. Metsää omistavat erikoissijoitusrahastot on pääosin rekisteröity Suomeen, kun taas pääomasijoitusrahastoista suurempi osa on rekisteröity ulkomaille.
Rahastojen omistamasta pinta-alasta erikoissijoitusrahastot (OP Metsänomistaja, UB Metsä, S-Pankki Metsä, Dasos Kestävä Metsä ja puu III) omistavat noin 260 000 hehtaaria ja pääomasijoitusrahastot 295 000 hehtaaria. Pääomasijoitusrahastojen omistamasta pinta-alasta 80 prosenttia on ulkomaisten rahastojen omistuksessa. Ulkomaiset sijoitusrahastot omistavat suomalaiset metsänsä sitä varten perustamiensa osakeyhtiöiden kautta. Osan metsistään rahastot, niin kotimaiset kuin ulkomaiset, omistavat yhtiöiden, kuten Finsilva Oyj:n ja Tornator Oyj:n kautta. Rahastot omistavat metsää myös yhteismetsien kautta, mutta näin metsää omistaa tiedettävästi vain kaksi rahastoa.
Ei ole olemassa kattavaa tietoa siitä miten rahastojen omistama noin 560 000 hehtaaria jakautuu maantieteellisesti. Suomen metsäkeskus tilastoi Suomeen rekisteröityjen sijoitusrahastojen (lähinnä suomalaiset erikoissijoitusrahastot) maantieteellistä jakaumaa. Metsäkeskuksen tilastossa eivät kuitenkaan ole mukana pääomasijoitusrahastot, joiden omistuksia ei tilastoida. Tästä huolimatta tilastot antavat osviittaa rahastojen omistusten alueellisesta jakaumasta. Suomeen rekisteröityjen sijoitusrahastojen omistukset painottuvat voimakkaasti Kainuuseen ja Pohjois-Pohjanmaalle (Kuvaaja 1). Suomeen rekisteröityjen sijoitusrahastojen omistusosuus metsätalousmaasta oli Kainuussa noin viisi prosenttia ja Pohjois-Pohjanmaalla vajaat kaksi prosenttia.
Rahastojen osuus metsätilakaupoista on kasvanut reippaasti
Suomen metsätalousmaasta rahastojen suorassa tai epäsuorassa omistuksessa on epävarmoista luvuista huolimatta verrattain pieni osa. Rahastot ovat kuitenkin merkittävä toimija metsätilamarkkinoilla. Niiden aktiivisuus yli 10 hehtaarin metsäkiinteistöjen ostajana on kasvanut selvästi viime vuosikymmenen lopulla, samalla kun yksityisten osuus ostajista on laskenut suunnilleen samassa suhteessa. Vuonna 2021 kauppasummalla mitattuna rahastot olivat ensimmäisen kerran suurin ostajaryhmä, ja kauppojen pinta-alasta niiden osuus jäi vain hieman yksityisiä pienemmäksi (Kuvaaja 2).
Metsätilojen hinnat ovat viimeisen vuosikymmenen aikana nousseet selvästi. Tähän on todennäköisesti osaltaan vaikuttanut kysynnän lisääntyminen, kun kiinnostus sijoittaa metsään on kasvanut. Oma vaikutuksensa on luultavasti ollut alhaisella korkotasolla ja puun alueellisilla hintaodotuksilla teollisuuden investointien myötä.
Suurten pääomien kanssa operoivien rahastojen aktiivinen toiminta markkinoilla on vaikuttanut yksityisten metsänomistajien mahdollisuuksiin kilpailla suuremmista tiloista. Toisaalta metsätilamarkkinan kannalta aktiivisempi toiminta on lisännyt tehokkuutta. Tästä ovat hyötyneet myös yksityiset metsänomistajat tiloja myydessään, kun hinnat ovat nousseet. Kohonnut metsämaan hinta tiukentaa rahastojenkin mahdollisuuksia saavuttaa riittävä tuotto omistukselleen. Metsärahastoille on kuitenkin riittänyt kysyntää sijoittajien keskuudessa huolimatta niukemmaksi käyvästä tuotosta.
Miksi rahastojen metsänomistus kiinnostaa?
Metsärahastojen metsänomistuksen kasvu on herättänyt kysymyksiä siitä, millaisia metsänomistajia rahastot ovat ja miten niiden toiminta eroaa keskimääräisestä yksityismetsänomistajasta.
Tiedot rahastojen omistuksista, metsien käsittelystä ja metsänhoidosta ovat monilta osin epävarmoja. Kotimaiset metsään sijoittavat erikoissijoitusrahastot kertovat laajemmin omasta toiminnastaan kuin pääomasijoitusrahastot. Erikoissijoitusrahastojen toimesta julkaistu materiaali toimii myös sijoittajainformaationa, joka ei ole aukotonta. Pääsääntöisesti mitä rajoitetummalle joukolle sijoittajia rahasto on tarkoitettu, sitä niukemmin niiden toiminnasta metsänomistajana on julkista tietoa saatavilla. Sijoitusjärjestelyt voivat jopa tehdä tulkinnanvaraiseksi sen, mikä on rahasto.
Rahastojen kasvaneessa metsänomistuksessa kiinnostaa, miten metsiä hoidetaan ja käsitellään. Rahastot ovat keskimääräistä tuottohakuisempia verrattuna yksityiseen metsänomistajaan, jolloin puuntuotanto on tärkeässä roolissa. Pinta-alaltaan suuri omistus voi ilmetä laajempina käsittelykuvioina. Toisaalta metsärahastot operoivat suuremmilla resursseilla, joten oletettavasti ne pystyvät panostamaan metsänhoitoon yksityistä metsänomistajaa enemmän. Kuitenkin rahastoja ohjaavat lain määrittämät velvoitteet siinä missä muitakin metsänomistajia.
Puuntuotannon ohella rahastot tavoittelevat yleisemmin tuottoa myös muualta kuin perinteisestä metsätalouden harjoittamisesta. Laajojen metsätilakokonaisuuksien omistaminen mahdollistaa maan hyödyntämisen eri tavoin. Soveltuvilla alueilla rahastot voivat saada tasaista tulovirtaa esimerkiksi vuokraamalla maata muuhun käyttöön, kuten tuulivoimaloiden rakentamiseen.
Ulkomaiseen metsänomistukseen liittyvät keskeisesti verotukselliset näkökohdat. Tuoreessa selvityksessä Viitala ym. (2022) tulivat siihen tulokseen, että osa ulkomaisten rahastojen Suomesta saamista metsätuloista jää Suomessa verottamatta. Selvityksessä todettiin tilanteen korjaamisen edellyttävän muutoksia kansalliseen verolainsäädäntöön sekä Suomen ja muiden valtioiden välisiin verosopimuksiin.
Metsän houkuttelevuuden kasvuun sijoituskohteena myötävaikuttivat nollakorot. Viime vuonna nimelliskorot alkoivat nousta sekä lyhyissä että pitkissä koroissa (10 vuoden valtionlainat). Nimelliskorot ovat nousseet jo metsän keskimääräisen 3-4 prosentin tuoton tuntumaan. Toki sijoituspäätökset ovat monen tekijän summa, johon tuotto-odotusten lisäksi vaikuttavat mm. sijoitusstrategia, sijoitussalkun hajauttaminen, likviditeetti ja riskit. Joka tapauksessa korkojen nousu yli metsän keskimääräisen tuoton tulee vaikuttamaan negatiivisesti metsän houkuttelevuuteen rahaston sijoittajien silmissä.
Lisätietoa metsärahastojen metsärahastojen ja ulkomaisten sijoittajien metsänomistuksesta, oikeudellisista rakenteista, verotusasemasta ja toiminnasta Suomessa täällä.
Matti Valonen
metsäekonomisti
maatalous- ja metsätieteiden maisteri
Olli Korhonen
metsäekonomisti
maatalous- ja metsätieteiden maisteri
