”Ulos kammioista” Perttu Pyykkönen

                         MAASEUDUN TULEVAISUUS / PTT:N TALOUSTUTKA 9.1.2012

Suomen Maataloustieteellinen seura järjestää tällä
viikolla Maataloustieteen päivät. Kyseessä on joka toinen vuosi järjestettävä
kaksipäiväinen tapahtuma. Se tarjoaa hyvän läpileikkauksen siitä, millaista
tutkimusta Suomessa on meneillään.

Tutkijan tehtävä on tuottaa uutta ja
tärkeää tietoa. Samalla tuotetun tiedon pitäisi olla tieteellisesti
korkeatasoista. Menestyäkseen tutkijana pitäisi tehdä akateemisesti
korkeatasoista ja kansainvälistä työtä ja saada julkaistuksi sitä arvostetuissa
tieteellisissä julkaisusarjoissa. Tämä ”meritoituminen” helpottaa huomattavasti
kansainväliseen yhteistyöhön mukaan pääsemistä ja rahoituksen saamista
esimerkiksi EU:n tutkimusvaroista.

Tutkijan kannalta ihannetilanne olisi,
että pystyisi tuottamaan yhtä aikaa sekä uutta, tärkeää ja vieläpä akateemisesti
arvostettua tutkimusta. Tämä ei kuitenkaan aina ole mahdollista.

Kaikki
uusi tieto ei ole tärkeää. Eikä kaikki tärkeä tieto välttämättä uutta. Kaikkien
näiden tavoitteiden yhteensovittaminen arkisten selvitystarpeiden, joiden
aikataulukin usein vielä on ”mieluummin eilen”, on hyvin haastavaa.

Maataloustutkimus on suurelta osin hyvin soveltavaa ja myös hyvin
käytännönläheistä työtä. Biologinen tutkimus on suoraan yhteydessä luonnon
prosesseihin ja maatalousyrittäjien jokapäiväiseen työhön. Tutkimukselliset
edistysaskeleet ja uusi tieto ovat pääsääntöisesti hyödynnettävissä
alkutuotannossa. Tieto on myös sellaista, että sen avulla kaikkien tilanne
paranee. Tai kenenkään ei ainakaan huonone.

Meidän ekonomistien työssä
puolestaan korostuu taloudellisten vaikutusten ja maatalouspolitiikan
analysointi. Tutkijan tehtävä on tuottaa tietoa päätöksentekijöiden tueksi. Itse
päätöksiä ei tutkijoiden kuulu tehdä. Tutkijat yrittävät vastata kysymyksiin,
mitä tapahtuu, jos tehdään näin, tai jos tapahtuu näin, mitä eri toimenpiteet
vaikuttaisivat. Poliittisissa ratkaisuissa on tilanne hyvin harvoin sellainen,
että jos jotakin muutetaan, kaikkien tilanne paranee. Yleensä joku voittaa ja
joku häviää.

Sen takia maatalouspolitiikan muuttaminen on myös hyvin
vaikeaa. Sellaistakin muutosta, joka olisi keskimäärin huomattavan edullinen,
mutta jonka seurauksena joku häviää tai se aiheuttaa sopeutumistarvetta, on
erittäin vaikea saada läpi.

Jotta pystyy tuottamaan tärkeää tietoa, pitää
tuottaa myös vähemmän tärkeää tietoa. Jos aina yrittää tuottaa pelkästään
tärkeää tietoa, kyky erottaa tärkeä vähemmän tärkeästä voi heikentyä. Tämä
tärkeyden erottaminen ei kuitenkaan välttämättä onnistu yksin siellä
kirjoituspöydän takana.

Tutkijoiden pitää siis ”kiertää kenttää”. Kenttä
on myös laaja: pitää tavata viljelijöitä, virkamiehiä, poliitikkoja,
edunvalvojia ja muiden sidosryhmien edustajia. Ja myös muita tutkijoita.
Maataloustieteen päivillä tämä kaikki on toivottavasti mahdollista jopa yhtä
aikaa.