- Kansantalous
- PTT Raportteja
Peltoniemi, Ari: Työllisten työkyky vuonna 2004. PELLERVON TALOUDELLISEN TUTKIMUSLAITOKSEN RAPORTTEJA N:O 193 ISSN 1456-3215 ISSN 0787 – 9393 ISBN 951 – 735 – 941 – 1
Tiivistelmä: Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää ja vertailla yrittäjien, maatalousyrittäjien sekä palkansaajien työkykyä Työterveyslaitoksen kehittämän työkykyindeksin avulla. Työkykyindeksi koostuu sarjasta kysymyksiä, joissa otetaan huomioon työn ruumiilliset ja henkiset vaatimukset sekä henkilön terveydentila ja voimavarat.
Vuoden 2004 aikana tehtyjen kyselyjen tulokset osoittivat, että lähes kaikkien työntekijäryhmien työkyvyn taso on hyvä. Iän karttuessa työntekijöiden työkyvyssä tapahtuu luonnollista heikkenemistä. Ikääntymisen vaikutukset eivät kuitenkaan näy kovin dramaattisina, sillä myös yli 54-vuotiaiden palkansaajien ja yrittäjien työkyky on hyvä. Sitä vastoin yli 54-vuotiaiden maatalousyrittäjien työkyvyn taso yltää vain kohtalaiselle tasolle. Sukupuolella ei ole oleellista vaikutusta palkansaajien ja yrittäjien työkykyyn, vaikka naisilla on omien arvioidensa mukaan hieman useammin lääkärin toteamia sairauksia ja vammoja kuin miehillä. Maatalousyrittäjinä toimivien naisten työkyky on kohtalainen, kun taas miesten on hyvä. Maatalousyrittäjien hieman palkansaajia ja yrittäjiä heikompaa työkykyä ei voida pitää yllätyksenä, sillä maatalousyrittäjillä on muun muassa muita ammattiryhmiä enemmän pitkäaikaissairauksia.
Palkansaajilla on myönteisimmät käsitykset omasta tämän hetkisestä työkyvystään suhteessa elinaikaiseen parhaimpaan. Kuitenkin palkansaajat ovat enemmän poissa työpaikalta sairauden takia kuin yrittäjät ja maatalousyrittäjät. Yrittäjistä yli 60 % ja maatalousyrittäjistä yli puolet, mutta palkansaajista vain noin 40 % arvioi selvinneensä kuluneesta vuodesta ilman terveydentilasta johtuvia poissaoloja työpaikalta. Tähän vaikuttaa osaltaan ainakin yrittäjätoiminnan sitovuus ja oman panoksen välttämättömyys päivittäisessä työssä. Lisäksi yrittäjät ja maatalousyrittäjät kustantavat lyhyet sairaudesta johtuvat poissaolot itse, kun sitä vastoin palkansaajille maksetaan palkkaa lyhyidenkin sairauspoissaolojen aikana.
Palkansaajat eivät nähneet juurikaan eroa oman työkyvyn tasossa arvioitiin sitä työn henkisten vaatimusten tai sitten työn ruumiillisten vaatimusten kannalta. Sitä vastoin yrittäjät ja erityisesti maatalousyrittäjät pitävät ruumiillista työkykyään selvästi huonompana kuin henkistä työkykyään. Työn fyysinen kuormittavuus ei juurikaan muutu työntekijän vanhetessa, mutta sen sijaan hengitys- ja verenkiertoelimistön sekä tuki- ja liikuntaelinten toimintakyky heikkenee iän myötä. Siten työntekijöiden työssä jaksamisessa ja työkyvystä huolehtimisessa on keskeinen rooli työterveyshuollolla. Työn vaatimuksiin nähden hyvänä säilyvä työkyky ehkäisee tarvetta siirtyä ennenaikaiselle eläkkeelle.
ABSTRACT
The goal of this research is to examine and compare the working capacity of entrepreneurs, agri-entrepreneurs and wage and salary earners by utilising the work ability index created by the Finnish Institute of Occupational Health. The work ability index is formed from questions that take into account the physical and mental demands of the work as well as an individual’s state of health and resources.
The results of the surveys conducted during the year 2004 indicate that working capacity is usually good among working people. Ageing naturally weakens a person’s ability to work to some extent. However, the effects of ageing are not very dramatic, as the working capacity of wage and salary earners and entrepreneurs over 54 year of age is also good. By contrast, the working capacity of agri-entrepreneurs who are older than 54 years is only moderate. Sex does not strongly influence the working ability of wage and salary earners and entrepreneurs, although women estimate that they suffer slightly more often from illnesses and injuries diagnosed by a doctor. Female agrientrepreneurs have a moderate working ability, while among males it is good. The somewhat weaker working ability of agri-entrepreneurs cannot be considered a surprise because they suffer, for example, from more long-term illnesses than other working individuals.
Wage and salary earners have the most positive views of their current working capacity compared to their lifetime best. However, wage and salary earners are more often absent due to illness than entrepreneurs and agri-entrepreneurs. Over 60% of entrepreneurs and more than half of agri-entrepreneurs, but only 40% of wage and salary earners shared the opinion that they had had no absences due to illness during the previous year. This is at least partly related to the fact that entrepreneurship is very binding and the input of entrepreneurs is needed in everyday work. Furthermore, entrepreneurs and agri-entrepreneurs pay the costs of short absences themselves, while wage and salary earners continue to receive their salary even during short absences.
Wage and salary earners see hardly any differences in their level of working capacity when evaluated from either a mental or physical perspective. However, entrepreneurs and especially agri-entrepreneurs consider their physical working capacity clearly inferior to their mental working capacity. Although the physical load of the work does not change as an individual gets older, the functioning of respiratory organs and circulatory systems as well as support- and locomotive organs declines with biological ageing. Thus, occupational health services play a key role in maintaining the strength and working ability of workers. When the working ability is good enough for the requirements of the job the need to retire prematurely will be avoided.
SAMMANDRAG
I denna studie utreds och jämförs företagares, lantbruksföretagares och löntagares arbetsförmåga med hjälp av ett index för arbetsförmågan som tagits fram av Institutet för arbetshygien. Indexet består av en serie frågor som beaktar de fysiska och psykiska kraven i arbetet samt personens hälsotillstånd och resurser.
Enkäterna 2004 visade att arbetsförmågan är bra i nästan alla arbetstagargrupperna. Med stigande ålder sker en naturlig försämring av arbetsförmågan. De åldersrelaterade förändringarna är dock inte särskilt dramatiska för också löntagare och företagare över 54 år har god arbetsförmåga. Däremot kommer lantbruksföretagare över 54 år bara upp till en medelmåttig arbetsförmåga. Bland löntagare och företagare spelar könet ingen större roll för arbetsförmågan, även om kvinnor enligt egen uppskattning något oftare än män har sjukdomar och skador som diagnostiserats av en läkare. Kvinnliga lantbruksföretagare har en medelmåttig arbetsförmåga, medan männen har god arbetsförmåga. Det är inte överraskande att lantbruksföretagare har något sämre arbetsförmåga än löntagare och företagare eftersom långtidssjukdomar är vanligare bland lantbruksföretagare än i andra yrkesgrupper.
Löntagarna har den mest positiva uppfattningen om sin nuvarande arbetsförmåga i relation till det bästa läget under deras livstid. Ändå har löntagare större sjukfrånvaro på arbetsplatsen än företagare och lantbruksföretagare. Drygt 60 % av företagarna och mer än hälften av lantbruksföretagarna, men bara omkring 40 % av löntagarna bedömer att de klarat av det senaste året utan frånvaro från arbetsplatsen på grund av hälsotillståndet. En bidragande orsak till detta är åtminstone att företagande kräver närvaro och att en personlig arbetsinsats behövs varje dag i arbetet. Dessutom står företagare och lantbruksföretagare själva för kostnaderna vid kortvarig sjukfrånvaro, medan löntagare får lön också vid kortvarig sjukfrånvaro.
Löntagarna såg nästan inga skillnader i sin arbetsförmåga vare sig den mättes enligt de psykiska kraven eller de fysiska kraven. Däremot uppfattar företagare och särskilt lantbruksföretagare sin fysiska arbetsförmåga som klart sämre än sin psykiska arbetsförmåga. Den fysiska belastningen i arbetet ändras inte i nämnvärd grad när arbetstagarna blir äldre, medan däremot funktionsförmågan i andnings- och cirkulationsorganen samt rörelse- och stödjeorganen försämras med stigande ålder. Företagshälsovården spelar följaktligen en viktig roll för arbetstagarnas arbetshälsa och arbetsförmåga. Bibehållen god arbetsförmåga i relation till arbetskraven motverkar behovet av förtidspensionering.
