- Blogit
Sunnuntain aamupalapöydässä käyty keskustelu
asunnonvaihdosta ja sen mukanaan tuomista kustannuksista toi eteeni kysymyksen:
paljonko jäi viime vuodesta? En osannut sanoa, joten laskin samalta istumalta
karkean arvion.
Äkkiseltään ei juuri mitään! Kaikki mitä välttämättömien
menojen jälkeen oli jäänyt, oli huvennut jonnekin. En osannut sanoa
minne.
Mietin vuoden aikana tekemiäni isoimpia hankintoja ja
asumiskuluja. Niistä varmasti löytyisi selitys. Laskin summat karkeasti yhteen.
Silti jäljelle jäi iso osoitteeton summa.
Budjetoin tuloja ja menoja
viimeksi vuosia sitten, kun tuskailin miten penni venyisi välttämättömien
asioiden lisäksi mukaviinkin asioihin.
Sen jälkeen en ole aikaa tarkalle
taloudenseurannalle juuri uhrannut.
Mielestäni tiesin mikä on plussan ja
miinuksen määrä kuukaudessa. Pidin näppituntumaani ihan hyvänä. Uhka miinuksesta
olisi varmasti herättänyt tutkimaan asioita aikaisemmin.
Koska
mysteerimenojen osuus oli suuri, innostuin niiden selvittelyyn. Jaottelin
kustannukset eri kategorioihin niin tarkalla tasolla kuin se näin jälkikäteen
oli mahdollista.
Joltain osin kustannusrakenne noudatteli
ennakkoarvioitani.
Asunto, asuminen ja eläminen oli ykkönen. Harrastukset
olivat haukanneet tolkuttoman suuren siivun, mutta se ei tullut yllätyksenä.
Mutta niitäkin oli. Parissa kategoriassa, joita en kehtaa tähän kirjoittaa, ero
todellisten kustannusten ja näppituntuman välillä oli useita
tonneja.
Olin kuluttanut huomattavia summia asioihin, joihin kuvittelin
käyttäneeni minimaalisesti. Teenhän hankinnat harkiten ja pitkää aikaväliä
silmällä pitäen. Ja entäs näiden hankintojen tärkeys tai tuotto? Ei mitään
tekemistä kummankaan kanssa.
Olikohan edellisvuonnakin hukkakategoriat
yhtä suuria? Mahdollisesti.
Oikeasti kyse ei ole maata mullistavista
summista, mutta suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin tai vaihtoehtoisiin
sijoituskohteisiin vähintäänkin niiden puolittaminen olisi ollut järkevää. Ja
helppoakin.
Ainakin omavaraisuusaste voisi olla parempi.
Toisaalta
ainakin olen omalta osaltani pitänyt rahan kiertämässä.
Näppituntuma ei
siis ole yhtä kuin totuus. Ja kyllähän ihmismielikin vähättelee kustannusten
merkitystä mielekkäiden hankintojen kohdalla. Niiden kohdalla siis
erityisskarppaus.
Blogi on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 11.2.2013
