- Blogit
- Ruoka
Kuva: Ari Helminen (CC-BY-2.0)
Kotimainen ruoka on suomalaisen mielestä parasta, mutta niin se on ranskalaisenkin mielestä. Mitä tästä seuraa ruuan hinnalle ja tuottajalle, entä elintarvikeviennille? Pettu-podcastimme neljäs jakso pureksii kotimaista ja ulkomaista ruokaa, kuuntele jakso tästä:
Talousteoria on tyly Suomelle ja suomalaiselle ruualle: jos katsottaisiin vain suhteellista etua, ei Suomessa oikein kannattaisi kasvattaa mitään ruokaa. Aina löytyisi paikka, jossa olosuhteet olisivat otollisemmat. Mutta ei tilanne toki ole näin yksinkertainen.
"Jos mietitään hirveän teoreettisessa kehyksessä, jää asioita huomiotta. On järkevää tuottaa Suomessakin ruokaa, vaikkei siihen suhteellista etua olisikaan. Keskimäärin ihmiset syö. Eivätkä resurssit välttämättä olisi tehokkaammassakaan käytössä. Mutta mitä tuotetaan, sitä olisi hyvä pohtia enemmän kuin on pohdittu", kertoo maatalousekonomisti Tapani Yrjölä.
Yrjölä huomauttaa, että esimerkiksi viljoissa päästään Suomessa mukaviin hehtaarisatoihin, ja onpa meillä todellisia maailmanmenestyksiäkin – kuten kumina.
"Suomessa on yritys, jonka osuus maailman kuminamarkkinoista on häkellyttävän iso. Niiden mielestä, jotka tykkäävät syödä kuminaa, suomalainen kumina on hirveän hyvää ja maku on oikeanlainen. Siksi sitä viedään Suomesta paljon", Yrjölä jatkaa.
Jaksossa pohdimme lisäksi omavaraisuuden ja huoltovarmuuden merkitystä ja eroja. Miten omavarainen olisi kymmenen perunan Suomi?
Kotimaisen iso arvostus sittenkin ongelma?
Suomessa kannattaa tuottaa ruokaa myös siksi, että merkittävä osa kuluttajista haluaa syödä juuri sitä. Kotimaisuus on monelle itseisarvo, ja kotimaista tuottajaa halutaan tukea.
Tässä piilee kuitenkin varjopuoli.
Kotimaisuuden itseisarvoisuus kapsahtaa ikävästi vastaan myös vientimarkkinoilla. Meille niin tärkeä suomalaisuus on ulkomaalaiselle kuluttajalle merkityksetöntä.
"Jos lähdetään viemään jotain tuotetta, pitää argumentoida syvemmälle, että millä tavalla se on parempaa kuin jokin muu. Ihan turha viedä sillä, että tämä on 'suomalaista'", Tapani Yrjölä sanoo.
Toimiva esimerkki voisivat olla suomalaiset marjat, joiden makumaailma on erityisen aromikas ja voimakas. Toisena Yrjölä nostaa esiin kananmunat: Suomessa on kauan vallinnut salmonellavapaus, kun muualla Euroopassa sitä esiintyy jopa merkittävissä määrin.
Heini Toikkanen muistuttaa, että juuri tällä hetkellä Ruotsi tekee suurta numeroa elintarvikemarkkinoilla siitä, että se on vastikään saavuttanut salmonellavapauden.
Kuuntele podcastista lisää, millaisia vientisaumoja suomalaisella ruualla voisi olla, ja miksi nuiva suhtautuminen tuontiruokaan tekee hallaa myös vientihaaveille.
Seuraava Pettu-jakso ilmestyy 26.5.!
FAKTA: Suhteellinen etu
– suhteellisen edun periaatteen mukaan jokainen maa tai alue tuottaa sitä hyödykettä, minkä tuotannossa sen tuotannontekijät ovat tehokkaimmassa käytössä suhteessa muihin maihin ja alueisiin
– kaikilla on suhteellinen etu jonkun tai joidenkin tuotteiden tuotannossa
– jos tuotannontekijät halutaan käyttää mahdollisimman tehokkaasti, jokainen maa tai alue erikoistuu tuottamaan sitä, minkä tuotannossa niillä on suhteellinen etu
– erikoistumisen kautta kaikki tuotannontekijät saadaan tehokkaampaan käyttöön ja kaikki hyötyvät
– suhteellisen edun periaate on klassinen perustelu sille, miksi kansainvälinen kauppa lisää kaikkien kauppaa käyvien osapuolten hyötyä
-käytännössä tuotannontekijöiden käyttöön vaikuttavat muutkin tekijät, kuin tuotannontekijöiden käytön tehokkuuden maksimointi, eli suhteellinen etu
Kaikki Pettu-jaksot löydät täältä: http://www.ptt.fi/ajankohtaista/uutiset.html?tagged=podcast
