”Vaihtoehtoja metsänkäsittelyyn”, Emmi Haltia

                                     Maaseudun Tulevaisuus / PTT:n taloustutka 14.2.2011

Viime aikoina on käyty vilkasta keskustelua metsänkäsittelytavoista ja siitä, onko avohakkuulle järkeviä vaihtoehtoja. Tähän saakka niitä ei ole metsänomistajille pahemmin tarjottu.

On kuitenkin arvioitu, että osa metsänomistajista pidättäytyy puun myynnistä vaihtoehtojen puutteen vuoksi. Tämä oletus saa vahvistusta PTT:n tutkimuksen alustavista tuloksista, joiden mukaan osa metsänomistajista vierastaa avohakkuuta. Heidän joukossaan on erityisesti virkistyskäyttäjiksi luokiteltavia metsänomistajia, joihin kuuluu noin neljännes metsänomistajista.

Maa- ja metsätalousministeriön asettama metsänkäsittelymenetelmien monipuolistamista selvittänyt MEMO-työryhmä otti selkeän kannan siihen, että metsänomistajien päätösvaltaa tulee lisätä metsälakia uudistettaessa ja mm. eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus ja pienaukkohakkuut tulee hyväksyä metsänkäsittelymenetelminä.

Työryhmän esitykset ovat oikean suuntaisia myös tuoreimman tutkimustiedon valossa. Tietoa tosin kaivataan lisää eri käsittelytapoihin liittyvistä riskeistä sekä siitä, kuinka hyvin eri käsittelymenetelmät vastaavat virkistyskäytön, metsälajien suojelun ja kannattavan metsätalouden haasteisiin.

Erilaisia metsänkäsittelytapoja tarvitaan, koska metsänomistajilla on hyvin erilaisia tavoitteita. PTT:n tutkimuksen alustavien tulosten mukaan metsästä merkittävän osan tuloistaan saaville avohakkuu ja metsän uudistaminen istuttaen tai kylväen oli keskimäärin mieluisin käsittelyvaihtoehto, kun muissa metsänomistuksen tavoiteryhmissä suosituimmaksi hakkuutavaksi nousi siemen- ja suojuspuuhakkuu.

Eri-ikäisrakenteinen metsänkäsittely ei ollut suosituin vaihtoehto millään tavoiteryhmällä, mutta sen ollessa mukana yhtenä hakkuutapavaihtoehtona virkistyskäyttäjien todennäköisyys myydä puuta lisääntyi jonkin verran.

Metsänomistajien erilaiset tavoitteet tuleekin hyväksyä ja tarjota erilaisia metsänkäsittelyvaihtoehtoja. Eri-ikäisrakenteinen käsittelytapa ei sovi kaikkiin kohteisiin. Mutta sinne minne se sopii ja käy yksiin metsänomistajan tavoitteiden kanssa, se pitäisi sallia, ja ammattilaisten pitäisi osata neuvoa parhaassa mahdollisessa toteutuksessa.

Metsälain väljentäminen tuskin johtaa suuriin muutoksiin metsänomistajien käyttäytymisessä, koska suurimmalle osalle metsänomistajista nykyiset käsittelytavat kelpaavat hyvin. Sallimalla metsänomistajien toiveiden mukaisia hakkuutapoja saadaan kuitenkin osa nyt tyytymättömistä metsänomistajista iloisiksi ja parannetaan koko alan julkisuuskuvaa.

On siis toivottavaa, että metsälakia uudistetaan MEMO-työryhmän viitoittamalla tiellä. Lisäksi olisi erittäin tarpeellista, että käsittelytavoista saadaan myös pätevää ja vertailukelpoista tietoa, jonka pohjalta metsänomistajia voidaan neuvoa tekemään tavoitteidensa mukaisia valistuneita päätöksiä.

Emmi Haltia