- Blogit
Julkisten palvelujen tuottamista arvioidaan tyypillisesti tehokkuuden sekä vaikuttavuuden näkökulmasta. Siinä missä edeltävä mittaa sitä, tehdäänkö asiat oikein, jälkimmäinen huomioi, tehdäänkö oikeita asioita.
Väitän, että on helpompi havaita ja paneutua tekemään asioita oikein eli panostaa tehokkuuteen kuin keskittyä miettimään sitä, puuhastelemmeko oikeita asioita. Vaikuttavuutta tulisi kuitenkin suosia ennen tehokkuutta.
Vaikuttavuudella on myös tärkeä rooli jokaisen itsensä kannalta. Välttämättömien toimien lisäksi on aina mielekkäämpää tehdä asioita, joissa kokee olevansa hyvä.
Jokainen on useimmissa asioissa hyvin lähellä keskiarvoa eli yhtä hyvä tekemään kyseistä asiaa kuin suurin osa muista ihmisistä. Yksilötasolla vaikuttavuus kasvaa, kun taidot kehittyvät.
Poikkeuksellinen taito kehittyy, kun ihminen löytää itselleen luontevan tekemisen ja yhdistää siihen valtavan määrän työtä. Tällöin ajan myötä suurin osa muista ihmisistä suoriutuu samassa asiassa selvästi heikommin.
Miksi kunkin tulisi löytää oma juttunsa?
Mitä paremmin ihmiset pystyvät hyödyntämään omia vahvuuksiaan, sitä paremmin he palvelevat sekä itseään että ympäröivää yhteiskuntaa.
Erikoistuminen on myös Suomen tulevaisuuden kannalta välttämätöntä. Emme voi irrottautua globaalista kilpailusta, joten parhaiten siinä pärjätään, kun jokainen keskittyy vahvuuksiensa löytämiseen sekä niiden kehittämiseen.
Ajatus omien taitojen merkityksestä ja kehittämisestä ei tietenkään ole tuore. Ainakin jo noin 40 ekr. roomalainen valtiomies Cicero kehotti Velvollisuuksista -teoksessaan omien taitojen harjaannuttamiseen.
Noin 1 800 vuotta myöhemmin taloustieteen alkuaikoina skotlantilainen taloustieteen oppi-isä Adam Smith toi käsitteen näkymättömästä kädestä, joka ohjaa ihmisiä tekemään heille luontevimpia asioita.
Miksi kunkin potentiaalinen virtuositeetti on hankalasti löydettävissä?
Yksilön tiedostamaton virtuositeetti voi olla vaikeasti löydettävissä, jos elämässä tehdyt valinnat eivät ole tukeneet sen etsimistä. Siksi sen löytäminen vaatii aikaa ja työtä, jota vaikeuttaa riittävän määrätietoisuuden ja itsekurin yhdistelmän puuttuminen. Tiedonjano ja sitä kautta uuden oppiminen on kuitenkin aina lopulta palkitsevaa.
Jokainen huomaa virtuoosin. Hänen vaikuttavuutensa on yksilönä huipussaan, mitä todennäköisimmin myös tehokkuus.
Ihmisen puuhastellessa intohimoisesti ja uppoutuen tekemiseensä siirtyy ruokahalukin, jos ei sitten satu olemaan ruokakriitikko.
Siksi itseltä olisikin syytä kysyä useammin ja aika ajoin, teenkö asioita oikein sijasta teenkö oikeita asioita? Sitä ennen on toki tiedettävä, mitä tavoitella.
Blogi on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka palstalla 6.5.2013
