”Ympäristö ja maatalous” Stefan Bäckman

                                                MAASEUDUN TULEVAISUUS / PTT:N TALOUSTUTKA 11.7.2011

Veneily- ja lomakaudella on sopiva aika pohtia
maatalouden ympäristöohjelman toimivuutta. Asiasta on saatu erilaisia
viestejä alkuvuonna ja viime vuoden loppupuolella.

Syksyllä
ilmestyi laaja maatalouden ympäristötuen vaikuttavuuden
seurantatutkimus. Osana selvitystä arvioitiin maatalouden ravinnemäärän
kuormitusta lähivesille. Raportista ilmeni, että maatalouden
ravinnetaseet ovat laskeneet huomattavasti.

Norjalaistutkimus on
osoittanut että tase ja kuormitus kulkevat samassa suhteessa, mutta
maalajit vaikuttavat tasoeroihin. Vuonna 2009 Suomessa maatalouden
fosforitase oli alle yksi ja typpitase 36 kiloa hehtaaria kohti. Suurten
vaihteluiden takia monella tilalla tase jäänee negatiiviseksi. Yksi
suurimmista haasteista on lannan tuotannon alueellinen keskittyneisyys
sekä suuret erot lannan käytössä lannoitteena. Pitkäjänteisyyttä
maataloustoiminnassa on syytä vieläkin hakea.

Ravinteiden
kokonaiskuormituksen osalta löytyy myös arvioita, joiden perusteella
maatalouden kokonaiskuormitus ei olisi juurikaan laskenut. Nämä luvut
kertovat, että vuona 2008 maatalouden fosforikuormitus olisi ollut 2 750
ja typen 39 500 tonnia. Viljelijälle tutussa mitassa luku olisi 1,21
kiloa fosforia ja 17,4 kiloa typpeä hehtaaria kohti.

Vastaavasti
neliömetriä kohti fosforia on 0,1 ja typpeä 1,74 grammaa. Arvoja olisi
hauska verrata esimerkiksi jäniksen kerta-annokseen. Taseet olivat
vastaavasti 0,07 grammaa fosforia ja 3,6 grammaa typpeä neliömetriä
kohti. Yhdessä neliömetrissä sen lisäksi löytyy hyvin paljon erilaista
biologista aktiviteettia myös muutoin.

Sitä paitsi ympäristömme
voi myös nähdä kolmiulotteisena, jos nostaa katsettaan
kirjoituspöydästä. Lienevätkö isot epävarmuudet pienistä luvuista
maatalouden ravinnekuorman arvioinnissa? Epävarmuus oli ja on myös yksi
peruste ympäristöohjelmalle.

Maatalouden ympäristötuen
vaikuttavuuden seurantatutkimusta voi tulkita joko siten, ettei
maatalous vaikuta juurikaan ympäristöön tai siten, että alamme olla
maataloustoiminnassa hyvin lähellä hyviä käytäntöjä ainakin
kokonaislukujen osalta. Eli lähes kaikki tilat kattava ympäristöohjelma
on vaikuttanut siihen, etteivät eläintiheydet ole kasvaneet liian
isoiksi ja lannoitteidenkin käytössä on tapahtunut tarkennuksia.

Parannettavaa
tietysti on yhä ja teknologinen kehitys on nopeaa. Myös muokkaus on
vähentynyt, mikä osaltaan vaikuttaa siihen, miten paljon fosforipitoista
maa-ainesta kulkeutuu vesistöihin. Lajikkeista tulee yhä tuottoisampia.

Esimerkiksi
vehnän viljelyksessä uudet lajikkeet ovat enimmäkseen korkeasatoisia
tai vaihtoehtoisesti niissä on korkeaa valkuaispitoisuutta, päinvastoin
kuin vielä kymmenen vuotta sitten. Molemmat lajikeominaisuudet johtavat
siihen, että typpeä jää entistä vähemmän jäljelle. Tuottavuus on myös monissa muissa kasvilajeissa parantunut. Kasvien
vuorovaikutusten suhteen härkäpavun uudelleen yleistymisestä on myös
mahdollisesti etua.

Stefan Bäckman