- Blogit
MAASEUDUN TULEVAISUUS / PTT:N TALOUSTUTKA 20.6.2011
Maahanmuutto, pakolaiset ja maahanmuuttopolitiikka herättävät Suomessa intohimoja. Asialliseen keskusteluun siinä ei tunnuta päästävän.
Kevään eduskuntavaaleissa teema vaiettiin tappion pelossa kuoliaaksi, vaikka nyt jos koskaan moni olisi kaivannut asiassa selviä linjauksia.
Tuntuu, että rasismista ja erilaisuuden vieroksumisesta on tulossa vähitellen hyväksytty tapa.
Suomen maahanmuutto- ja pakolaispolitiikassa riittää varmasti korjattavaa suuntaan jos toiseenkin. Pitää kiristää, löyhentää ja tarkentaa. Korjattavaa on kuitenkin myös asenneilmapiirissä.
On asioita, jotka ovat oikein tai väärin. Rasismi ei ole oikein. Syrjiminen ulkonäön, uskonnon tai sukupuolen perusteella ei ole oikein. On oikein auttaa maailmalla vainottuja. Tällaisten luulisi olevan myös suomalaisia arvoja, tai ainakin ne ovat arvoja, joiden varaan sivistysvaltiot on rakennettu.
Se, että Suomessa hyväksytään erilaisuus ja muu kuin suomalaisuus, ei tarkoita sitä, että omasta identiteetistä pitäisi sen paremmin yksittäisten ihmisten kuin koko kansankaan luopua.
Päinvastoin, erilaisuuden kokemisen kautta oma identiteetti voi selkiytyä. Näin kävi ainakin minulle muutaman vuoden ulkomailla asuessani. Suomen ja suomalaisuuden vahvat puolet näyttivät entistä paremmilta erilaisessa ympäristössä.
Koti-ikävää kärsiessäni arvostin aiempaa enemmän myös tavallisten, paikallisten ihmisten huomaavaisuutta ja inhimillisyyttä: vierailukutsuja, avun tarjouksia, kaunista puhetta kaukaisesta kotimaastani. Eli sitä, että he eivät olleet välinpitämättömiä.
Jokainen meistä on jollakin tapaa outo ja erilainen. Jos ei ihonvärinsä tai uskontonsa, niin vaikkapa keskiverrosta poikkeavien korviensa tai taustansa perusteella.
Jos rajoja normaalin ja epänormaalin väliin ryhdytään tällaisten asioiden perusteella piirtämään, rajautuu meistä jokainen jossain vaiheessa normaalijoukon ulkopuolelle.
Tälle tielle tuskin kannattaa lähteä. Sen sijaan inhimillisyydellä, välittämisellä ja positiivisella uteliaisuudella niin omasta kuin muidenkin elämästä voisi tehdä paljon kauniimpaa ja helpompaa.
Matleena Kniivilä
