Kansantalous – kevät 2023

Talous supistuu ja alijäämä kasvaa – sote-menojen hillitseminen välttämätöntä

Suomen seuraava hallitus ryhtyy työhön tilanteessa, jossa talouskasvu on heikkoa, alijäämä kasvaa ja työllisyys lähtee laskuun. Suomen talous supistuu tänä vuonna 0,5 prosenttia ja kasvaa ensi vuonna yhden prosentin. Merkittävimmät tekijät talouden alamäen taustalla ovat korkojen nousua seuraava rakentamisen raju väheneminen ja yksityisen kulutuksen hiipuminen. Inflaatiopaineet alkavat tämän vuoden mittaan hellittää, mutta kotitalouksien tilanne on silti vaikea. Julkisen talouden alijäämä kasvaa tänä vuonna heikentyvän suhdanteen ja nopeasti kasvavien sosiaali- ja terveysmenojen vuoksi. Alijäämä säilyy suurena ensi vuonnakin jopa sopeutustoimista huolimatta, ellei sotemenojen kasvua onnistuta hillitsemään.

Suomen talous supistuu tänä vuonna 0,5 prosenttia. Talous kehittyy heikommin kuin keskimäärin euroalueella, missä talouden ennakoidaan kasvavan tänä vuonna yhden prosentin. Ensi vuonna talous kasvaa yhden prosentin. Julkisen talouden alijäämä kasvaa tänä vuonna erityisesti heikentyvän suhdanteen ja nopeasti kasvavien sosiaali- ja terveysmenojen seurauksena. Alijäämä säilyy ensi vuonna suurena sopeutustoimista huolimatta, ellei sosiaali- ja terveysmenojen kasvua onnistuta hillitsemään.

Ennusteessa oletetaan, ettei Venäjän hyökkäyssodassa tapahdu merkittäviä muutoksia ennustekauden aikana. Koska sodan muutokset ovat kuitenkin mahdollisia ja jopa todennäköisiä, ennusteen yhteydessä julkaistaan erikoisteema, jossa käsitellään sodan mahdollisten kehityskulkujen talousvaikutuksia kolmen eri skenaarion kautta.

Korot jarruttavat talouskasvua Euroopassa ja Yhdysvalloissa

Kiinan avautuminen pandemian jäljiltä piristää maailmantaloutta tänä vuonna, mutta maailmantalouden kasvunäkymät ovat muutoin maltillisia. Kiina on merkittävistä talouksista ainut, joka kasvaa tänä vuonna viime vuotta nopeammin. Kiina ylittää virallisen 5 prosentin kasvutavoitteensa kotimaisen palvelukysynnän kasvun ja elvyttävän finanssipolitiikan voimin. Kiinteistösektorin ongelmat saattavat tosin heijastua kuluttajien käyttäytymiseen. Pidemmällä aikavälillä rakenteelliset ongelmat, kuten työvoiman väheneminen, pääoman tehoton allokaatio ja velkaantuneisuus, hillitsevät Kiinan kasvua ja painavat vuotuiset kasvuprosentit pysyvästi matalammalle tasolle.

Länsimaiden huoli Kiina-riippuvuuksista on kasvanut niin pandemia-ajan häiriöiden kuin kiristyneen maailmanpoliittisen tilanteen seurauksena. Vaikka deglobalisaatio-trendi on voimistumassa, se ei muuta maailmantalouden rakenteita merkittävästi ainakaan vielä tämän ennustekauden aikana. Länsimaat painiskelevat korkean inflaation kanssa ja deglobalisaation edistäminen kiihdyttäisi sitä entisestään.

Yhdysvalloissa inflaatiohuippu nähtiin jo viime kesänä, mutta kuumentuneet työmarkkinat ovat pitkittäneet koronnostoja. Korkeat korot vähentävät merkittävästi rakentamista, mikä hidastaa talouskasvua ja heijastuu lopulta myös yksityiseen kulutukseen. Rahoitusmarkkinoiden levottomuuden ei odoteta johtavan rahoitusmarkkinakriisiin. Vaikka jotkut pienet ja keskisuuret pankit ovat ajautuneet vaikeuksiin kevennetyn sääntelyn mahdollistaman riskinoton seurauksena, niillä ei toistaiseksi vaikuta olevan merkittävää systeemistä vaikutusta. Lisäksi Yhdysvaltojen rahoitusjärjestelmä on vähemmän pankkikeskeinen kuin eurooppalainen rahoitusjärjestelmä.

Maailmantalouden hidastuvan kasvun seurauksena vähenevä öljyn kysyntä laskee öljyn hintaa tänä vuonna. Venäjä saa rajoituksista huolimatta toimitettua öljyä maailmanmarkkinoille, erityisesti Kiinan ja Intiaan. OPEC pyrkii rajoittamaan tuotantonsa määrää, mutta kysynnän lasku on tarjonnan rajoituksia suurempaa. Ensi vuonna nopeutuva talouskasvu nostaa öljyn hintaa. Maakaasun hinta on jo alkuvuonna laskenut voimakkaasti, eikä sen odoteta laskevan enää nykytasoiltaan.

Vaikka talvi osoittautui leudoksi ja Euroopan energiamarkkinat selvisivät siitä hyvin, inflaatio on ollut odotuksia sitkeämpää. Euroalueella inflaatiohuippu saavutettiin viime vuoden lopulla, mutta pohjainflaation vastainen taistelu pitää markkinakorot korkealla koko vuoden. EKP:n odotetaan jatkavan koronnostoja kesään saakka. Vaikka ohjauskorkoa ei vielä tämän vuoden aikana lasketa, inflaation hiipumisen myötä syntyvät odotukset heijastuvat euriboriin vuoden viimeisellä neljänneksellä. Tänä vuonna 12 kuukauden euribor on keskimäärin 3,7 prosenttia.

Kansainvälisen talouden haasteet heikentävät ulkomaankauppaa

Viime vuonna viennin ja tuonnin ajurina toimi palveluvienti. Samoin on myös tänä vuonna, vaikka sekä viennin että tuonnin kehitys on heikkoa. Kansainvälisen talouden haasteet heijastuvat myös Suomeen vientikysynnän kautta. Maailman markkinoiden veto onkin tänä vuonna heikko ja saa Suomen tavaraviennin kääntymään negatiiviseksi. Tavaravienti laskee 2,5 prosenttia tänä vuonna. Kuitenkin palveluviennin ennustetaan kasvavan 5 prosenttia. Positiivisten kasvunäkymien taustalla on televiestintäalan hyvä kehitys ja matkailuvienti. Ulkomaalaisten matkailu Suomeen ei vielä viime vuoden lopulla ollut täysin palautunut koronan aiheuttamasta tiputuksesta. Matkailuvienti jatkaa toipumistaan tänä vuonna, mutta suhteellisen korkealla pysyvä inflaatio Euroopassa ja muualla maailmassa heikentää kotitalouksien matkustusmahdollisuuksia. Kokonaisuudessaan vienti laskee 0,5 prosenttia tänä vuonna.

Viime vuonna tuonnin kasvu oli reipasta. Ukrainan sota aiheutti merkittävän shokin tuotantoketjuihin sekä raaka-aineiden ja välituotteiden saatavuuteen. Yritykset haalivatkin varastoihinsa kaiken mahdollisen saatavilla olevan materiaalin, mikä on pitänyt tuonnin tasoa yllä. Tuotantoketjut saatiin järjesteltyä uusiksi melko nopeasti, eikä tuotanto kärsinyt merkittävästi. Enää tänä vuonna tällaista varautumista ei tarvitse suorittaa, minkä odotetaan heikentävän tämän vuoden tavaratuonnin lukuja. Tavaroiden tuonti laskeekin 3 prosenttia. Palvelutuonnin kasvunäkymät ovat positiivisemmat ja ne kasvavat 3 prosenttia. Palvelutuonnin kasvun takana ovat sekä liike-elämän palveluiden tuonnin kasvu että lisääntyvä matkailu. Suomalaisten matkailu ulkomaille on palautunut hyvin lähelle koronaa edeltänyttä tasoa. Kuitenkin korkea kotimainen inflaatio ja säästöjen hupeneminen arjen kuluihin lopulta heikentävät kotitalouksien matkustusmahdollisuuksia. Tänä vuonna tuonti laskee yhteensä 1,2 prosenttia.

Ensi vuonna viennin ja tuonnin näkymät ovat positiivisemmat, kun kansainvälisen talouden haasteet ja inflaatio helpottavat. Vuonna 2024 vienti kasvaa 4 prosenttia ja tuonti 3 prosenttia.

Euron kurssiin suhteessa dollariin ei odoteta suuria muutoksia tänä vuonna suhteessa viime vuoteen, joten valuuttakurssin muutoksella ei ole vaikutusta ulkomaankaupan kehitykseen. Suomen hintakilpailukyky paranee jonkin verran varsinkin Saksaan nähden olettaen, että Saksan Suomea suuremmat palkankorotukset vientisektorilla realisoituvat myös yritystasolla.

Vaihtotaseen alijäämä kasvaa tänä vuonna noin 3,8 miljardiin euroon, koska palvelutase pysyy voimakkaasti alijäämäisenä. Kauppatase sen sijaan on tasapainossa. Vaihtotaseen alijäämä on 1,4 prosenttia bruttokansantuotteesta. Ensi vuonna vaihtotaseen alijäämä pienenee reiluun 2,5 miljardiin euroon, kun kauppataseen ylijäämä kasvaa.

Hinnat laukkaavat tuloja karkuun

Viime vuonna poikkeuksellisen nopeasti kohonnut inflaatio on pysytellyt aiemmin ennakoitua korkeammalla tasolla myös vuoden 2023 puolella. Suomessa tammi- ja helmikuun inflaatio oli yli 8 prosenttia, mitä nosti erityisesti korkea sähkön hinta ja kohonnut korkotaso. Hintojen nousu hidastuu kuitenkin selvästi kevään edetessä, erityisesti energian hinnan laskun vaikutuksesta, jolloin koko vuoden inflaatio on 4,8 prosenttia.

Kuluneen talven aikana sähkömarkkinatilanne on helpottanut eivätkä pahimmat skenaariot sähkön toimituskatkoista onneksi toteutuneet. Sähkön pörssihinnat ovat laskeneet lähemmäs tavanomaista tasoa, mistä seuraa jatkossa negatiivinen vaikutus inflaatioon. Muutos on tuntuva, sillä esimerkiksi helmikuussa sähkön positiivinen vaikutus inflaatioon oli 1,3 prosenttiyksikköä, kun viimeistään loppuvuodesta voidaan odottaa jo merkittävää negatiivista vaikutusta kokonaisinflaatioon.

Sähkömarkkinoiden tasapainottuminen heijastelee energiasektorin päätuotteiden hintojen laskua. Raakaöljyn hinta on laskenut jopa 30 prosenttia vuoden takaisesta, mikä näkyy erityisesti liikennesektorilla. Myös maakaasun hinta on laskenut voimakkaasti. Näiden seurauksena liikenteeseen liittyvillä menoilla on negatiivinen vaikutus inflaatioon kuluvan vuoden aikana. Negatiivista vaikutusta lisää edelleen autojen heikkenevä kysyntä, mikä luo painetta myyntihintojen laskuun.

Sen sijaan asumisen kustannuksissa nähdään edelleen voimakasta kasvua erityisesti kohonneen korkotason takia. Koroista tulee erityisen voimakas positiivinen vaikutus inflaatioon kevään ja kesän ajan, sillä viime vuonna korkotaso pysyi negatiivisena aina huhtikuun lopulle. Myös ruuassa nähdään edelleen nousevia kuluttajahintoja.

Yksityinen kulutus hiipuu ostovoiman murentuessa

Kotitaloudet ovat kohdanneet muuttuneen toimintaympäristön, jota leimaavat voimakas inflaatio ja kohoavat asuntolainojen ja kulutusluottojen korot. Hintojen noususta jälkeen jäänyt tulojen kehitys on entisestään voimistanut näiden tekijöiden negatiivista vaikutusta.

Viime vuonna kotitalouksien käytettävissä olevat reaalitulot eli ostovoima laski 2,8 prosenttia, mutta korona-aikana kertyneet säästöt pehmensivät kulutuksen laskua säästämisasteen painuessa negatiiviseksi -1,8 prosenttiin. Viime kuukausina lisääntynyt talouden epävarmuus sekä korkealla pysyttelevä inflaatio vähentävät kotitalouksien kulutusta entisestään tänä vuonna.

Ansiotulot kasvavat kuluvana vuonna 5 prosenttia seuraten viime vuonna alkanutta hintojen nousua. Tästä huolimatta kotitalouksien käytettävissä olevien reaalitulojen kehitys pysyy negatiivisena, ja on matalammalla tasolla kuin ennen Ukrainan sodan alkua. Reaalitulojen kasvun odotetaan kääntyvän positiiviseksi vuoden 2024 aikana. Työllisyyden hyvä taso on pitänyt palkkasumman vakaana.

Kotitalouksien velkaantumisaste nousi vuonna 2021 kaikkien aikojen korkeimmalle tasolle. Velallisten asuntokuntien velkaantumisaste oli 175 prosenttia käytettävissä olevasta rahatulosta. Korkea velkaantuminen yhdistettynä odotuksia nopeammin kohonneeseen korkotasoon aiheuttaa osalle kotitalouksista vaikeuksia selviytyä arjen kuluista, jolloin kulutusta joudutaan sopeuttamaan. Tämä näkyy erityisesti suurempien hankintojen lykkäämisellä, mistä seuraa lasku kestokulutushyödykkeiden kysynnässä. Myös epävarmuus polttomoottori- ja sähköautojen arvojen kehityksestä, teknologisen murroksen nopeudesta ja rahoituksen hinnan kallistumisesta hidastaa hankintapäätöksiä autokaupoilla.

Päivittäistavaroiden kulutus vähenee, kun kotitaloudet sopeutuvat korkeampaan hintatasoon. Sen sijaan palveluiden kulutus kasvaa tänä vuonna johtuen koronavuosina syntyneestä kysyntäpaineesta. Erityisesti matkailu jatkuu verrattain korkealla tasolla, mutta käytettävissä olevien reaalitulojen aleneminen painaa myös palvelukulutuksen loppuvuodesta negatiiviseksi. Kokonaisuutena reaaliset yksityiset kulutusmenot laskevat tänä vuonna 1,4 prosenttia, mutta kääntyvät jälleen ensi vuonna kasvuun.

Korkojen noususta ja yleisestä hintojen noususta poiketen energian hintojen lasku sekä julkiset sähkötuet tukevat erityisesti paljon ajavia ja omakotitalon omistavia kotitalouksia kuluvan vuoden aikana.

Työllisyys laskee viiveellä

Työllisyys on viime aikoina kehittynyt odotettuakin paremmin. Vaikka talouskasvu on hiipunut, ei se ole näkynyt vielä työmarkkinoilla. Viime vuonna työllisyys kasvoi 2,3 prosenttia, ja vielä tämän vuoden alkukuukausina työllisyys on ollut nousussa vuoden takaiseen verrattuna. Työllisyysaste on pysytellyt yli 74 prosentin viime syksystä lähtien.

Myöskään työttömyys ei ole vielä toistaiseksi lähtenyt nousuun. Ikääntyneiden eli 55–64-vuotiaiden työllisyys viime vuoden lopulla hieman laski, mutta he vaikuttavat siirtyneen suoraan työvoiman ulkopuolelle. Loppuvuonna työllisyys kasvoi erityisesti teollisuudessa, ja teollisuus on myös yksi harvoista toimialoista, joissa avointen työpaikkojen määrä on kasvanut loppuvuonna.

Vaikka työllisyys on pysynyt toistaiseksi hyvällä tasolla, tulee talouden heikko kehitys näkymään työmarkkinoilla ennen pitkää. Ensi vuosi onkin työmarkkinoiden osalta selvästi heikko.

Osa-aikatyö on yleistynyt koronapandemian jälkeen, mikä on näkynyt myös työtunneissa, jotka ovat kasvaneet vähemmän kuin työllisyys. Erityisesti määräaikainen osa-aikatyö on viime aikoina jatkanut kasvuaan, jota selittänee vuokratyön yleistyminen.

Osa-aikaisesta työstä näyttää tulleen pysyvämpi ilmiö Suomen työmarkkinoilla. Työvoimapulan vuoksi yritykset ovat palkanneet työntekijöitä osa-aikaiseen työsuhteeseen, kun kokoaikaista työvoimaa ei ole ollut saatavilla. Osa-aikatyö on yleistynyt erityisesti nuorten ja ikääntyneiden keskuudessa, vaikkakin kasvua on koronan jälkeen tapahtunut lähes kaikissa ikäluokissa. Nuorilla osa-aikatyön taustalla saattaa olla esimerkiksi opiskelu ja ikääntyneillä täysiaikaista työntekoa saattaa rajoittaa esimerkiksi terveydelliset seikat.

Työikäisen väestön määrä on ollut laskussa vuodesta 2010 lähtien, mutta lasku on viime vuonna pysähtynyt ja kääntynyt nousuun. Tämä johtuu tavanomaista suuremmasta maahanmuutosta Suomeen, joka ajoittui erityisesti loppuvuodelle. Muuttovoitto ulkomailta, eli nettomaahanmuutto oli viime vuonna noin 35 000 henkilöä, joka selvästi ylitti Tilastokeskuksen väestöennusteen oletuksen 15 000 nettomääräisestä maahanmuuttajasta.

Työvoimapulan vuoksi yritykset ovat panostaneet kansainvälisen työvoiman rekrytointiin, mikä alkaa näkyä myös maahanmuutossa. Nettomaahanmuutto pysyy korkealla tasolla myös tulevina vuosina. Oletamme, että ennusteperiodilla Suomen työikäisen väestön määrä kasvaa 5 000 henkilöllä vuodessa, kun nettomaahanmuutto korvaa kantaväestön poistumaa. Tilastokeskuksen väestöennusteen tieto alkaa olla vanhentunutta työikäisen väestön kehityksen osalta.

Vaikka työllisyys on pysynyt toistaiseksi hyvällä tasolla, tulee talouden heikko kehitys näkymään työmarkkinoilla ennen pitkää. Työllisyyden odotetaankin laskevan viimeistään syksyllä. Osa-aikaiset työsuhteet ovat todennäköisesti ensimmäisiä irtisanottavia, koska ne tuovat yrityksille joustoa. Yritykset eivät halua heti irtisanoa kokoaikaisia työntekijöitään, koska työvoimapulan vallitessa voi olla haastava löytää osaavaa työvoimaa tilalle, jos taloudelliset olosuhteet kääntyvät paremmaksi.

Hyvästä alkuvuodesta ja työmarkkinoiden reagointiviiveestä johtuen työllisyys laskee tänä vuonna vain 0,5 prosenttia eli 13 000 henkilöä. Työmarkkinat reagoivat viiveellä kuitenkin myös toiseen suuntaan. Vaikka talous alkaa kasvaa taas ensi vuonna, eivät sen vaikutukset ehdi näkyä työllisyydessä ennusteperiodin aikana. Ensi vuosi onkin työmarkkinoiden osalta selvästi heikko. Työllisyys laskee noin 30 000 henkilöllä, ja työllisyysaste laskee ensi vuonna 72,4 prosenttiin.

Työvoiman määrässä ei oleteta tapahtuvan merkittäviä muutoksia ennusteperiodilla. Heikko työllisyystilanne saattaa ajaa osan henkilöistä työvoiman ulkopuolelle. Työttömyysaste on tänä vuonna 7,2 prosenttia, ja nousee ensi vuonna 8,2 prosenttiin.

Rakennusinvestoinnit romahtavat

Viime vuonna investointien kasvu oli runsasta lähes kaikilla toimialoilla. Eniten investoinnit kasvoivat kuljetuksessa ja varastoinnissa, vesihuollossa ja palvelualoilla. Viimeisellä neljänneksellä investointien kasvuvauhti tippui kuitenkin merkittävästi. Tänä vuonna investoinnit laskevat 2,2 prosenttia, pääasiassa rakennusinvestointien romahduksen takia. Ensi vuonna investoinnit kasvavat vajaat kaksi prosenttia.

Heikolla viennillä on myös vaikutusta yritysten tuloskehitykseen. Tämä näkyy investointihalukkuuden heikkenemisessä. Teollisuuden investointisuunnitelmat ovat olleet erittäin positiivisia, mutta alkuvuonna heikkenevät talousluvut saavat yritykset hieman lykkäämään investointejaan. Toisaalta monet jo käynnissä olevat investointihankkeet ovat monivuotisia, eikä niitä jäädytetä haastavassa taloustilanteessa. Esimerkiksi metsäsektorilla on odotettavissa runsas investointivuosi. Teollisuuden investointien odotetaankin kasvavan yhden prosentin tänä vuonna.

Myös vihreän siirtymän investoinnit pitävät teollisuuden investointeja yllä. Nämä investoinnit ovat tyypillisesti tuotantokapasiteettia korvaavia investointeja, eivätkä välttämättä niinkään tuotantokapasiteettia laajentavia. Investoinneista voi kuitenkin olla se hyöty, että yrityksen tuotannon kulut saattavat pienentyä, jos investoinnit kohdistuvat esimerkiksi energiatehokkuuden parantamiseen.

Asuntorakentaminen on ollut viime vuosina poikkeuksellisen vilkasta. Tänä vuonna rakennusinvestoinnit tippuvat kuitenkin reippaasti. Asuinrakennuksia valmistuu edelleen runsaasti vielä tämän vuoden ensimmäisen puoliskon, mutta asuntorakentamisen aloitukset ovat kääntyneet laskuun jo viime vuoden alkupuolella. Rakentamisen volyymi onkin kääntynyt laskuun jo viime vuoden aikana. Asuinrakentamisen investoinnit tippuvat 7 prosenttia ja muun talorakentamisen 3 prosenttia.

Nopeasti nousseet korot ovat hyydyttäneet asuntokaupan, ja rakennusteollisuuden tilanne onkin tällä hetkellä hyvin haastava. Niin kauan kuin asuntokauppa ei virkoa, ei rakentamisessa ole nähtävissä käännettä selvään nousuun. Asuntomarkkinoiden vakautuminen ja käänne nousuun vaatii korkokehityksen tasaantumista. Korkokehityksen ennustetaan vakautuvan kesän aikana, mikä vilkastuttaa myös asuntomarkkinoiden toimintaa ja luo valoisampia näkymiä rakentamiseen. Kuitenkin asuntoja on valmistunut viime vuosina erittäin runsaasti, mikä hillitsee rakennustarvetta vielä ensi vuonna.

Korkojen nousu on saanut myös toimitilarakentamisen volyymin laskuun. Kasvanut etätyöskentely voi vähentää uusien toimitilojen tarvetta, mutta vanhoja voidaan remontoida paremmin hybridityöskentelyyn sopiviksi. Korjausrakentaminen tuokin positiivisen kontribuution rakennusinvestointeihin, mutta korkojen ja asumiskustannusten nousun myötä taloyhtiöt siirtävät osan remonteista myöhemmäksi, mikä hieman pienentää vaikutusta.

Julkisen talouden alijäämä syvenee

Julkisen talouden alijäämä syvenee merkittävästi tänä vuonna. Tämä on seurausta heikentyvästä suhdanteesta ja nopeasti kasvavista sosiaali- ja terveyssektorin menoista. Valtiontalouden alijäämää kasvattavat myös nousevat korkokustannukset, vaikka toisaalta korkojen nousu lisää eläkeyhtiöiden tuloja. Talouden jälleen kasvaessa ensi vuonna julkisen talouden tulot kasvavat, mutta alijäämä säilyy huomattavan korkeana lähes kolmessa prosentissa.

Jos hyvinvointialueiden menojen kasvua ei pystytä uskottavasti rajoittamaan, julkisen talouden alijäämä uhkaa jäädä pysyvästi merkittävän suureksi, vaikka julkista taloutta päätösperäisesti vahvistetaan. Tänä vuonna julkisyhteisöjen velka kasvaa 73,6 %:iin ja ensi vuonna 74,3 %:iin bruttokansantuotteesta. On merkittävä riski, että velka jatkaa kasvuaan vielä ensi vuoden jälkeenkin.

Valtion hyvinvointialueille myöntämän sosiaali- ja terveydenhuollon (SOTE) laskennallisen rahoituksen tasoa korotetaan vuosittain koko maan tasolla huomioimalla ennakoitu palvelutarpeen kasvu, kustannustason nousu sekä tehtävämuutokset. Palvelutarpeen kasvu on vuosittain 200–300 miljoonaa euroa, mutta erityisen riskin julkisen talouden kestävyydelle muodostaa SOTE-kustannusten yleistä kustannustasoa nopeampi kasvu. Kustannusten kasvu hyvitetään koko maan tasolla hyvinvointialueille jälkikäteen. Ilman riittäviä kannustimia pysyä määritellyissä budjeteissa, kustannusten karkaaminen on riski myös koko valtiontalouden kehysjärjestelmän uskottavuudelle. Keskimäärin 350 miljoonan euron vuotuinen kehysvaraus tarjoaa kuitenkin pienen puskurin.

Kaikkia alueita koskevan kustannusriskin lisäksi yksittäisten hyvinvointialueiden budjettiongelmat voivat vaarantaa menokurin, varsinkin jos ongelmat kohdistuvat suurimmille hyvinvointialueille. Hyvinvointialueella on oikeus saada lisärahoitusta sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi, jos myönnetyn rahoituksen taso muutoin vaarantaisi palvelujen saatavuuden. Lisärahoitusta koskevaan päätökseen voidaan kuitenkin sisällyttää ehtoja koskien palvelujen vaikuttavuutta, laatua, määrää tai järjestämisen tehokkuutta. Uuden hallituksen pääministerin ja valtiovarainministerin pitääkin tiukasti vaatia rahoitusraamin ylittäviltä alueilta toimia, jotta ylitys ei toistuisi. Toistuva lisärahoituksen saaminen voi johtaa hyvinvointialueen arviointimenettelyyn (kaksi kertaa kolmen peräkkäisen tilikauden aikana), mutta tämän hitaan ja vaikean mekanismin varaan kustannuskontrollia ei voi jättää.

Uuden hallituksen on mahdollista vakauttaa julkinen talous, mutta se edellyttää sekä sopeutustoimia että SOTE-alueiden riittävän hyviä kannusteita pysyä budjettiraameissa. PTT:n politiikkasuosituksen mukaan julkista taloutta tulisi vahvistaa neljällä miljardilla eurolla. Politiikkasuosituksessa neljän miljardin sopeutus tulisi saavuttaa menoleikkauksin ja veronkorotuksin. Tämän lisäksi esim. julkisten hankintojen kilpailullisuutta lisäämällä on mahdollista saavuttaa säästöjä, mutta tällaisten toimien budjettivaikutuksiin liittyy merkittäviä epävarmuuksia.

Ennusteen erikoisteema Ukrainan sodan skenaarioista täällä.

Keskeiset ennustemuuttujat vuosina 2022-2024

2022, muutos %2023e, muutos %2024e, muutos %
Bruttokansantuote2,1-0,51,0
Tuonti, tavarat ja palvelukset7,5-1,23,0
Vienti, tavarat ja palvelukset1,7-0,54,0
Kulutus2,3-0,30,7
yksityinen2,1-1,41,0
julkinen2,92,00,0
Investoinnit5,0-2,21,9
yksityiset6,1-3,01,9
julkiset0,01,52,0
Inflaatio7,14,82,6
Ansiotaso2,45,04,0
Työttömyysaste, %6,87,28,2
Työllisyysaste, % (1)73,873,472,4
Julkisen sektorin yli/alijäämä, % BKT:seen-0,8-3,1-2,7
Vaihtotase, % BKT:seen0,7-1,4-0,9

e PTT:n ennuste
1 Työllisten osuus 15–64-vuotiaista