”Vertailujen vertailukelpoisuus”, Kyösti Arovuori, 4.8.2008

                                                MAASEUDUN TULEVAISUUS / PTT:N TALOUSTUTKA

Inflaation kiihtyminen on kiihdyttänyt myös erilaisten hintavertailujen tehtailua. Vertailuja löytyy jatkuvasti kaikista medioista. Ruuan hintojen nopea nousu on johtanut siihen, että usein vertailun kohteena ovat elintarvikkeiden hinnat ja niissä tapahtuneet muutokset.

Elintarvikkeiden hintamuutoksia myös verrataan muissa hinnoissa tapahtuneisiin muutoksiin. Varsin usein tämä tehdään täysin riippumatta siitä, onko hinnoilla käytännössä tai edes teoriassa mitään tekemistä toistensa kanssa.

Mieleen tulee kaksi esimerkkiä. Eräässä ammattilehdessä julkaistiin taannoin pieni vertailu siitä, kuinka maitolitran kuluttajahinta on kehittynyt suhteessa kannettavan Apple-tietokoneen hintaan. Lopputulos oli muistaakseni se, että kannettavan hinnalla sai talvella 2003 enemmän maitoa kuin viime talvena. Mielenkiintoinen tulos, mutta tuotteiden hintojen ja niissä tapahtuneiden muutosten välinen yhteys ei ainakaan minulle auennut. Jokainen voi muuten itse päätellä, oliko kyseessä it-alan vai maa- ja elintarviketalouden ammattilehti.

Toinen esimerkki on perinteisestä ja yleisemmästä ruokakorivertailusta toisessa iltapäivälehdessä heinäkuisena maanantaina. Vertailun kohteena olivat ruokakorien hinnat Suomessa, Tukholmassa, Lontoossa ja New Yorkissa. Vertailu oli otsikoitu: ”Amerikanserkku syö halvimmalla”. Tämä olikin vertailun kiistaton tulos, kun ruokakorien hinnat laskettiin yhteen. Euroina.

Serkkupojan kannalta ikävä asia on, että Yhdysvalloissa palkka edelleen sekä tulee että menee dollareina. Pelkästään valuuttakurssin muutoksella yhdenmukaistetut hinnat eivät kerro mitään paikallisten kuluttajien ostovoimasta vertailun kohteena olleissa kaupungeissa. Vertailun totuudenmukaisempi tulos olikin siinä, että suomalainen euroissa rahansa tienaava kesäturisti syö vertailukohteista halvimmalla New Yorkissa. Ainakin siinä tapauksessa, että hän ostaa ruokansa kaupasta.

Myös Suomen virallinen tilastontuottaja eli Tilastokeskus on selvästi rekisteröinyt erilaisten hintavertailuiden ja ‑seurantojen lisääntymisen. Suomessahan jokainen kadunmies tietää, että Tilastokeskuksen inflaatiolukujen lisäksi on olemassa se toinen inflaatioluku, jonka jokainen kohtaa oman lähikauppansa kassalla ja joka on huomattavasti suurempi kuin virallisesti annetaan ymmärtää. Tätä kadunmiehen inflaatiota ruokitaan eri toimittajien eri medioissa tekemillä hintavertailuilla, joissa esimerkiksi ruokakorin hinta on jo viime vuoden lopulta noussut yli 20 prosenttia.

Vastauksena tähän Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 4–5/2008 julkaistussa artikkelissa annetaan erinomaiset ohjeet luotettavien ja vertailukelpoisten hintavertailujen tekoon. Artikkelissa korostetaan analyysiin tai seurantaan valittujen tuotteiden, ajankohdan sekä hintojen vertailukelpoisuutta. Lisäksi muistutetaan tulosten suhteuttamisesta kuluttajien kulutuskäyttäytymiseen.

Kehotan sekä hintavertailuja tekeviä että niitä lukevia tutustumaan ohjeisiin ja ottamaan niistä opiksi.

kyosti.arovuori@ptt.fi