- Blogit
Päätöksenteon tueksi tarvitaan tutkittua tietoa. Yleensä ajankohtaista asiaa kommentoimaan etsitään asiantuntija, joka on aiemmin tutkinut kyseistä teemaa. Toisinaan päättäjät tilaavat selvityksiä, laskelmia ja muistioita parhaillaan käsiteltävästä asiasta. Tutkijoiden ja päättäjien vuoropuhelu ei kuitenkaan ole aina yksinkertaista. Vikaa on sekä tiedon tarvitsijassa että tiedon tuottajassa – ja siitäpä voisi kertoa pienen tarinan.
Olipa kerran tutkija, joka oli useamman vuoden tutkinut muuttoliikettä. Hänen tutkimusaineistonsa sisälsi seitsemän prosenttia suomalaisista. Tutkimuksessa hän havaitsi, että pääkaupunkiseudulta kotoisin olevat nuoret sijoittuvat opiskelemaan pääkaupunkiseudun yliopistoihin. Tutkija pääsi esittelemään tutkimustuloksiaan tärkeään seminaariin. Seminaarissa eräs päätöksentekijä kertoi värikkäin sanankääntein, että hänen kummityttönsä muuttikin opiskelemaan Espoosta Vaasaan.
Luonnollinen johtopäätös oli, että tutkimustulos ei voi pitää paikkaansa, koska arkikokemuksen mukaan tapahtui juuri päinvastoin. Tutkija yritti selittää, että väestötasolla löytynyt tilastollinen yhteys ei tarkoita, että joka ikinen pääkaupunkiseudun nuori jää sinne opiskelemaan. Tutkija jäi ihmettelemään, ovatko vuosien tutkimustyö ja yksi havainto arkielämästä todella yhtä painavaa tietoa.
Erään toisen kerran tutkija sai tehtäväkseen arvioida uudistusehdotusta. Tutkija perehtyi aiempiin tutkimuksiin ja tilastoaineistoon. Pikaselvityksessään hän totesi, että 95 prosentin todennäköisyydellä lopputulos on jotain tämän ja tuon luvun väliltä. Päätöksentekijä sen sijaan halusi tietää täsmällisesti ja sataprosenttisen varmasti, minkälainen vaikutus uudistuksella olisi.
Kun tutkija ryhtyi selostamaan tilastollisen päättelyn perusteita, tiedon tarvitsijat putosivat kärryiltä. Tutkija seisoi kysymysmerkki päänsä päällä ja ajatteli, että ei tätä kyllä enää yksinkertaisemmin voi selittää. Tulevaisuuden ennustamiseen sisältyy aina epävarmuutta. Etukäteen on mahdotonta tietää sataprosenttisen varmasti, miten lopulta käy. Suuntaa-antava arvio on kuitenkin parempi kuin ei mitään.
Eräänä päivänä tutkijoiden ja päättäjien roolit menivät sekaisin. Päätöksentekijät etsivät omaa mielipidettään tukevat tutkimustulokset, ohittivat muut havainnot ja perustelivat näkemyksiään sillä, että tutkimuksen mukaan tämä on oikea ratkaisu. Tutkijat taas kommentoivat rohkeasti asioita, joista heillä ei ollut varsinaista asiantuntemusta. Välillä yleisökin epäili, että tutkija ajavat milloin kenenkin asiaa. Valintojen tekeminen kuitenkin kuului – ja kuuluu yhä tänäkin päivänä – demokraattisesti valituille päättäjille. Tutkimuksessa pyritään objektiivisuuteen ja kriittisyyteen. Muunlaisesta tutkimustiedosta ei ole hyötyä edes päätöksentekijöille.
Blogi on julkaistu myös Maaseudun Tulevaisuuden PTT:n taloustutka -palstalla 30.12.2013.
