”Työ liikkeelle” Janne Huovari, 21.8.2006

Viime viikolla työmarkkinajärjestöt jättivät valtiovarainministeri Heinäluomalle ehdotuksensa työmarkkinoiden toimivuuden edistämisestä. Ehdotuksen toimet pyrkivät pääosin helpottamaan niin sanottua kohtaanto-ongelmaa eli sitä, että avoimet työpaikat ja työhön halukkaat eivät kohtaan. Avoimet työpaikat eivät joko vastaa työttömien koulutusta ja osaamista tai sijaitsevat toisella puolella maata kuin työttömät.

Ongelma on kieltämättä todellinen ja työmarkkinoiden toimivuutta parantamalla voitaisiin varmasti sekä helpottaa työttömyysongelmaa että nopeuttaa kasvua.

Suurinta huomiota on kiinnitetty alueelliseen kohtaanto-ongelmaan, joka näkyy alueiden välisinä eroina työmarkkinoilla. Pääkaupunkiseudulla valitellaan jo työvoimapulaa samaan aikaan kun monella muulla alueella ollaan edelleen pahan työttömyysongelman kurimuksessa.

Vastauksena tähän on esitetty toimia työvoiman liikkuvuuden lisäämiseksi maan sisällä, muun muassa muuttamista kannustamalla. Työvoiman liikkuminen on ilman muuta hyvin toimivien työmarkkinoiden ja alhaisen työttömyyden edellytys, mutta kuinka pitkälle muuttamisen kannustamisella voidaan päästä?

Jo nykyisellään, ilman valtion kannustimiakin, me muutamme enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Suurella muutolla on myös haittapuolensa, jos se tyhjää alueita osaajista ja näivettää näin alueiden taloutta entisestään.

Tästä huolimatta alueellisesta kohtaanto-ongelmasta puhuttaessa on kiinnitetty huomiota lähes ainoastaan työvoiman liikkuvuuteen. Työpaikkojen liikkumisesta ei juuri puhuta. Mikseivät myös avoimet työpaikat voisi muuttaa työttömien perässä?

Suomessa elää vahva usko, että uudet työpaikat voivat syntyä vain ns. kasvukeskuksiin ja sen takia myös ihmisten pitää muuttaa työn perässä niihin. Kasvukeskusten ulkopuolelle työpaikkojen katsotaan voivan syntyä vain epäterveillä aluetuilla tai valtion virastojen pakkosiirroilla.

Muualla työpaikat liikkuvat kuitenkin muillakin tavoilla. Yhdysvaltojen työmarkkinoiden tehokkuus ei johdu ainoastaan työvoiman suuresta liikkuvuudesta, vaan siellä myös työpaikat liikkuvat työvoiman perässä. Ilman aluetukia. Ja entä globalisaatio? Työpaikat tuntuvat liikkuvan maailmalla varsin ripeästi.

Globalisaation mahdollistaneen tietoliikenteen vallankumouksen mukaan sijainnilla ei enää pitänyt olla merkitystä. Yritykset toimivatkin vaivatta kuudella mantereella ja työpaikat menevät sinne missä on työvoimaa tarjolla. Edelläkävijänä itseään pitävässä Suomessa sijainnilla tuntuu kuitenkin edelleen olevan suuri merkitys. Mikä meillä estää työpaikkojen syntymisen sinne missä on työvoimaa tarjolla?

janne.huovari@ptt.fi