- Blogit
- Ilmasto
- Ruoka
Kirjoittaja on PTT:n maatalousekonomisti Johanna Auer
Menneellä viikolla EU:n komissio julkisti European Organic Action Planin, joka on osa Euroopan Vihreän kehityksen ohjelmaa (Green Deal). Green Deal sisältää Pellolta pöytään -strategian, jossa on asetettu tavoite kasvattaa EU:n luomuala 25 %:iin vuoteen 2030 mennessä. Työnsarkaa riittää, sillä luomualan osuus EU:ssa on tällä hetkellä 8,5 %. Tekemistä on erityisesti kulutuskysynnän vahvistamisessa, tuotekehityksessä, tuotannon pullonkaulojen purkamisessa ja kuluttajien luottamuksen lisäämisessä. Suomessa laaditaan parhaillaan uutta kansallista luomuohjelmaa, jossa näihin samoihin haasteisiin pyritään löytämään ratkaisuja.
Green Dealin myötä EU:n strategista ajattelua ohjaavat ilmasto- ja ympäristökysymykset sekä kestävä kasvu. Luomulle on asetettu merkittäviä odotuksia ruokajärjestelmän kestävyyden ajurina, sillä luomuviljelyssä käytettyjen menetelmien ja periaatteiden tiedetään edistävän esimerkiksi ilmastotavoitteita. Komission luomuviljelyn toimintasuunnitelmassa asia kiteytetään näin: ”Luonnonmukaisen maatalouden tulisi olla malli, jota seurata. Se ei ole ainoa kestävä viljelyjärjestelmä, mutta ennen kuin hiiliviljely on otettu käyttöön, se on toistaiseksi ainoa vankalla sertifiointimenetelmällä tunnustettu järjestelmä. Sellaisena sen tulisi näyttää esimerkkiä kohti kestävämpiä maatalouskäytäntöjä, uusiutuvien luonnonvarojen parempaa käyttöä, korkeampia eläinten hyvinvointistandardeja ja maanviljelijöiden korkeampia tuloja.”
Markkinaehtoisuus on ydintä myös luomualan lisäämisessä, mutta markkinan kehittymistä on tarpeen tukea politiikalla. Luomuviljelyä kritisoidaan sen politiikkavetoisuudesta ja siitä, että luomumarkkinaa yritetään luoda jotenkin keinotekoisesti. Täytyy kuitenkin muistaa, että esimerkiksi Suomi siirtyi tavanomaiseen viljelyyn hyvin nopeasti ja valtiojohtoisesti sotien jälkeen, kun elintarvikkeista oli pulaa. Maatalouspolitiikan tavoitteena oli tuolloin kasvattaa ruoantuotantoa nopeasti ja paljon, ja siihen uudet viljelymenetelmät keinolannoitteineen ja torjunta-aineineen vastasivat hyvin. Ruokaturva saavutettiin, ja pian painittiinkin jo ylituotannon kanssa. Panosintensiivinen tuotantotapa jäi vallalle, ja nykyään siitä puhutaan tavanomaisena tuotantona.
70 vuodessa maataloudelle asetetut tavoitteet ovat kuitenkin hieman muuttuneet. Nykyiset tavoitteet voidaan tiivistää näin: riittävästi, kestävästi, resurssiviisaasti ja kannattavasti. Ruokajärjestelmän muutosta tarvitaan ja luomuviljelyn, haasteistaan huolimatta, tiedetään tarjoavan ratkaisuja näihin kysymyksiin. Parhaassa tapauksessa nyt asetetut politiikkapanostukset kantavat hedelmää vielä vuosikymmenienkin päästä ja luomuviljelystä tulee itse itseään kannatteleva ala – miksei jopa uusi ”tavanomainen”, jos niin halutaan.
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 29.3.2021
