- Blogit
MAASEUDUN TULEVAISUUS/PTT:N TALOUSTUTKA
Leivän hinta on puhuttanut tiedotusvälineissä, ja vehnän hinnannousulle onkin tarjottu useita selityksiä. Vehnän kallistumisesta on syytetty aasialaisten ruokavalion muutoksia, mutta tämä vaikutus näkyy enemmänkin trendinä pidemmällä aikavälillä kuin äkkinäisinä hintamuutoksina.
Toinen käytetty selitys on biopolttoaineiden tuotanto. Biopolttoaineiden tuotantokaan ei kelpaa selitykseksi vehnän hinnan rakettimaiselle nousulle, sillä tänä vuonna EU:ssa biopolttoaineisiin käytetään vain 1,6 prosenttia vehnän kokonaiskulutuksesta. Kolmas selitys liittyy tiukkaan vehnätilanteeseen: vehnän tuotanto maailmassa on ollut säiden armoilla, ja kulutus ylittää taas tänäkin vuonna vuosittaisen tuotantomäärän.
Vielä muitakin selityksiä löytyy. Muutokset öljyn hinnassa heijastuvat bioetanolin raaka-aineista tärkeimmän, maissin, hintaan ja hintojen nousupaineen leviämiseen muihin viljoihin ja öljykasveihin. Lisäksi maataloustuotteista on tullut osa sijoitustoimintaa, kovan luokan agribisnestä, ja siten viljan hintaa keikuttavat myös rahastosijoittajien hintaspekulaatiot. Esimerkiksi toissa viikolla, kun vehnän hinta lähti Euroopan viljapörsseissä laskuun, sijoittajien epäiltiin kotiuttavan voittojaan.
Paras selitys löytynee kaikesta huolimatta varsin perinteisistä tekijöistä: vähentyneistä varastoista ja epäedullisista sääoloista. Säästä johtuvat alentuneet satoarviot selittänevätkin eniten viimeisiä hintaharppauksia.
Euroopan kesän sateet koettelivat etenkin Ranskan ja Saksan satoa niin laadun kuin määränkin suhteen. Eteläisellä pallonpuoliskolla edelleen jatkuva kuivuus pienentää satotoiveita kahdessa tärkeässä vehnäntuottajamaassa, Argentiinassa ja Australiassa. Kuivuus vaikeutti jo toukokuusta lähtien kylvöjen aloitusta Australiassa. Huono sää laski myös Ukrainan ja Venäjän vehnäsatoja, ja nyt näissä maissa on harkittu vehnän viennin rajoittamista kotimaisen hintatason turvaamiseksi.
Suurimpien viejämaiden viljavarastot olivat pienimmillään vuosikymmeniin, ja sään takia ne pienenevät tälläkin satokaudella. Kansainvälinen viljaneuvosto (IGC) arvioi viiden suurimman viejämaan vehnävarastojen riittävän vain 66 päivän tarpeisiin, kun vielä muutama vuosi sitten vehnää riitti lähes 130 päivän tarpeiksi.
Viljan kysyntä on nyt kovaa, kun ostajat varautuvat mahdolliseen tarjonnan vähenemiseen sekä tulevaisuuden hinnankorotuksiin. Vehnää ostetaan nyt siltä varalta, että eteläisen pallonpuoliskon kuivuus jatkuu sadon kannalta kriittisen syyskuun ajan.
Varastojen pienuus ja jatkuvasti alentuvat sato-odotukset lienevät siten pääasiallisia syitä vehnän hintarallissa. Toivottavasti kotimaisetkin viljantuottajat hyötyvät hyvästä vehnän hinnasta.
