- Ilmasto
- Metsäala
- Policy brief
Suomen metsät ovat samanaikaisesti kansantalouden tuotannontekijä, yksityistä omaisuutta, maaseudun elinvoiman perusta, luonnon monimuotoisuuden elinympäristö, hiilen varasto ja suomalaisille tärkeä hyvinvoinnin lähde. Metsiin kohdistuu siksi enemmän tavoitteita kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Niiden odotetaan tuottavan vientituloja, investointeja ja työtä, mutta samalla vahvistavan hiilinieluja, ylläpitävän luonnon monimuotoisuutta, kestävän ilmastonmuutoksen aiheuttamia riskejä ja tarjoavan virkistystä sekä terveyshyötyjä.
Näitä tavoitteita ei voida saavuttaa politiikalla, joka tarkastelee metsien taloudellista käyttöä ja luonnon hyvinvointia toisilleen vastakkaisina vaihtoehtoina. Tarvitaan kokonaisuus, jossa metsien hyvä kasvu, aktiivinen ja monipuolinen hoito, arvokkaiden luontokohteiden turvaaminen, korkean jalostusarvon tuotanto sekä uudet ympäristömarkkinat tukevat toisiaan. Olennaista on myös tunnistaa, etteivät kaikki metsät palvele samoja tarkoituksia. Osassa metsiä painottuvat puuntuotanto ja taloudellinen arvo, toisissa luonnon monimuotoisuus, hiilensidonta, vesien suojelu, virkistys tai näiden tavoitteiden yhdistelmä. Politiikan tehtävänä ei ole määrätä kaikille metsille yhtä käsittelymallia, vaan luoda kannusteet sille, että kukin metsä tuottaa kasvupaikkaansa ja omistajansa tavoitteisiin nähden mahdollisimman suurta pitkäaikaista yhteiskunnallista hyötyä.
Seuraavan hallitusohjelman tulisi rakentaa metsäpolitiikka viiden kokonaisuuden varaan. Ensinnäkin metsien kasvusta, terveydestä ja ilmastokestävyydestä on huolehdittava aktiivisella metsänhoidolla. Toiseksi ympäristövelvoitteet, mukaan lukien EU ennallistamisasetuksen toimeenpano, on toteutettava vaikuttavasti ja oikeudenmukaisesti jakautuvin kustannuksin. Kolmanneksi yksityistä pääomaa on ohjattava metsien luonto-, ilmasto- ja vesistöhyötyjen rahoittamiseen. Neljänneksi metsävaratiedosta, neuvonnasta ja digitaalisista palveluista on rakennettava metsänomistajan päätöksenteon infrastruktuuri. Viidenneksi puuta on ohjattava nykyistä määrätietoisemmin pitkäikäisiin ja korkean jalostusarvon tuotteisiin, kuten rakentamiseen ja uusiin biopohjaisiin materiaaleihin.
