- Blogit
MAASEUDUN TULEVAISUUS / PTT:N TALOUSTUTKA
Viikosta toiseen tiedotusvälineet kertovat valtioiden kohdentavan uusia tukipaketteja ja elvytystoimia milloin teollisuudelle milloin finanssialan yrityksille. Siis perinteisesti markkinoihin ja niiden toimivuuteen perustuville toimialoille. Markkinavoimien ”näkymätöntä kättä” pyritään nyt valtion toimin hillitsemään, koska muutoin käden jälki olisi liian rankkaa. Markkinoilla vallitseva epäluottamus voi viedä konkurssiin myös sinänsä terveitä, mutta epäonnisia yrityksiä.
Pääministeri vertasikin valtiota talon isäntään, joka luo pelisäännöt markkinoille.
Metsäsektorilla on jo pitkään totuttu valtion ohjaukseen ja säätelyyn.
Puun pitkä kiertoaika ja metsäteollisuuden ja sen liitännäisalojen merkitys aluetaloudessa ja vientiteollisuudessa ovat puoltaneet metsänhoitoon suunnattujen tukien ja muiden valtion toimien kohdentamista sektorille. Metsät ovat nähty niin tärkeänä luonnonvarana, että niiden hävittäminen on kielletty lailla. Harvallapa muulla sektorilla on sentään lainvastaista hukata pääomaansa.
Maailman laajuinen talouden taantuma on iskenyt myös toimintaedellytyksiin Suomen metsäsektorilla, joka painiskeli jo entuudestaan rakennemuutoksen kourissa. Tässä ajassa on entistä tärkeämpää, että metsäsektori onnistuu vakuuttamaan päättäjät ja äänestäjät siitä, että metsäsektorilla on tulevaisuus, johon kannattaa panostaa erityisesti myös nyt vaikeampina aikoina. Investoimalla metsänhoitoon ja tieverkostoon sekä neuvontaan ja tutkimukseen valtio voi tukea metsäsektorin elpymistä ja uudistumista.
Toimintaedellytysten turvaaminen ei ole hätäapua, vaan pitkäjänteinen investointi koko sektorin tulevaisuuteen.
Metsäsektorin toimintaedellytysten turvaaminen niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä vaatii sitoutumista myös kaikilta toimijoilta.
Niin perinteisten kuin uusienkin tuotteiden tuotantoketjujen toimijoiden tulisi varmistaa koko ketjun säilyminen. Yhden lenkin katkeaminen heikentää pitkällä aikavälillä myös muiden toimintaedellytyksiä, vaikka lyhyellä aikavälillä vaikutuksia ei vielä huomattaisikaan.
Metsänomistajat, neuvonta- ja suunnitteluorganisaatiot, metsänhoito- ja korjuuyrittäjät, metsäteollisuus sekä hallinto ja tutkimus tarvitsevat toinen toisiaan jatkaakseen talouden taas kasvaessa entistä ehommalla metsäsektorilla. Markkinavoimat eivät pysty elvyttämään sektoria, jos toimintaketjut talouden taantuman aikana hajoavat ja luottamus häviää.
Kädenojennusta tarvitaan.
