- Blogit
Unelmat ovat käyttövoimaa kasvulle. Unelmien
avulla luodaan kuvia tulevasta ja ollaan valmiita tinkimään
lyhytjänteisestä eduntavoittelusta. Unelmat saavat ihmiset kokoamaan
voimansa ja tavoittelemaan pääsyä arjen yläpuolelle.
Euroopan
unionikin on rakentunut unelmille. Eurooppalainen unelma pysyvästä
rauhasta ei ole nykysuomalaisille enää kovin helposti avautuva.
Suomalaisille Eurooppa on ollut järjen ratkaisu; reaktio suuren
naapuriin läsnäoloon ja huonoa parempi vaihtoehto. Parempi mennä mukaan
muiden unelmiin, jos ei itsellä ole parempia.
Talouskasvu on tullut mukaan EU:n kehitykseen oikeastaan vasta Eurooppa 2020-strategian myötä vuodesta 2010.
Talouskasvu
ei edes Euroopassa ole ollut tavoite tai unelma. Talouskasvua
tavoitellaan, jotta sen avulla saavutetaan vakautta ja hyvinvointia,
rauhanprojektille keskeisiä
elementtejä. Tällä hetkellä kasvun
tärkein tehtävä on turvata julkisen vallan kestävyys ja julkisten
palveluiden rahoittaminen. Nämä ovat tavoitteita, joihin tarvitaan kyllä
yhteisiä ponnisteluja, mutta joiden tuottaminen johtaa aina
vapaamatkustajien lisääntymiseen. On helpompaa nauttia kasvun hedelmistä
kuin olla niitä tuottamassa.
Erään tulevaisuusskenaarion mukaan
länsimaiset unelmat liittyvät henkisyyteen ja idässä kasvun ajuri on
perinteinen materiaalinen hyvinvointi. Henkisyys voi olla myös
yhteisöllisyyttä ja yhteisvastuuta. Moni eurooppalainen jakaa varmasti
unelman toimivista paikallisista yhteisöistä, jotka pitävät huolta
jäsenistään.
Juuri edesmennyt nobelisti Elinor Ostrom oli
vakuuttunut, että yhteisöt pystyvät ratkaisemaan niukkojen yhteisten
resurssien käytön ongelmia. Tällaisia yhteisiä resursseja ovat
perinteisesti olleet ehtyvät luonnonvarat kuten kalavarat tai puhdas
juomavesi. Niukka resurssi voi olla myös yhteinen supistuva veropohja,
jolla julkisia palveluja tuotetaan.
Säännöistä sopiminen edellyttää, että naapurit ja yhteisöt tekevät yhteistyötä.
Keskeistä lyhyen tähtäimen oman edun tavoittelusta
luopumiselle on se, että yhteisöt itse ratkaisevat ongelmat eikä niitä määrät ylhäältä käsin. Yhteinen vastuu syntyy
kasvokkain ja luottamukseen perustuen. Toimiessaan
järjestelmät myös valvovat sääntöjen noudattamista ja sulkevat niiden rikkojat yhteisön ulkopuolelle.
Ratkaisuja
EU:n rahaliiton valuvikoihin haetaan nyt näistä samoista elementeistä.
Jäsenvaltioilta penätään yhteisvastuuta ja lyhyen tähtäimen edusta
luopumista. Yhteisesti sovittavilla pelisäännöillä pyritään rakentamaan
yhteisöllisyyttä, joka voi sopia myös niukkuuden jakamisesta.
EU
on kuitenkin kaukana ideaalista yhteiskäyttötilanteesta. Ensinnäkään
jäsenvaltiot eivät ole yksityishenkilöitä vaan kansalaisten näkökulmasta
juuri se eliittinä toimiva ryhmä, joka sanelee kansalaisille ehtoja.
Toinen ongelma on luottamuksen puute, jota valtioiden välille ei luoda
samalla tavalla kuin naapureiden välille. Myös sääntöjen rikkomiselle
pitäisi kehittää aitoja seuraamuksia.
