”Viimeiset hetket pelastaa euro” Janne Huovari

                         MAASEUDUN TULEVAISUUS / PTT:N TALOUSTUTKA 21.11.2011

Euroopan vastaus pahenevaan kriisiin on vakaasti ollut
tehdä liian vähän liian myöhään. Kriisin paheneminen on kerta toisensa jälkeen
osoittanut päätetyt toimet riittämättömäksi jo ennen kuin niitä on edes ehditty
kunnolla panna toimeen. Nyt alkavat mahdolliset toimet olla lopussa. On aika
siirtyä mahdottomiin.

Italian ja Espanjan valtionlainojen korot ovat
nousseet markkinoilla erittäin korkeiksi. Maat eivät yksinkertaisesti enää
millään selviä kovin pitkään markkinoiden rahoituksella. Ranskan pankit ja
talous eivät puolestaan millään kestä Italian ja Espanjan
kaatumista.

Ranskan valtionlainojen korko onkin ollut huolestuttavasti
nousussa. Euro taas ei millään kestä Ranskan ongelmia. Epäluottamus koko euroon
on näkynyt jo myös hyvin maiden, jopa Suomen, korossa.

Euroopan nykyinen
vastaus on tarjota vakuutusta kriisimaiden lainoille Euroopan
rahoitusvakautusvälineen (ERVV) kautta ja vaatia kriisimaita laittamaan
taloutensa kuntoon. ERVV:n pitäisi saada tähän rahoitusta markkinoilta, mutta
valitettavasti sen oma lainansaanti markkinoilta on ongelmissa jo ennen kuin
ensimmäistäkään vakuutusta on myönnetty. Ranskan todennäköinen luottoluokituksen
lasku romuttaa vakuutushaaveet lopullisesti.

Kriisimaiden talouden
kunnostusohjelma on ilman muuta välttämätön, mutta se on hidas lääke eikä
onnistu kriisikoroilla. Euroopan valtioiden pitäisi samaan aikaan pienentää
valtiontalouden alijäämää ja saada talous kasvamaan. Menojen leikkauksilla ja
verojen korotuksilla on kuitenkin valitettavasti kielteinen vaikutus
talouskasvuun lyhyellä aikavälillä.

Kun velkataakka on suuri ja korot
korkeat, kiristystoimien täytyy olla suuria. Suurella kiristyksellä taas on iso
vaikutus talouskasvuun. Talouden ajautuminen taantumaan syö valtion verotuloja
ja pahentaa tilannetta entisestään ennen kuin uudistukset alkavat vauhdittavat
talouskasvua. Nousevat korot puolestaan pahentavat alijäämää ja hidastavat
kasvua.

Kriisimaat ovat tilanteessa, josta maat eivät yksin pääse ylös.
Ne tarvitsisivat välttämättä alhaisemmat koron, jotta niillä olisi aikaa tehdä
uudistuksia ja toivoa selvitä kriisistä.

Suurten maiden
kriisirahoittamiseen ja siten alhaisiin korkoihin nykyiset järjestelyt eivät
riitä alkuunkaan. Enää ei riitä luultavasti muu kuin Euromaiden yhteiset
velkakirjat eli eurobondit ja Euroopan keskuspankin ilmoitus, että se toimii
viime käden lainaajana eurovaltiolle. Saksa ja EKP ovat sanoneet kummallekin
keinolle jyrkästi ei. Suomen on myös kielteisellä kannalla. Nyt eivät
puolittaiset ratkaisut enää kuitenkaan riitä. Riski on otettava, jos euroalue
ylipäätään halutaan pelastaa.

Yksittäisten euromaiden eroaminen ja
euroalueen hallittu pienentäminen eivät ole kovin realistisia vaihtoehtoja.
Yhdenkin maan eroaminen aiheuttaisi heti epäilyn seuraavasta uhrista. Alkaisi
ketjureaktio, joka johtaa suoraan Ranskaan ja siten koko euroalueen hajoamiseen.
Se taas tuskin sujuisi ilman riitoja, ja koko EU:n tulevaisuus olisi
vaakalaudalla.

Hajoamisvaihtoehdon riskit ovat varmasti suuremmat kuin
eurobondeista tulevat riskit.