- Kansantalous
- PTT Raportteja
TIIVISTELMÄ JA POLITIIKKASUOSITUKSET
Perheellisen taloudelliset kannustimet muuttaa työn perässä Helsingin metropolialueelle ovat vähäiset
Tutkimuksessa tarkastellaan kannustimia työllistyä ja muuttaa tai pendelöidä erityisesti Helsingin alueelle, jossa työvoiman kysyntä on suurinta, mutta asuminen kalleinta. Aiempien tutkimusten perusteella työn perässä alueelta toiselle muuttavat ovat yleensä nuoria perheettömiä ja koulutettuja ihmiset. Erityisesti opiskeluikäisten muuttaminen opiskelupaikkakunnille ja välitön valmistumisen jälkeinen sijoittuminen muodostavat keskeisen osan muutoista. Yli 35-vuotiaat muuttavat asuinseutukuntaa ylipäätään enää varsin harvoin.
Perheillä tulonlisäys jää muutettaessa pieneksi
Esimerkkiperheille tehdyt alueellisen liikkuvuuden kannustavuustarkastelut osoittivat, että muuttaminen on yksinäisille henkilöille kannattavinta. Heillä on kohtuulliset taloudelliset kannustimet ottaa työtä vastaan ja muuttaa asumaan Helsingin seutukuntaan, jos uuden työsuhteen palkka on noin 2 600 euroa kuukaudessa tai enemmän. Tällöin noin kolmannes bruttopalkasta jää käyttöön, kun bruttotuloista vähennetään verot ja asumiskustannukset ja otetaan huomioon sosiaalietuuksien muutokset. Tietyillä tuloyhdistelmillä muuttaminen saattaa olla edullisempi vaihtoehto kuin pendelöinti.
Työttömät muuttavat tutkimusten mukaan aktiivisemmin kuin työssä olevat, mutta perhesiteet voivat rajoittaa myös työttömien muuttoa. Lapsiperheiden vanhempien taloudelliset kannustimet muuttaa ja työllistyä Helsingin seutukuntaan ovat suhteellisen heikot. Myös henkilökohtaiset syyt sitovat perheitä usein asuinpaikkaansa. Perhesiteiden ehkäisevä vaikutus korostuu, mikäli molemmat puolisot ovat työssä.
Nelihenkisen perheen tapauksessa työllistyminen ja muuttaminen tai pendelöinti Helsinkiin lisää kotitalouden käytettävissä olevia tuloja asumis- ja työmatkakustannusten jälkeen vain muutamia satoja euroja ellei uuden työpaikan palkkataso ole selvästi yli 3 000 euroa kuukaudessa. Työllistyvän perheenjäsenen on kannattavampaa ryhtyä pendelöimään kuin muuttaa. Jos molemmat ovat työttöminä ja toinen työllistyy asuinalueen ulkopuolelle, asumiskustannuksilla ja asumistuen muutoksilla on olennainen merkitys muuttamisen kannattavuuteen.
Pendelöintiä perhesiteet eivät selkeästi ehkäise ja pendelöinti on usein myös taloudellisesti kannattavampaa. Toisin kuin muuttaminen pendelöinti vähenee iän myötä vain hyvin lievästi. Naiset kuitenkin pendelöivät vähemmän kuin miehet ja heidän työmatkansa ovat tyypillisesti miehiä lyhempiä. Työttömyys lisää pendelöintiä asuinseudun ulkopuolelle, eli työttömällä pendelöinti näyttää auttavan työllistymistä.
Asumistuki vähentää työvoiman alueellisen liikkuvuuden kannustavuutta
Asumistuen taso vähentää erityisesti Helsinkiin muuttamisen kannustimia. Ensinnäkin Helsingissä vuokra-asuntojen keskivuokra on noin kaksikymmentä prosenttia korkeampi kuin asumistuen enimmäisvuokra. Toiseksi asumistuen perusomavastuu saa aikaan kannustinloukun. Koska työllistymisen taloudellinen hyöty on perheellisen henkilön tapauksessa vain muutamia satoja euroja kuukaudessa, asumistuen tuloleikkuri voi vähentää työllistymisen hyötyä merkittävästi.
Työmatkakustannusten verovähennyksen omavastuun madaltaminen, kakkosasunnon verovähennysoikeus, työpaikan työaikajärjestelyt, polttoaineiden verotus ja liikenneyhteyksien laatu vaikuttavat pendelöintiin
Tyypillinen pendelöintimatka on 50–100 kilometriä. Tällöin pendelöinti on todennäköisesti vielä päivittäistä. Koska matkakustannukset noin 100 kilometrin työmatkasta ovat työmatkakustannusten verovähennysrajan ylärajaa matalammat, työmatkakustannusten verovähennysten ylärajan nostolla ei voida juurikaan vaikuttaa työvoiman pendelöinnin kautta tapahtuvaan liikkuvuuteen. Omavastuuosuuden pienentämisellä tai poistamisella on liikkuvuuteen pieni kannustava vaikutus. Kakkosasunnon verovähennysoikeus parantaisi niiden henkilöiden työvoiman liikkuvuutta, joiden asuinpaikan ja työpaikan välimatka on yli 150 kilometriä. Nykyisistä pendelöijistä vajaalla 30 prosentilla eli hieman alle 70 000 ihmisellä on työpaikan ja asuinpaikan välinen etäisyys on yli 150 kilometriä. Pendelöinti vaatii myös sopivia työaikajärjestelyjä työpaikalla, esimerkiksi suhteellisen pitkät työ- ja vapaajaksot mahdollistavat pendelöinnin pitkiltä etäisyyksiltä.
Sekä julkisen liikenteen parantaminen että yksityisautoilun kustannusten kohtuullistaminen alentavat työmatkan kustannuksia vähentävät työmatkaan kuluvaa aikaa. Kuntarajoista riippumaton joukkoliikenteen hinnoittelu edistää liikkuvuutta. Joukkoliikenne ei aina ole käytännössä toimiva vaihtoehto yksityisautoilulle. Julkisessa keskustelussa esillä olleet tietullit voivat nostaa työmatkakustannuksia ja vaikeuttaa työvoiman liikkuvuutta.
Taloudelliset kannustimet työllistyä kokoaikaiseen työsuhteeseen keskimääräiselle palkkatasolle ovat ansiosidonnaisella työttömyysturvalla olevilla työttömillä heikommat kuin peruspäivärahalla tai työmarkkinatuella olevilla henkilöillä. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan tason ja keston porrastus sekä työttömyysjakson keston mukainen porrastus voisivat parantaa työllistymisen kannustavuutta.
Muuttoavustuksen kasvattaminen, työmatkaseteli ja työllistymisbonus voisivat lisätä työvoiman liikkuvuutta
Suomessa liikkuvuusavustus on porrastettu etäisyyden mukaan, mutta työnetsimis- ja muuttokustannuksiin nähden maksimiavustus on useimmissa tapauksissa pieni, vain 700 euroa. Koska nuoret, vastavalmistuneet ja perheettömät muuttavat asuinpaikkaansa jo nykyisin varsin joustavasti, kannattaisi muuttoavustuksia ainakin työvoiman liikkuvuuden näkökulmasta kohdistaa yli 35-vuotiaisille henkilöille ja lapsiperheille Muuttoavustuksia voisi porrastaa myös alueen asumiskustannusten mukaan. Mitä suurempi on uuden ja vanhan asuinseutukunnan asuntojen hintatason ero, sitä suurempi voisi olla muuttoavustus.
Pendelöinti on joustavampi muoto liikkua kuin muuttaminen, ja tämän vuoksi siihen voi olla helpompaa vaikuttaa kuin muuttamiseen. Lounasseteleiden tyyppisen työmatkasetelin myötä työvoiman pendelöinti voisi lisääntyä nykyisestä. Työmatkasetelin ehtoja voisi myös porrastaa alueiden työllissyysnäkymien ja muiden erityispiirteiden mukaan.
Pitkäaikaistyöttömille ja toistuvaistyöttömille voitaisiin harkita tietyksi määräajaksi työllistymisbonusta, joka ei vaikuta muuhun sosiaaliturvaan. Työllistymisbonuksen saisi määräajaksi työllistymisen yhteydessä. Jos työllistymiseen liittyisi muuttaminen tai työllistyminen tapahtuu toiselle paikkakunnalle, bonus nousisi ja/tai sen maksuaika pitenisi
