Vain hyväksi havaittuja asunto-osuuskuntien malleja kannattaa monistaa

Yksilöiden ja perheiden pitäisi lukea asunto-osuuskunnan säännöt tarkkaan ja miettiä, onko se heille juuri oikea asumismuoto. Asunto-osuuskunta-asuminen ei sovi kaikille, mutta varmuudella tämän voi sanoa vasta, kun on sitä kokeillut, kirjoittaa liiketaloustutkija Raija Heimonen.

Kirjoittaja on PTT:n liiketaloustutkija Raija Heimonen

Lohjan asuntomessujen 2021 yhtenä kohteena on kuuden perheen asunto-osuuskunta. Asukasjäsenet haaveilevat viihtyisästä asumisesta kohtuuhintaan. Voiko unelmasta tulla totta? 

Asunto-osuuskuntien perusideana ovat yhteisomistus ja yhteisöllisyys. Hallintomuodoltaan ne sijoittuvat vuokra-asumisen ja asunto-osakeyhtiöiden välimaastoon. Päätavoitteena on viihtyisä ja turvallinen asuminen kohtuuhintaan. Kyse ei siis ole asuntosijoittamisesta, jolla tähdätään arvonnousuun. 

Kohtuuhintaisuudesta puhuttaessa asunto-osuuskunnan jäseniksi haluavien on tärkeä ymmärtää, että asukkaat rahoittavat pääomallaan yhteisöllistä asumista. Omakustanteinen asuminen on pysyvästi edullista vain, jos hallinto, kiinteistö ja piha hoidetaan hyvin. Asukkaat oppivat kustannustietoisuutta osallistumalla. Päätökset syntyvät demokraattisesti ääni per asunto -periaatteella. 

Yhteiset tilat, kulkuneuvot tai puutarhat eivät automaattisesti takaa hyvää yhteishenkeä ja mutkatonta ilmapiiriä. Naapuriapu ja -sopu ovat onnellisen asumisen peruspilareita. On luonnollista, että ristiriitoja silloin tällöin syntyy, ja niitä olisi opittava hyvässä hengessä ratkomaan. 

Yksilöiden ja perheiden pitäisi lukea asunto-osuuskunnan säännöt tarkkaan ja miettiä, onko se heille juuri oikea asumismuoto. Asunto-osuuskunta-asuminen ei sovi kaikille, mutta varmuudella tämän voi sanoa vasta, kun on sitä kokeillut. 

Suomessa on käynnissä kymmenisen pilottia, joilla kerätään kokemuksia asunto-osuuskunnista suunnitteluvaiheesta asumiseen. Käytäntö on osoittanut, että rakennusvaiheeseen pääseminen ilman vahvaa perustajajäsentä on erittäin hidasta. Asukaslähtöisissä kohteissa moni alkuinnostuja on päättänyt vetäytyä jo ennen konkreettisen suunnitelman valmistumista.

Tontin saaminen on usein ensimmäinen kompastuskivi. Kohdekaupungin tai -kunnan olisi oltava vakuuttunut asunto-osuuskunnan hyödyistä. Valtion takauslainasta huolimatta rahoituksen saanti pankeista on takkuillut. Kohteet eivät ole pankeille houkuttelevia, sillä asunto-osuuskuntaan ei voida soveltaa asuntokauppalain rs-järjestelmää, jolloin standardoitua riskianalyysia ei voida tehdä. Joissakin kohteissa apuun on tullut Kuntarahoitus. 

Kohtuuhintaisuuttakaan on vaikea todentaa ilman toteutuneita kustannuksia, ja ryhmädynamiikan toimivuuden näkee vasta arjessa. Siksi on tärkeää, että kaikkien osapuolten kokemuksista puhutaan avoimesti ja virheistä opitaan. Vasta hyväksi koetut ja jalostuneet asunto-osuuskuntien toimintamallit ovat monistamisen väärtejä.

Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 12.7.