- Blogit
Maailmantaloutta painaa massiivinen velkataakka. Velkamäärä kasvoi hyvinä aikoina, jolloin korot olivat pitkään poikkeuksellisen alhaiset. Kun velanhoitokustannukset pysyivät pieninä, ei haluttu tehdä ikäviä poliittisia päätöksiä velkaantumisen hillitsemiseksi.
Velka ei ollutkaan suuri ongelma ennen vuoden 2008 finanssikriisiä. Silloin lähes kaikkialla valtionvelka kasvoi nopeasti tulojen romahtaessa ja menojen kasvaessa. Lisäksi monessa maassa valtio sai kantaakseen myös ongelmiin ajautuneiden pankkien velat.
Velkataakan sulattelu vie väistämättä monta vuotta ja hidastaa kasvua tulevina vuosina. Ylitsepääsemätön ongelma se ei ole. Ongelman ratkaisua vaikeuttaa kuitenkin poliittinen kyvyttömyys, tai ehkä paremminkin haluttomuus, saada ratkaisuja aikaiseksi.
Räikeimmin tämä näkyy Yhdysvalloissa. Liittovaltion rahat loppuvat 2.8. ellei sitä ennen päästä sopuun velkakaton nostamisesta. Yhdysvaltojen maksuongelmilla olisi ikäviä seurauksia koko maailmataloudelle.
Häämöttävä maksukyvyttömyys ei johdu markkinoiden paineesta vaan on täysin itse aiheutettu. Velkakaton nostaminen on kytketty sopuun ohjelmasta velkaantumisen pienentämiseksi. Osalle republikaaneja mikään kompromissi ei vaan tunnu käyvän, ja sovun aikaansaaminen tuntuu hyvin vaikealta.
Vaikka ehdotetut säästöohjelmat perustuvat pääasiassa menonleikkauksille, ovat pienetkin verojenkorotukset konservatiivisimmille republikaaneille liikaa. Kyse ei ole pelkästään verojen korotusten vastustamisesta, vaan myös ylipäätään julkisen vallan vastustamisesta. Mitä pienempi valtio, sitä parempi. Tällä asenteella on vaikea löytää rakentavia ratkaisuja.
Euroopan velkaongelmat ovat huomattavasti haasteellisempia ratkaista, mutta myös meillä ratkaisujen löytämistä vaikeuttaa samankaltainen poliittinen ongelma.
Euromaiden velat ovat euroalueen talouteen nähden hyvinkin hallittavissa. Mutta koska velka on epätasaisesti jakautunut, velkaongelman riskittömimmät ratkaisut vaatisivat euroalueen tiivistämistä ja yhteisvastuun kasvattamista. Osa äänestäjistä vastustaa kuitenkin koko EU:ta ja euroa, ja kriittisyys on velkakriisin seurauksena vain lisääntynyt.
Kun kaikki vaihtoehdot ovat huonoja ja poliittisesti hyvin vaikeita, on jouduttu tekemään puolittaisia päätöksiä, jotka eivät ole kriisiä ratkaisseet. Toissaviikon Kreikka-päätös on taas yksi sellainen. Äänestäjille epämieluisat ja kalliit päätökset ovatkin vielä edessäpäin.
Toivottavasti niitä saadaan kuitenkin aikaiseksi. Ongelmien kärjistymisestä seuraava Euroopan rahoitusmarkkinoiden halvaantuminen olisi Suomen kannalta se kaikkein kallein vaihtoehto. Kannattaa muistaa, että kun Yhdysvalloissa kaatui pankki vuonna 2008, romahti Suomen bkt noin 8 prosenttia ja valtion talouteen revähti yli 10 miljardin aukko.
Janne Huovari
