|
Maaseudun Tulevaisuus / PTT:n taloustutka 6.9.2010
FAO:n hintatilastojen mukaan vehnän maailmanmarkkinahinta nousi kesällä kahdessa kuukaudessa 50 prosenttia. Nousu alkoi kesäkuun puolivälissä, kun Venäjä ilmoitti asettavansa vehnälle vientirajoituksia ja käytännössä keskeyttävänsä viennin huonojen sato-odotusten takia. Venäjän vanavedessä myös Ukrainassa ja Kazakstanissa viljasadon arvioitiin jäävän poikkeuksellisen pieneksi.
Kahden maailmanlaajuisesti erittäin hyvän satovuoden jälkeen negatiivisiin viesteihin reagoitiin markkinoilla yllättävän jyrkästi.
Elokuun loppupuoliskolla hintojen nousu pysähtyi ainakin hetkeksi. Ukraina ilmoitti peruvansa suunnitellun vientikiellon ja samaan aikaan kansainväliset ennustelaitokset arvioivat, että maailman vehnäntuotanto kattaa ainakin likimain tämän vuoden kulutuksen.
Markkinoiden voimakkaista reaktioista voidaan lukea erilaisia viestejä. Maatalousmarkkinoiden toimintaan ja raaka-aineiden hintoihin liittyy edelleen huomattavan paljon epävarmuutta. Maataloustuotteiden maailmanmarkkinahinnat hakevat tasapainoa. Ruokakriisin perintö vaikuttaa, eikä markkinoiden suunnasta ole täyttä selvyyttä.
Ei ole sattumaa, että hintapiikin alkulähde on Venäjällä ja Mustanmeren ympäristössä. Venäjä, Ukraina ja Kazakstan ovat maailman tärkeimpien viljantuottajien joukossa ja niiden merkitys on voimakkaassa kasvussa. Yhdysvaltain maatalousministeriön USDA:n arvion mukaan Venäjä ohittaa vuoteen 2019 mennessä Yhdysvallat maailman suurimpana vehnän viejämaana. Saman arvion mukaan Venäjän, Ukrainan ja Kazakstanin yhteenlasketun vehnän vientimäärän arvioidaan kasvavan tämän vuosikymmenen aikana yli 50 prosentilla.
Myöskään hintavaikutusten poliittisen ulottuvuuden kannalta ei ole yhdentekevää, että juuri Venäjän asettamat vientirajoitukset heiluttelevat maailmanmarkkinahintoja. Venäjä on edelleen epäluuloja herättävä kauppakumppani, jonka merkityksen kasvuun suhtaudutaan varauksella myös maatalousmarkkinoilla.
Maatalouden kauppapolitiikan näkökulmasta minkä tahansa merkittävän maataloustuottajan vienti- ja tuontirajoitukset ovat joka tapauksessa vähintäänkin haasteellisia. Vientirajoitusten taustalla on halu suojella kotimaisia markkinoita ja tuottajia erilaisia markkinasignaaleja vastaan. Samalla voimistetaan suojaamattomien markkinoiden heilahteluja sekä lisätään yleistä epävarmuutta.
Olisi huomattavasti parempi, jos markkinoiden annettaisiin toimia rauhassa sekä nousuissa että laskuissa. Hintakehityksen ennustaminen ja seuraaminen olisi huomattavasti helpompaa, kun muutokset jäisivät esimerkiksi viime vuosina nähtyjä loivemmiksi.
Kyösti Arovuori
|
