Metsänomistajuus digiaikaan

Kapitalistinen talousjärjestelmä on rakennettu yksityisomistuksen ympärille. Perustana on käytetty ihmisten luonnollista omistushaluisuutta. Omistusoikeudella on haluttu edistää tärkeitä yhteiskunnallisia päämääriä, kuten turvattu yhteiskuntajärjestys ja myönteinen talouskehitys. Eräs koko järjestelmän keskeisistä oletuksista on omistajan ja omistuksen läheinen suhde.

Kirjoittaja on PTT:n toimitusjohtaja Iiro Jussila /// Twitter @iiroJussilaPTT

 

Kapitalistinen talousjärjestelmä on rakennettu yksityisomistuksen ympärille. Perustana on käytetty ihmisten luonnollista omistushaluisuutta. Omistusoikeudella on haluttu edistää tärkeitä yhteiskunnallisia päämääriä, kuten turvattu yhteiskuntajärjestys ja myönteinen talouskehitys.

Eräs koko järjestelmän keskeisistä oletuksista on omistajan ja omistuksen läheinen suhde. Niin sanotussa transaktioiden taloudessa omistussuhteen selkeys on tarkoittanut sitä, että tietystä resurssista kiinnostuneet tahot ovat tienneet, kenen kanssa neuvotella sen käytöstä tai hankkimisesta.

Toisaalta omistajalla on ollut käyttö- ja nautintaoikeuden kautta mahdollisuus investoida kohteeseen. Läheinen suhde omistuksen kohteeseen luo edellytyksiä onnistumiselle, sillä omistaja tuntee paremmin hallitsemansa resurssit ja toimintaympäristön. Tällainen suhde parantaa lisäksi yhteiskunnallisten ohjauskeinojen vaikuttavuutta.

Otamme koko järjestelmän niin itsestään selvänä, että tärkeä yhteiskunnallinen keskustelu siitä jää helposti käymättä. Nykyisin on kuitenkin kysyttävä, missä määrin nuo perusajatukset enää toteutuvat. Suomalainen yksityinen metsänomistus on tästä hyvä esimerkki. Omaisuudet ovat moninaisia ja ne sijaitsevat usein etäällä omistajistaan. Omaisuuksien ja omistajien väliin on monesti rakentunut päämies-agentti-suhteiden ketjuja, jotka etäännyttävät omistajia omaisuudestaan.

Yhteiskunnallisen keskustelun pohjaksi olisi hyvä saada kattavaa tutkimusta omistajuuden kehityspoluista, omistussuhteiden luonteesta ja koko talousjärjestelmän tavoitteista. Se olisi juuri nyt ajankohtaista, sillä vauhdittuva digitalisaatio tarjoaa mahdollisuuksia tuoda omistajien ja omistusten suhde näkyväksi. Alustateknologiat syövät fyysisten etäisyyksien merkitystä ja vähentävät välikäsien tarvetta. Samalla datan merkitys kasvaa ja kaipaa omistusoikeuksien näkökulmasta kestäviä ratkaisuja.

Suomessa metsänomistukseen liittyvät kehityspolut tuottavat haasteita – samaan aikaan, kun yhteiskunta kohdistaa metsävarojen käyttöön monenlaisia odotuksia. Metsäsektori ei myöskään ole digitaloudesta erillinen saareke, vaan voi olla sen edelläkävijä. Ehdotankin, että teemme Suomessa metsänomistusta koskevan kokonaisvaltaisen ja monisidosryhmälähtöisen analyysin vuonna 2019. Tämä tarjoaisi vankan pohjan tulevan vuosikymmenen kehitystyölle metsäsektorilla.

 

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 21.11.2018