USA luopuu suorista tuista

Yhdysvalloissa on valmisteilla maatalouslainsäädännön uudistus. Nimellä Farm Bill tunnetun lainsäädännön valmistelu on ollut käynnissä kolme vuotta. Tammikuun viimeisellä viikolla senaatin maatalouskomitea pääsi sopuun uuden lainsäädännön päälinjoista.

Komitean oman tiedonannon mukaan tulevalla viisivuotiskaudella ”uudistetaan maatalouspolitiikkaa, lopetetaan tarpeettomat maataloustuet, säästetään miljardeja dollareita veronmaksajien rahoja ja autetaan Yhdysvaltojen maataloutta luomaan uusia työpaikkoja”

Uudistuksesta tiedottaessaan senaatin maatalouskomitea nosti kärjeksi sen, että suorien tukien aika Yhdysvaltain maatalouspolitiikassa päättyy. Tiedotteen mukaan sekä demokraattien että republikaanien edustajat ovat jo vuosia yrittäneen päästä eroon ”tuhlailevasta suorien tukien järjestelmästä”.

Suorien tukien ongelma kuulemma on, että viljelijät saavat niitä silloinkin, kun maataloudella menee hyvin.

Yhdysvalloissa valittu linja on mielenkiintoinen etenkin verrattaessa Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan kehitykseen. EU:ssa suorat tuet nousivat keskeiseksi tuki-instrumentiksi vuonna 1992, kun hallinnollisten hintojen laskusta aiheutuneet tulomenetykset korvattiin viljelijöille hehtaarikohtaisella suoralla tuella.

Vuoden 2003 uudistuksessa päätettiin siirtyä tuotannosta irrotettuun tilatukeen ja tätä linjaa on edelleen vahvistettu vuosien 2008 ja 2013 uudistuksissa.

Yhdysvalloissa suorat tuet nousivat merkittäväksi tukimuodoksi vuoden 1996 uudistuksessa. Sen jälkeen niiden rooli on koko ajan pienentynyt ja nyt ne siis poistuvat kokonaan.

Yhdysvalloissa maatalouden markkinapolitiikka rakentuu aikaisempaa enemmän markkinaheilahteluita tasoittavien turvaverkkojen varaan. Tavoitteena on suojata viljelijöiden tuloja markkinoiden äkillisiä muutoksia vastaan. Turva tarjotaan satovahinkovakuutuksilla ja hintakorvausjärjestelmällä, joka laukeaa äkillisten hintamuutosten seurauksena.

EU:ssa periaatteena on, että suorat tuet ovat sinällään turvajärjestelmä, joka luo pohjan viljelijöiden toimeentulolle. Tilan taloudellinen tulos riippuu sen jälkeen markkinoilta saatavista tuotoista. EU:ssa politiikan keinot, tuen taso ja maatalouspolitiikasta aiheutuvat kustannukset on erotettu markkinoista.

Yhdysvalloissa tuen taso ja politiikan kustannukset määräytyvät jatkossa aikaisempaa enemmän markkinoilla tapahtuvien muutosten seurauksena.

Maataloustuotannon turvaverkoista huolimatta Yhdysvaltain maatalouspolitiikan eniten budjettikustannuksia aiheuttava keino on ruokasetelijärjestelmä.

Seteleitä jaetaan sosiaalitukena ja niiden avulla pyritään varmistamaan riittävän monipuolinen ravinto alimpiin tuloluokkiin kuuluville amerikkalaisille.

Samalla edistetään amerikkalaisen maataloustuotannon menekkiä kotimaan markkinoilla.

Blogi on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 3.2.2014