- Blogit
MAASEUDUN TULEVAISUUS / PTT:N TALOUSTUTKA
Suomen tuotantorakenne muuttuu vähitellen. Viimeisen kymmenen vuoden aikana erityisesti maatalouden osuus työpaikoista on vähentynyt selvästi. Vuonna 1995 maatalouden osuus koko maan työpaikoista oli liki 8 prosenttia, nyt se on tippunut puoleen tästä. Määrällisesti maataloudessa työskentelevien määrä on vähentynyt liki 45 000 hengellä.
Vastaavasti palvelualojen osuus työpaikoista on lisääntynyt. Viime vuosien työllisyyden kasvun takana ovatkin pääosin olleet yksityiset palvelut ja rakentaminen, esimerkiksi vuodesta 2004 vuoteen 2007 työllisyyden kasvusta 85 prosenttia tuli näiltä aloilta. Nykyään rakennusalalla työskentelee enemmän ihmisiä kuin maataloudessa.
Maatalouden muutokset kohdistuvat voimakkaimmin alueille, joissa sen rooli on suuri. Alkutuotantovaltaisimpia alueita ovat Etelä- ja Keski-Pohjanmaa, joissa joka kymmenes työllisistä työskentelee maa- ja metsätaloudessa. Keskimääräistä maatalousvaltaisempaa tuotanto on myös itäisessä Suomessa, erityisesti Etelä-Savossa, Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa. Maatalouden muutokset tapahtuvat kuitenkin tyypillisesti vähitellen, luontaisen poistuman kautta.
Sen sijaan teollisuudessa muutokset voivat tapahtua hyvinkin nopeasti. Suomessa teollisuus on keskittynyt klusteroituneesti, eli toiset alueet ovat erikoistuneet toisia enemmän tiettyjen alojen tuotantoon.
Tuotannon yksipuolinen erikoistuminen on riski, sillä yksipuoliset alueet ovat muita riippuvaisempia tietyn toimialan vaihteluista, jopa yksittäisen yrityksen päätöksistä. Kansainvälisen toimintaympäristön muutokset voivat tällöin vahingoittaa maakunnan taloutta paljonkin. Tästä on hyviä esimerkkejä lähimenneisyydessä, erityisesti elektroniikka- ja metsäteollisuuden osalta.
Pohjois-Karjalassa Perloksen siirtyminen pois maasta näkyi viime vuonna työllisyyden alenemisena ja työttömyyden nousuna. Tällä hetkellä Pohjois-Karjalan työttömyysaste on koko maan toiseksi korkein heti Kainuun jälkeen.
Erityisen selvästi yksittäisen toimialan vaikutus näkyy Kymenlaaksossa. Maakunta on hyvin riippuvainen metsäteollisuudesta, toimiala vastaa liki puolta alueen teollisuustyöpaikoista. Pari vuotta sitten paperiteollisuus supisti toimintojaan ja tänä vuonna alan työpaikat vähenevät jälleen. Leikkaukset koskevat useita satoja työntekijöitä, joista vain osalle on olemassa korvaava työpaikka.
Metsäteollisuuden murros koskettaa myös Lappia, kun Itä-Lapista Kemijärveltä vähenee selluteollisuuden myötä jopa parisataa työpaikkaa. Tämä on lyhyen ajan sisällä jo toinen vakava isku pienen paikkakunnan työllisyyteen. Muutama vuosi sitten sieltä siirtyi elektroniikkateollisuuden tuotantoa ulkomaille ja työpaikkoja hävisi useita satoja. Osa tällöin työttömäksi jääneistä on edelleen työttömänä.
Koko Lapin talouskehitykseen Kemijärven tapaus ei juuri vaikuttane, sillä Lapin teollisuus on metsää enemmän metalliin painottunut. Yksittäisellä paikkakunnalla ja seutukunnassa sillä on kuitenkin suuri merkitys. Itä-Lapin seutukunta on ollut jo pitkään nopeimman väestökadon alueita Suomessa. Sekä muuttoliike että luontainen väestön väheneminen ovat jatkuvasti pienentäneet väestöpohjaa.
Nyt tapahtuva sellutehtaan sulkeminen ei ainakaan helpota tilannetta, vaan voi edelleen kiihdyttää väestön vähenemistä, mikäli työttömäksi jääviä muuttaa alueelta pois. Tällä voi olla hyvinkin pitkäkestoisia epäsuotuisia vaikutuksia Itä-Lapin talouteen ja väestöön, mutta vaikutusten koko mittakaava nähdään vasta tulevaisuudessa.
