- Blogit
- Ilmasto
- Ruoka
Kirjoittaja on PTT:n vanhempi maatalousekonomisti Päivi Kujala
Hiilensidonnasta ja maatalouden päästöistä puhutaan tällä hetkellä paljon. Maatalouden perusmerkitys on kuitenkin ilmastokeskustelussa unohtunut, kuten myös se, että ruokaa pitää tuottaa taloudellisesti kannattavasti, jotta voidaan luoda edellytykset ruuantuotannon jatkuvuudelle Suomessa.
Palasin siksi juurille, ja mietin fotosynteesin merkitystä hiilensidonnassa. Fotosynteesissä kasvit ottavat ilmasta hiiltä hiilidioksidina, ja veden sekä auringon valon ansiosta tuottavat kasvaessaan sokereita ja happea. Maanviljely tuottaa siten ihmisille ruuan lisäksi elintärkeää happea hiiltä sitoessaan. Hiili varastoituu osaksi maaperään ja osaksi korjattavaan kasvustoon.
Euroopan unionin uuden ohjelmakauden CAP-suunnitelma on nyt lausuntokierroksella. Siinä yhdistyvät ensi kertaa maatalouden suorat tuet ja maaseudun kehittämistoimenpiteet. Toimenpiteet ovat tärkeä osa ruuantuotannon kokonaisuutta, kannattavaa maataloutta ja elinvoimaista maaseutua. Keskeisenä tavoitteena on ilmastonmuutoksen hillintä, ja maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä vähentäviä toimenpiteitä on useita. MMM:n ja Luken arvion mukaan päästöt vähenisivät 0,9 miljoonaa CO2-ekvivalenttitonnia vuodessa, kun lähtötaso on 16 miljoonaa tonnia. Tavoitteiden toteutuminen edellyttää kuitenkin riittäviä kannustimia viljelijöille.
Pellolta pöytään -strategian toteutuksessa ruuan matka viljelijältä kuluttajan pöytään pitää piirtää näkyväksi. Koen vahvasti, että kaupungistumisen varjopuolena on kuluttajien vieraantuminen ruuan alkuperästä. Ruoka ei kasva kaupassa. Eikä ruokaa tuoteta ilmaiseksi. Ihmisten ahtaminen betonista rakennettuihin tiiviisiin kerrostalolähiöihin on vieraannuttanut ihmiset luonnon normaalista kiertokulusta. Luontokato on kaupungeissa läsnä.
Tulevissa maaseudun kehittämishankkeissa voisi koota entistä enemmän viljelijöitä ja kuluttajia yhdessä miettimään kestäviä ratkaisuja ilmastokriisin voittamiseksi ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi.
Tutkimuksen saralla kannattaa digitalisaation ja tekoälyn tutkijoiden ja maatalouden asiantuntijoiden tehdä yhteistyötä. Kuinka saadaan esimerkiksi nautaeläimen nurmen käyttökyky paremmin valjastettua tehokkaaseen hiilensidontaan? Turvemaiden päästöt pienenevät monivuotisen nurmen viljelyksessä, ja kun löydetään ratkaisuja nautojen tuottaman metaanikaasun vähentämiseen, kotimainen maidon- ja naudanlihantuotanto hyötyvät.
Mutta on muistettava, että itse hiiltä ei voi viljellä, mutta maata voi viljellä ja varjella niin, että se sitoo entistä enemmän hiiltä ja säilyy sukupolvelta toiselle.
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 6.9.2021
