- Blogit
Maaseudun Tulevaisuus / PTT:n taloustutka 21.2.2011
Kotieläintalouden rakennekehitys näyttää kiihtyvän. Tyypillisessä hankkeessa navettaan rakennetaan tänä päivänä noin 60 lehmäpaikkaa. Lähivuosina uudisrakentamisessa tilakoko kasvaa edelleen, kun osa näistä viimeisen kymmenen vuoden aikana ”robottikokoon” investoineista tuplaa tuotantonsa. Tyypillinen uudisrakennushanke on jo aivan lähivuosina 120–130 lehmää.
Tilakokoaan kasvattavat tilat joutuvat myös miettimään tuotantotapansa kenties kokonaan uusiksi. Tähän asti tilakokoa on kasvatettu pitkälti yhtenä kokonaisuutena. Peltoa ja kotieläimiä on lisätty samassa suhteessa, ja työt on tehty pääosin viljelijäperheen omin voimin.
Näin ei voida enää menetellä. Lisäpeltoa on vaikea saada tai se maksaa maltaita. Lisäksi tilusrakenne on erittäin hajanainen, jolloin ääritapauksessa on vaarana se, että se mikä ”seinien sisällä voitetaan, hävitään maantielle”.
Rehuntuotantoon ja lannanlevitykseen on mietittävä uusia vaihtoehtoja. Uusissa kokoluokissa viljelijäperheen oma työpanos ei yksinkertaisesti enää riitä tilan kaikkien töiden tekemiseen. Isäntäväen itsensä pitää keskittyä tällöin seinien sisällä tapahtuvaan tuotantoon ja kenties ulkoistaa peltoviljely kokonaan.
PTT:n Kainuun maaseutuelinkeinojen teemaohjelman pyynnöstä tekemän tuoreen selvityksen mukaan investoijien valmius ulkoistaa lannanlevitys näyttää huomattavasti suuremmalta kuin valmius ulkoistaa rehuntuotanto. Rehun laatua ja korjuun oikeaa ajoitusta pidetään niin tärkeänä, että se halutaan pitää omissa käsissä.
Tärkeää se laatu onkin, mutta jos se varmistetaan sillä, että tehdään kaikki itse omassa hallinnassa olevilta pelloilta, niin vaarana on kyllä yrittäjän loppuun palaminen.
Uudet tilakoot vaativat tehokkaat ja kalliit koneketjut. Pahimmillaan voi tilanne johtaa siihen, että kalliiden koneiden maksamiseksi niillä urakoidaan vielä muillekin, vaikka oma jaksaminen olisi jo ennestään tiukoilla.
Ammattitaitoisia urakoitsijoita on koko ajan entistä paremmin saatavilla, joten heidän laajempaa hyödyntämistään on syytä vakavasti harkita. Rehuntuotantoon voi löytyä osaratkaisuja myös sen vielä pidemmälle menevästä ulkoistamisesta siten, että esimerkiksi naapurin kasvinviljelytilat ryhtyisivät rehuntuottajiksi kotieläintiloille. Korjuun ajoitukseen voisi kotieläintuottajalla silti olla päätäntävalta.
Tämäntyyppiset ratkaisut voisivat omalta osaltaan edesauttaa myös tilojen pääomahuoltoa, koska pääomaa ei tarvitsisi sitoa kalliisiin koneketjuihin tai peltoon, vaan sitä jäisi enemmän itse kotieläintuotannon kehittämiseen.
Perttu Pyykkönen
