- Blogit
- Kansantalous
Italian talous on loppuvuoden kuumia puheenaiheita. Mutta mitä uutisotsikoiden takana piilee? Jotta Italian tämän hetken poliittista tilannetta ja viiden tähden liikkeen rakettimaista nousua voisi ymmärtää, on katsottava, mitä maan lähihistoriassa on tapahtunut ja miten maan vanha systeemi toimi.
Roomalaissyntyinen metsäekonomistimme Maurizio Sajeva kartoittaa blogisarjassaan Italian tarinaa omista 1980-luvun opiskelijavuosistaan tämän päivän poliittiseen kuohuntaan. Tämä on sarjan 2. osa, jossa seuraamme Italian politiikan suurta murrosta. Sarjan 1. osan voit lukea täältä.
Catania 1989. Kuva: Maurizio Sajeva
Italian politiikan ja työmarkkinoiden korruptiosta kertoi jo vuonna 1986 todella suoraan ja voimakkaalla sarkasmilla höystettynä eräs stand-up-koomikko. Hänestä minulla on kivoja muistoja. Kun hän piipahti televisiossa, yleensä todella lyhyesti, jätimme kesken kaiken mitä olimme tekemässä ja menimme äkkiä kuuntelemaan.
Syksyllä 1986 hän kertoi vitsin sosialistipuolueen ministereistä, jotka olivat matkalla Kiinassa. Se kuului näin. Yksi ministereistä kysyy toiselta: ’Kuule, onko niin, että täällä on miljardi ihmistä, ja kaikki ovat sosialisteja?’ Toinen vastaa, että kyllä näin on asia. Ensimmäinen ihmettelee: ’Mutta jos kaikki ovat sosialisteja, keneltä he anastavat?’ (1)
Vitsi aiheutti valtavan myrskyn, ja ohjelman juontaja sai selkäsaunan poliitikoilta. Hän puolustautui sanomalla, ettei ole samaa mieltä koomikon kanssa, mutta hänen puheitaan on vaikea hallita suorassa tv-lähetyksessä. Koomikko pantiin hyllylle viideksi vuodeksi. Kun hän aikanaan palasi ruutuun, hän muistutti karanteenista sanomalla ”älkää missatko yhtäkään sanaa kertomastani, koska seuraava vitsi tulee viiden vuoden kuluttua”.
Koomikon nimi oli Beppe Grillo.
Toisen tasavallan aika
Kuuluisat Milanon tuomiot paljastivat 1990-luvulla laajan korruption talouselämässä ja politiikassa. Grillo oli tutkinut liiketalouden ja politiikan silloista tilaa esityksiään varten, joten viranomaiset jopa pyysivät häneltä konsultaatioapua. Näytti siltä, kuin asiat olisivat viimein muuttumassa. Kulttuuri kuitenkin jäi entiselleen, ja tilanne muuttui ehkä jopa huonommaksi kuin aiemmin. Tämä oli myös tuomareiden ja viranomaisten salamurhien aikaa. Joidenkin lähteiden mukaan valtio jätti heidät yksin ja vaille suojaa taistelussa järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan. Myöskin huhuttiin, että valtion ja mafian välillä olisi käyty salaisia neuvotteluja hyökkäysten pelon vuoksi. (2)
Alkoi ns. toisen tasavallan aika. Vanha kristillisdemokraattien ja sosialistien hallitsema puoluekenttä hajosi keskustaoikeistolaisiin ja keskustavasemmistolaisiin palasiin. Oikeistosta nousi myös uusi oudonniminen puolue, Forza Italia. Sitä johti mies, joka vuonna 1994 kertoi lähteneensä politiikkaan vastustamaan kommunismia ja oikeuslaitoksen politisoitumista – Silvio Berlusconi. Vastustajiensa mielestä Berlusconi tavoitteli vain omaa ja yritystensä etua. Samaan aikaan myös vanha kommunistinen puolue hylkäsi entisen linjansa ja sulautui keskustavasemmistoon sosiaalidemokraattien nimellä.
Ihmisten mielissä kaikki kuitenkin huijasivat ja tavoittelivat vain omaa etuaan. Monet eivät halunneet enää äänestää koska ‘kuitenkin ne ovat kaikki samanlaisia’. Tuomioista huolimatta vanhat huonot tavat ja korruptio jatkuivat. Samalla tapahtui jotakin vielä huolestuttavampaa: omasta sukupolvestani lähtien sosiaaliturva oli laskenut ja nuorilta oli otettu pois etuuksia, jotka edellinen sukupolvi oli saavuttanut. Siksi italialaiset (minäkin) muistavat edelleen 1980-luvun vaurauden aikana.
Vaikka työmarkkinoiden kulttuuri oli silloin ollut omanlaisensa, kaikki saattoivat silti saada jotakin: edes vaatimattoman työn, kohtuullisen vuokran, halpaa hyvää ruokaa – ja joskus loman merellä. Vanha kristillisdemokraattien ja sosialistien hallinto antoi vähän jotakin kaikille, ja vaikka tiedettiin, että systeemi ei ollut täydellinen, hyvinvointia oli kuitenkin enemmän tai vähemmän kaikilla.
Fuga dei cervelli iskee
1990-luvulla toiveeni oli, että liittyminen kansainväliseen yhteisöön olisi voinut opettaa meille jotakin ja tukea kestävää kehitystä ja maan modernisointia. Olin väärässä. Euron käyttöönotto käytännössä puolitti palkat, ehkä välinpitämättömyyden, ehkä laskelmoinnin vuoksi. Palkat siirrettiin uuteen valuuttaan huolellisesti, mutta monet hinnat kaksinkertaistuivat. Entinen 50 sentin tuote maksoikin yhtäkkiä euron. Tämä johti keskiluokan köyhtymiseen ja yläluokan rikastumiseen. Asuntojen hinnat räjähtivät, ja EU:n talouskurivaatimukset iskivät voimakkaimmin heikkoihin, työttömiin, opiskelijoihin ja köyhiin, kun julkisia terveys- ja koulutuspalveluja karsittiin.
Kaksi tai jopa kolme sukupolvea on kärsinyt eläkeoikeuden heikennyksistä – rikkaiden ja politiikoiden edut eivät. Tämä on aiheuttanut hyvinvoinnin laskua, ja monet ovat päättäneet muuttaa ulkomaille, etenkin nuoremmat ja koulutetummat. Tästä aiheutui ”fuga dei cervelli” eli aivovuoto Italiasta Iso-Britanniaan, Saksaan, Pohjois-Eurooppaan ja Amerikkaan, joka on jatkunut nykypäivään asti. Samalla niiden italialaisten, jotka jäivät, piti usein tyytyä pienempään palkkaan, koska työnantajien oli helppoa käyttää hyväksi kilpailua maahanmuuttajien kanssa.
Samalla koomikko Beppe Grillo jatkoi, televisiopannastaan huolimatta, keikkojaan teattereissa. Hänen puheensa muuttuivat yhä poliittisemmiksi. Lopulta hän kuulutti lavalta politiikoille italian kuuluisimman kirosanan – sen, joka alkaa v:llä ja päättyy o:hon, ja jonka kielenopiskelija usein oppii heti toisena ”pastan” jälkeen. Teknologian avulla, periksiantamattomalla ja jääräpäiselläkin asenteella ja kirosanojen sävyttämänä Grillo perusti oman puolueen, viiden tähden liikkeen.
Vaikka tästä blogisarjasta et saisi mitään muuta hyötyä, ainakin voit nyt miettiä, mihin kaikkeen viiden tähden liikkeen tunnus – V-kirjain – oikein viittaa.
Maurizio Sajeva
Kirjoittaja on PTT:n metsäekonomisti
1. https://www.youtube.com/watch?v=qsiqLCGSBaI
2. https://www.youtube.com/watch?v=jVhiPBz2LQE
