Uutta suuntaa hakemassa

Suomen tärkeimmät vientimaat Venäjää lukuun ottamatta kasvavat tänä vuonna nopeammin kuin viime vuonna. Tästä huolimatta Suomen talous supistuu jo kolmatta vuotta peräkkäin.

Surkean tilanteen seurauksena työttömyys on nousussa. Virallinen työttömyysprosentti on vielä maltillinen. Jos piilotyöttömät otetaan mukaan laskuihin, prosentti liikkuu silti jo pitkälti toisella kymmenellä.

Erityisen voimakasta työllisyyden lasku on teollisuudessa, jossa miinus on ollut tänä vuonna suurin sitten vuoden 2009.

Teollisuudessa vallitsi pitkään usko parempaan huomiseen, ja työvoimaa oli teollisuusyrityksissä paljon suhteessa tuotantoon. Nyt näyttää siltä, että usko on loppunut. Yritykset sopeuttavat itsensä uuteen todellisuuteen, jossa toimintaympäristössä on enemmän uhkia kuin mahdollisuuksia.

Suomen teollisuuden kilpailukykyongelman lähteitä on useita.

Yhteiskunnan puolelta ongelmana ovat toimintaa jäykistävä ylenmääräinen sääntely, kannustimia heikentävä haitallisen korkeaksi noussut veroaste, työvoiman uudelleen sijoittumista hidastava liian pitkäkestoinen ansiosidonnainen työttömyysturva ja työvoimaa alueellisesti lukitseva toimimaton asuntomarkkina.

Yritysten osalta ongelmana on ennen kaikkea viennin keskittyminen muutamiin suuryrityksiin. Pk-yrityksiä pitäisi rohkaista ja kannustaa lähtemään itsekseen rohkeammin kansainvälisille markkinoille.

Suuret yritykset eivät ole onnistuneet kehittämään riittävästi kiinnostavia uusia tuotteita. Ilman kiinnostavia tuotteita vientimarkkinoiden kysyntä ei realisoidu tilauksiksi.

Valuuttakurssin heikkeneminen tulee jatkossa auttamaan suomalaisia yrityksiä pärjäämään kansainvälisessä kilpailussa. Tuontikomponenttien merkityksen kasvu pienentää kuitenkin monella alalla valuuttakurssin heikentymisen positiivista vaikutusta. Lisäksi kiinnostavien tuotteiden puutteeseen valuuttakurssi ei ole ratkaisu. Applen puhelimet olisivat tuhonneet Nokian riippumatta valuuttakurssien liikkeistä.

Julkinen velkaantuminen ei sinällään ole hälyttävän korkea ja alijäämien avulla on pystytty ylläpitämään kotimaista kysyntää. On kuitenkin huolestuttavaa, että päättäjillä ei ole ollut näkemystä siitä, miten suomalaista yhteiskuntaa pitäisi kehittää. Velkaantuminen uudistumisen vaihtoehtona on pidemmän päälle vaarallista.

Suomen tämän päivän ongelmiin ei ole helppoja ratkaisuja. Ongelmat eivät katoa itsekseen, vaan tarvitaan tahtoa ja kykyä tehdä suomalaista yhteiskuntaa aidosti uudistavia ratkaisuja. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että kaikki on vielä omissa käsissä. Suomessa ja suomalaisissa on paljon potentiaalia. Pitää vain uskaltaa onnistua.

Taloustutka on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 6.10.2014