- Blogit
- Ruoka
Kirjoittaja on maa- ja elintarviketalouden tutkimusryhmän tutkimusjohtaja Kyösti Arovuori /// Twitter: @KArovuori
Tutkimusrahoituksen yhteydessä toivotaan usein sitä, että hankkeiden kautta pystytään tuottamaan suosituksia päätöksenteon tueksi. Tämä on myös tutkijanäkökulmasta myönteinen lähtökohta.
Soveltavan tutkimuksen tehtävänä on tuottaa vastauksia relevanteiksi miellettyihin tutkimuskysymyksiin hyödyntämällä erilaisia tutkimusmenetelmiä, teorioita ja aineistoja. Asetettuihin tutkimuskysymyksiin pyritään vastaamaan siten, että tutkimus on hyödynnettävissä päätöksiä tehtäessä.
Julkisessa keskustelussa tutkimustuloksiin suhtautuminen on muuttunut kovin yksioikoiseksi. Oman näkemyksen vastaisia tutkimustuloksia lyödään eri tahojen toimesta surutta.
Hyvä esimerkki on viime aikoina metsien hiilinieluista käyty keskustelu, jossa tutkimustuloksissa olleen virheen myöntäminen ja korjaaminen johtivat siihen, että valtion sektoritutkimuslaitosta syytettiin julkisuudessa ministeriön poliittisesta ohjauksesta, tutkimusjohdon tarkoitushakuisuudesta ja puolueellisesta viestinnästä.
Tämä keskustelu peittikin alleen sujuvasti sen, mitä tutkimustulokset varsinaisesti kertoivat. Tutkimustulokset ja niiden eri ilmiöistä ymmärrystä lisäävät vaikutukset osoittautuvatkin turhan usein sivuseikoiksi.
Tutkimustuloksiin ja niiden tulkintaan liittyy myös kysymys keskeneräisten tai julkaisemattomien tutkimustulosten käsittelystä julkisuudessa. Esimerkiksi media, ministeriöt ja etujärjestöt osoittavat usein kiinnostusta keskeneräistä tutkimusta kohtaan. Tämä on yleensä seurausta siitä, että toimintaympäristön muutokset tai aiheiden ajankohtaisuus eivät välttämättä osu aina yksiin tutkimushankkeiden ajallisen keston kanssa.
Keskeneräisten tutkimustulosten esittelyssä ja käsittelyssä vastuu on sekä tutkijalla että kysyjällä. Keskeneräisiin tutkimustuloksiin tulee suhtautua siten, että ne voivat muuttua. Julkaisemattomat tutkimustulokset ovat julkaisemattomia.
Molemmissa tapauksissa vastuu tulosten käyttämisestä edunvalvonnan, päätöksenteon tai julkisen keskustelun välineenä on ensisijaisesti kysyjällä. Tämä kuitenkin edellyttää, että tutkimuksen ja tulosten keskeneräisyys on selkeästi kerrottu kysyjälle.
Tutkimustulosten julkisuus, avoimuus ja tieteelliset vertaisarviointiprosessit ovat keskeinen väline tutkimuksen laadun varmistamiseksi. Ihan yhtä tärkeää on sen varmistaminen, että tutkimus pystyy perusohjeensa mukaisesti synnyttämään teesin, antiteesin ja synteesin. Tämä vaatii, että toisilleen vastakkaisia tutkimustuloksia kunnioitetaan ja niistä keskustellaan asian vaatimalla vakavuudella.
Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 17.12.2018
