Kuka kuuntelisi ostajaa vapaaehtoisilla hiilimarkkinoilla – pelkkä hiilensidonnan lisääminen ei riitä

Monet kotimaiset toimijat ovat viime vuosina pystyttäneet metsien hiilensidonnan kaupallistamiseen tähtäävää toimintaa. Taustalla on ajatus ilmastotoimien vauhdittamisesta kanavoimalla yksityistä rahoitusta vapaaehtoisille ilmastoteoille, jotka eivät muuten tapahtuisi. Tuotetun ilmastohyödyn ostajana on usein yritys, joka toivoo voivansa kumota eli kompensoida aiheuttaneensa ilmastohaitan.

Ostaja siis maksaa tuotteesta, joka aidosti poistaa enemmän hiiltä ilmakehästä kuin muussa tapauksessa, ilman ostajan rahallista panosta. Ostajalla ei ole syytä maksaa sellaisesta palvelusta, joka olisi tapahtunut joka tapauksessa, vaikka metsänomistajien metsiinsä sitoma ja varastoima hiili onkin muuten arvokasta.

Jotta vapaaehtoisilla hiilimarkkinoilla voitaisiin saavuttaa ostajien vaatima kunnianhimon taso, nämä kolme asiaa olisi alan toimijoiden hyvä ymmärtää.

Ensinnäkin osana tavanomaista metsien hoitoa ja kasvatusta kasvava metsä sitoo aina hiiltä. Metsän kasvua eli hiilen sidontaa lisäävät useat vakiintuneet ja kannattavat toimenpiteet, joita on varsin järkevää toteuttaa maksimoidakseen metsän taloudellisen tuoton. Myös valtio kannustaa metsien kasvun lisäämiseen tukemalla erilaisia metsänhoitotöitä. Tällöin hiiltä ilmakehästä poistava toiminta tapahtuu tuotteen ostajan näkökulmasta joka tapauksessa. Vastaavasti voisi kysyä kuka ostaisi pääsylipun ilmaiskonserttiin?

Toiseksi pelkkä hiilensidonnan lisääminen ei riitä. Hiili tulee pitää poissa ilmakehästä eli varastoida mahdollisimman pitkäaikaisesti. Vasta yli 100 vuoden ajanjakso katsotaan yleensä pitkäaikaiseksi. Ostajan näkökulmasta ostettava tuote on hiilen poissa pitäminen ilmakehästä, jotta samansuuruisen hiilidioksidipäästön pitkäaikainen ilmastoa lämmittävä vaikutus tulisi aidosti kumotuksi. Tämä on edellytys päästöjä kompensoitaessa, jotta toiminnasta on aidosti hyötyä ilmastonmuutoksen hillinnässä.

Viimeiseksi on erittäin tervetullutta, että sekä Suomessa että EU:ssa on lähdetty edistämään vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden hyviä käytäntöjä ja sitä kautta hankkeiden korkean laadun ja markkinoiden luotettavuuden kehitystä. Asetukset tai rekisterit eivät kuitenkaan tee autuaaksi, jos myytävä tuote ei vastaa ostajien vaatimuksia ilmastovaikutuksen aitoudesta tai jos ostaja ei lähtökohtaisesti luota sen aitouteen. Odottelun sijaan olisikin olennaista etupainotteisesti kehittää kotimaisia hiiltä poistavia hankkeita laadultaan vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden hyviä käytäntöjä vastaaviksi. Näiden pelisääntöjen eteen Suomessa onkin jo tehty ansiokkaasti työtä eri tahojen toimesta.