”Viljamarkkinat tasapainoon”, Perttu Pyykkönen, 14.12.2009

                                                  MAASEUDUN TULEVAISUUS/PTT:N TALOUSTUTKA

Maailmalla on parin hyvän satovuoden ja hieman hiipuneen kysynnän takia niin paljon viljaa varastoissa, että hinnat ovat romahtaneet. Suomessa viljan tuottajahinta on tällä hetkellä niin alhaalla, että viljaliike pystyy tekemään kannattavaa kauppaa myymällä viljaa interventiovarastoon.

Näin ei voi jatkua pitkään. Sitä ei kestä sen paremmin viljelijöiden kuin komissionkaan talous. Ainoa keino siihen on, että kysyntä ja tarjonta saadaan vastaamaan entistä paremmin toisiaan.

Suomessa erityisesti ohran varastotilanne on sellainen, että hinnat pysyvät todennäköisesti alhaalla vielä pitkään. Varastoissa on tavanomaiseen tasoon verrattuna liki kaksinkertainen määrä ohraa. Myöskään vienti ei näytä kovin hyvin vetävän. Niinpä viljan hinta ei vielä ensi syksynäkään voi nousta kovin nopeasti, vaikka maailman talous ja kysyntä elpyisivät. Maailmanmarkkinoiden mahdollinen hintojen nousu näkyisi Suomen markkinoilla täysimääräisesti vasta myöhemmin. Epävarmuutta lisää myös ohran interventio-ostojen lakkauttaminen, joskin niitä on mahdollista tarjouskilpailulla korvata.

Maailmanmarkkinoiden ensi vuoden tarjonta ja hinta on paljon kiinni myös siitä, millaiseksi eteläisen pallonpuoliskon sato nyt alkavalla korjuukaudella muodostuu. Toistaiseksi odotukset ovat suhteellisen hyvät, vaikka esimerkiksi Australiassa onkin paikoin ongelmia ja epäilyksiä erityisesti sadon laadusta. Eteläisen pallonpuoliskon sato on kuitenkin korjattu ennen kuin meillä tehdään kevätkylvöjä, joten sen vaikutukset maailmanmarkkinahintoihin ovat jo pääpiirtein tiedossa. Tämä on hyvä ottaa huomioon viljelypäätöksiä tehtäessä.

Viimeisen viiden vuoden aikana Suomen viljantuotanto on ylittänyt kulutuksen 10–25 prosentilla. Parin viime vuoden aikana ylitys on ollut yli 20 prosenttia.

Lyhyellä aikavälillä Suomen markkinoita ei voi tasapainottaa muutoin kuin vähentämällä tuotantoa. Ainoat mahdollisuudet tähän ovat vilja-alan pienentäminen joko lisäämällä kesantoa tai luonnonhoitopeltoa tai hakemalla vaihtoehtoisia viljelykasveja, joille on markkinoita. Öljykasvit ovat tästä hyvä esimerkki.

Pitkällä aikavälillä on myös mietittävä, pystytäänkö Suomeen luomaan uutta kysyntää. Kotieläintuotannon laajentumisen kautta uutta kysyntää ei meille näillä näkymin kovin hevin tule. Vaihtoehtojen täytyisi siis löytyä non-food-tuotannosta, esimerkiksi bioetanolista, tai kasvavasta elintarvikekäytöstä.

Elintarvikekäytöllekään ei kovin hevin löydy lisämarkkinoita Suomesta. Toisaalta suomalainen kaura on tunnetusti erittäin korkealuokkaista, joten mahdollisuuksia voisi olla. Jos sen varaan voisi rakentaa teollisuutta ja kannattavaa vientiä, olisi sillä erittäin suuri merkitys Suomen viljamarkkinoille.

perttu.pyykkonen@ptt.fi