”Ylös, ulos ja lenkille”, Satu Nivalainen

Työikäisistä suomalaisista miehistä joka toinen ja naisista joka kolmas on ylipainoinen. Lisäksi ylipainoisten nuorten määrä on yli kolminkertaistunut 30 vuodessa. Eräs tärkeimmistä syistä on liian vähäinen liikunta. Erityisesti kesä ja kesäloma ovat painon kannalta vaarallista aikaa. Grillimakkara oluen kera maistuu ja maha kasvaa.

Ratkaisu painon hallintaan on periaatteessa varsin yksinkertainen, mutta käytännössä vaikea toteuttaa. Valtava tietomäärä liikunnan terveysvaikutuksista ei tunnu auttavan, sillä tutkimusten mukaan noin kolmannes suomalaisista liikkuu terveytensä kannalta liian vähän. Lapset ja nuoret liikkuvat vielä aktiivisesti, mutta kokonaisliikunta vähenee selvästi 12 ikävuoden jälkeen. Vähiten liikkuvat 35–54-vuotiaat miehet.

Miksi ihminen sitten ylipäänsä tarvitsee liikuntaa? Selitys löytyy historiallista tekijöistä. Ajanjaksona, jona ihmisen geeniperimä pääosin on muotoutunut, on ihminen yleensä joutunut rasittamaan itseään fyysisesti, erityisesti liikkumaan paljon jalan.

Viimeisen sadan vuoden aikana yhteiskunnan rakenteet ovat kuitenkin muuttuneet ratkaisevasti. Samalla kun työ on muuttunut pitkälti istumatyöksi, työ- ja kauppamatkat taittuvat usein autolla, mikä vähentää arkiliikuntaa. Geeniperimä ei ole pystynyt seuraamaan tätä kehitystä. Siinä missä liikunta oli ennen luontaista toimintaa, nyt se on vain yksi vaihtoehto monien joukossa.

Tutkimusten mukaan mukaan liian vähäinen liikunta on maailmanlaajuinen ilmiö. Liikkumattomuus on merkittävä tekijä ennenaikaisen kuoleman ja kroonisten sairauksien taustalla. Maailman terveysjärjestö WHO on laskenut, että liikkumattomuus on maailmanlaajuisesti neljänneksi suurin kuolleisuuden riskitekijä.

Liikkumattomuutta pidetäänkin nykyään korkean verenpaineen, verensokerin, kolesterolin ja tupakoinnin ohella yhtenä merkittävimmästä globaaleista terveysongelmista. WHO:n mukaan esimerkiksi 90 prosenttia tyypin 2 diabeteksesta olisi ehkäistävissä riittävällä fyysisellä aktiivisuudella ja terveellisellä ravinnolla. Yksin Suomessa liian vähäinen liikunta aiheuttaa arviolta jopa 400 miljoonan euron vuotuiset kustannukset.

Terveysvalistusta voidaan antaa kaikille, mutta ketään ei voi pakottaa liikkumaan. Motivaatio on tultava oman pään sisältä. Liikkumattomuuden syyksi ei kuitenkaan kelpaa vähävaraisuus tai ajan puute. Liikunnan hienous piilee juuri siinä, että se ei vaadi kalliita harrastuksia tai kursseja saatikka viimeistä huutoa olevia harrastusvälineitä. Riittää, kun lähtee ulos ja vaikkapa kävelee. Se on täysin ilmaista. Arkiliikunta ei myöskään ole vapaa-ajasta pois.

Painon hallinnan ja positiivisten terveysvaikutusten lisäksi liikunnalla on myös selvä yhteys mielialaan. Jo Tahko Pihkala viljeli sananpartta: ”Ei niin suurta surua, ettei siitä pääsisi kävelemällä”. Ennen joulua ja siihen liittyvää ylensyöntiä ottakaamme liikunnan lisääminen yhteiseksi tavoitteeksi. Kaikki siis ylös, ulos ja lenkille!