|
Maaseudun Tulevaisuus / PTT:n taloustutka 29.11.2010
Työurien pidentämisestä on puhuttu paljon viime aikoina. Väestö elää entistä pidempään eikä nykyisten työurien kerryttämät eläkkeet välttämättä riitä kattamaan kaikkien eläkeläisten eläkkeitä. Lisäksi talouskasvun ylläpitämiseksi tarvitaan lisäkeinoja.
Onkin esitetty, että työuria pitäisi pidentää niin alusta, keskeltä kuin lopusta. Ehdotuksia on tullut esille useampia erilaisia. Vaikuttavin ja suurinta vastustusta herättänyt on eläkeiän nostaminen 65 vuoteen.
Eläkeiän nostaminen kuulostaa helpolta ratkaisulta, mutta nykytilanteessa sen toteuttaminen tuntuu haasteelliselta – ainakin työntekijän näkökulmasta.
Yksi suuri ongelma työurien pidentämisessä loppupäästä näyttää olevan se, että osa työntekijöistä ei meinaa jaksaa edes nykyiseen eläkeikään asti vaan jää ennenaikaiselle eläkkeelle. Työelämän henkinen ja fyysinen kuormittavuus sekä heikko johtaminen on koettu suurimmiksi syiksi ennenaikaiselle eläkkeelle siirtymiseen.
Toisaalta työkykyä ylläpitävä kuntoutus, kannustava johtaminen ja työtehtävien uudelleen järjestely olisivat työntekijöiden mielestä parhaat keinot työelämässä olevien työurien pidentämiseen.
Toisenlaisen ongelman kohtaavat ne ikääntyneet työntekijät, jotka ovat työkykyisiä sekä halukkaita tekemään töitä. Heidän voi olla vaikea pysyä työelämässä eläkeikään asti, sillä heitä ei enää pidetä tarpeeksi tehokkaana työvoimana.
Toisaalta työurien pidentämisen kannalta on myös oleellista, että työurat erityisesti loppupäässä eivät katkea liian pitkäksi aikaa esimerkiksi työttömyyden takia. Tällaisissa tapauksissa julkisen sektorin instituutioiden apu on tärkeää, jotta tahattomat työttömyysjaksot saataisiin pidettyä mahdollisimman lyhyinä.
Tämä nykyinen ehdotus eläkeiän nostamisesta näyttää sysäävän ratkaisun työurien pidentämisestä ainoastaan työntekijöiden harteille. Työura on kuitenkin lähes 40 vuotta pitkä taival ja se muodostuu useammasta eri tekijästä.
Työuraan kuuluu oleellisena osana ei ainoastaan työntekijä, vaan myös työpaikka eli työnantaja. Lisäksi Suomessa julkisen sektorin instituutiot ovat ikään kuin turvaverkkona sekä työntekijälle että työnantajalle. Ratkaisu työurien pidentämiseen täytyykin löytyä näiden kolmen toimijan yhteistyön kautta.
Jos työntekijöiltä vaaditaan jaksamista 65 vuoden eläkeikään asti, on myös työnantajien ja julkisten instituutioiden kannettava oma vastuunsa. Työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen kehittäminen onkin otettava tärkeänä osana huomioon tehtäessä päätöksiä työurien pidentämisen keinoista.
Veera Laiho
|
