- Blogit
Maaseudun Tulevaisuus / PTT:n taloustutka 25.10.2010
Tämän syksyn aikana on oltu yhä kasvavassa määrin huolissaan maiden välisistä valuuttasodista. Maat ovat yrittäneet tukea omaa vientiteollisuuttaan heikentämällä valuuttansa arvoa.
Valuuttasodan keskiössä ovat Kiina ja USA. Toinen on maailman johtava diktatuuri ja toinen maailman johtava demokratia.
Kuten sodat yleisemminkin, niin myös valuuttasodat ovat seurausta maiden poliittisten järjestelmien ongelmaratkaisukyvyn olennaisesta heikentymisestä.
Kiinassa talouspolitiikan keskeinen haaste on maan lukkiutuminen (vienti)yritysvetoiseen kasvuun, jonka varsinainen tavoite on kommunistisen puolueen vallan lujittaminen ja kansakunnan mahdin lisääminen. Kansalaisten hyödyn maksimointi on ainoastaan toissijainen tavoite. Kansalaiset muodostavat enemmänkin uhkan vakaalle kehitykselle, jos talouskasvun hiipuminen lisää työttömyyden kasvun kautta kansalaisten tyytymättömyyttä.
Koska kansalainen ei ole päätöksenteon keskiössä, myöskään talouskasvua lyhyellä aikavälillä vaarantavan sosiaaliturvan kehittäminen ei ole ollut valtaa pitävien mielenkiinnon kohteena.
Kansalaisilla on Kiinan nykyisessä poliittisessa järjestelmässä jatkossakin kaikki syyt itse varautua omiin ongelmiinsa. Kansalaisten säästäminen rajoittaa siis edelleen kotimaisen kysynnän kasvua. Valtaapitävien ainoaksi vaihtoehdoksi kasvun ja vakauden ylläpitämiseen jääkin pitemmän päälle ainoastaan vanha lääke viennin kasvattamisesta. Tämä edellyttää vahvaa dollaria suhteessa omaan valuuttaan.
Yhdysvalloissa kansalainen on politiikan ja talouden keskiössä. Amerikkalainen unelma työllä vaurastumisesta ja suuri sekä etnisesti moninainen väestö on pitänyt verotuksen ja sitä myöten myös sosiaaliturvan tason alhaisena.
Tuloerojen kasvu, teknologian muutos ja lopulta myös globalisaatio ovat rapauttaneet keskivertoamerikkalaisen tulokehityksen jo vuosikymmenien ajan. Keskivertoamerikkalaisen vaurastumisen illuusiota on pidetty yllä varallisuuskuplilla. Kuplat ovat puhjenneet kukin vuorollaan, mikä pakottaa nyt säästämään enemmän kuin aiemmin.
Heikko yksityinen kysyntä pitää työttömyyden korkealla. Huono sosiaaliturva pakottaa poliitikot hakemaan kasvua ja parempaa työllisyyttä keinolla millä hyvänsä. Kun kuluttajia väliaikaisesti hyödyttäviin kupliin ei ole tällä erää paluuta, helpoimmin kasvua on saatavissa vientiä lisäämällä. Tämä edellyttää heikkoa dollaria suhteessa Kiinan valuuttaan.
Vaikka Kiinan ja Yhdysvaltojen ideologiset lähtökohdat ovatkin täysin erilaiset, kumpikaan järjestelmä ei kestä pitkäaikaista työttömyyttä. Kiinassa kommunistista puoluetta uhkaa vallan rapautuminen ja Yhdysvalloissa vallassa olevaa puoluetta vaalitappio.
Valuuttasotana näyttäytyvän taloudellisen konfliktin taustalla onkin maiden ideologisten perusrakenteiden aiheuttama ristiriita. Tämä tekee asioista sopimisen hyvin vaikeaksi. Vaikka kaikkien osapuolten etujen mukaista olisi löytyy sopuisa ratkaisu, neuvottelut nykyisen järjestelmän uudistamiseksi ovat ajautumassa umpikujaan. Maailmantalouden tulevan kehityksen päällä leijuu nyt poikkeuksellisen tummia pilviä.
Markus Lahtinen
