- Blogit
- Kansantalous
Henna Busk ja Janne Huovari
Tarkastelemme tässä blogissa työllisyyttä ja työmarkkinoiden tilannetta 4.5. julkistettujen työvoimatutkimuksen uudistettujen tilastojen valossa.
Päivitetty 5.5.: Lisätty tietoja tilastointiuudistuksesta muissa maissa kuten Ruotsissa blogin viimeiseen lukuun.
Työvoimatutkimusta uudistettiin vuoden vaihteessa. Tämän vuoksi aikaisemmat tämän vuoden tilastojulkistukset ovat koskeneet vain työvoimatutkimuksen keskeisimpiä lukuja, eivätkä nekään ole olleet täysin vertailukelpoisia aiempaan nähden. Olemmekin olleet melko pimennossa, mitä työmarkkinoilla on alkuvuonna tapahtunut. Itse uudistus on myös vaikuttanut työllisyyslukuihin, mistä lisää hieman jäljempänä.
Työmarkkinoiden toipuminen hidastui vuoden vaihteessa tautitilanteen heikentyessä, mutta ei pysähtynyt. Vuoden ensimmäisellä neljänneksellä työllisten määrä on edelleen noussut. Maaliskuussa työllisten trendi oli vajaat 40000 alemmalla tasolla kuin ennen koronaa. Pahimmillaan viime keväänä työllisyyden lasku oli lähes 90 000 henkeä.
Työvoimaa enemmän kuin koskaan
Työvoiman määrä on myös jatkanut nousuaan, ja työvoimaa onkin jo selvästi enemmän kuin ennen koronaa. Työvoiman määrä on itse asiassa korkeammalla kuin koskaan aikaisemmin, ja vielä samaan aikaan kun työikäisen väestön määrä laskee. Tämä tietää hyvää työllisyyden kasvupotentiaalille lyhyellä aikavälillä, kunhan korona saadaan taltutettua ja suurimmat rajoitukset pystytään purkamaan.
Työttömien määrä on myös ollut hienoisessa laskussa viime keväästä lähtien ja maaliskuussa työttömyysaste oli 7,7 prosenttia. Työvoimatutkimuksen työttömiin ei kuitenkaan lasketa suurinta osaa lomautetuista, ja lomautettujen määrässä koronakriisi on näkynyt selvimmin. Vuoden vaihteessa lomautukset lisääntyivät uudelleen hieman, mutta nousu jäi lyhytaikaiseksi. Tiukentuneet rajoitukset eivät yllättäen ole näkyneet keväällä uutena lomautusten kasvuna. Tieto lomautuksista on lisäksi kuun lopulta, ja maaliskuun lopun jälkeen tuskin uutta nousua on enää tiedossa.
Uudistus laski työllisyysasteen tasoa, myös historiassa
Työllisyysaste oli toipunut maaliskuussa 71,1 prosenttiin, kun se viime keväänä tippui noin 70 prosenttiin koronakriisiä edeltävästä yli 72 prosentista. Luvut saattavat tuntua pieniltä, kun aiemmin puhuttiin yli 73 prosentin työllisyysasteesta ennen koronaa. Työvoimatutkimuksen muutos onkin muuttanut työllisyysasteen tasoa. Uuden määritelmän sekä keräys- ja haastattelutavan perusteella työllisiä on 30000 vähemmän kuin aiemmin. Täten myös työllisyysaste on noin prosenttiyksikön alempi kuin aikaisemmin.
Mitä siis hallituksen työllisyystavoitteelle pitäisi tehdä uusien lukujen valossa? Työllisyysaste on myös historian osalta alhaisempi kuin 75 prosentin tavoitetta asetettaessa, eikä hallituksen tavoitteen mukaisella 60000 työllisen lisäyksellä 75 prosentin työllisyysasteeseen enää päästä. Mittatikun muuttuessa täytyy käyttää lukemaa joka saadaan uudesta tikusta, joten aiempi 75 prosentin tavoite on uusilla luvuilla noin 74 prosenttia. Suomessa ei tietenkään oikeasti ole nyt 30000:aa työllistä vähemmän kuin aiemmin, ainoastaan tilastoissa on 30000 työlliseksi luokiteltua vähemmän kuin aiemmin samana ajankohtana.
Julkisen talouden ja ihmisten hyvinvoinnin kannalta päästään nyt 74 prosentin työllisyysasteella vuosikymmenen puoleenväliin mennessä samaan tavoitteeseen kuin aiemmin olisi päästy 75 prosentin tavoitteella. Joka tapauksessa työllisten määrän kasvattamisen tavoite pysyy samana.
Uudistuksen vaikutus työllisyyteen
Muihin maihin verrattuna Suomen työllisyysaste kuitenkin laskee. Osittain työvoimatutkimuksen uudistus tehtiin, jotta kansainvälinen vertailtavuus olisi parempi. Samalla tietojen keräystapaa modernisoitiin, kysymysten sisältöä laajennettiin sekä tulosten laskentatapaa muutettiin. Esimerkiksi uutena ikäryhmänä työvoimatutkimuksessa on 75–89-vuotiaat. Uudistuksesta voi lukea enemmän Tilastokeskuksen sivuilta.
Suurin muutos työvoimatutkimuksessa määritelmien osalta oli, että vanhempainvapaalla olevat lasketaan jatkossa työllisiksi. Näin on ollut jo aiemmin esimerkiksi Ruotsissa. Suomen ja Ruotsin työllisyyttä vertaillessa usein onkin nostettu esille, että Ruotsin korkeampia lukuja selittää muun muassa vanhempainvapaalla olevat. Uudistuksen odotettiinkin nostavan työllisten määrää Suomessa.
Näin ei käynyt. Työvoimatutkimuksen uusien lukujen mukaan työllisten määrä Suomessa on aikaisempaa merkittävästi alhaisempi. Vuonna 2020 ero uusien ja vanhojen työllisyyslukujen välillä on yli 30 000 henkilöä. Tämä riippumatta siitä, katsottiinko 15–64-vuotiaita vai 15–74-vuotiaita. Tosin 15–64-vuotiaiden osalta ero aikaisempaan on muutamia tuhansia suurempi.
Ero työllisten määrässä miehillä ja naisilla on myös melko samanlainen. Ainakaan selkeää eroa perheellistymiseen ajoittuvissa ikäluokissa ei ole. Naisilla ero uusien ja vanhojen lukujen välillä on hieman selkeämpi kuin miehillä 45–54-vuotiaissa.
Työllisten aikaisempaa alhaisempi määrä vaikuttaa luonnollisesti myös työllisyysasteeseen. Ero 15–64-vuotiaiden työllisyysasteen trendissä on pyörinyt noin prosentin paikkeilla eri vuosina.
On vaikea sanoa tarkalleen mistä erot johtuvat, sillä työllisten määritelmän lisäksi samalla estimointimenetelmät ja tiedonkeruu työvoimatutkimuksessa muuttuivat. Erot ovat olleet systemaattisia yli ajan, joten koronapandemia ei niitä selitä.
Toivottavasti Tilastokeskus valaisee myöhemmin erojen taustoista enemmän. Yksi syy taustalla on todennäköisesti matalasti koulutettujen alipeitto työvoimatutkimuksessa, jota on pyritty uudistuksella lieventämään.
Ero Ruotsiin saattaa lopulta kaventua
Muihin maihin verrattuna Suomen työllisyysaste uudella menetelmällä siis laskee, mutta suhteellinen lasku saattaa jäädä väliaikaiseksi. Uudistus on tulossa vaihtelevasti käytäntöön myös muissa EU-maissa.
EU:ssa uutta keräystapaa on täytynyt käyttää vuoden 2021 alusta lähtien, mutta tulosten käyttöönotto vaihtelee maittain. Esimerkiksi Ruotsissa alkuvuoden tietoja on julkaistu uudella tavalla, mutta koko aikasarjan korjaus, josta muutoksen suuruus voidaan lopullisesti arvioida on tulossa vasta loppuvuodesta. Ruotsissa odotetaan myös Suomea suurempaa työllisten määrän laskua uudella menetelmällä, noin 90000. Alkuvuoden luvut viittaavat myös siihen, että muutos Ruotsin työllisyysasteeseen on suurempi kuin Suomen noin prosenttiyksikkö. Eli näillä näkymin ero Ruotsiin lopulta kapenisi uudistuksen myötä.
Samaa matalammin koulututettujen alipeittoa kuin Suomen työvoimatutkimuksessa on todennäköisesti myös muissa maissa. Siksi uudistus tulee muuttamaan myös niiden työllisyysasteita, ja todennäköisesti alemmas. Kuinka paljon, jää nähtäväksi. Kansainvälinen vertailu onkin aina vaikeaa, ja vertailuihin täytyy suhtautua aina suurella varauksella
