- Blogit
15.3.2010 Maaseudun Tulevaisuus / PTT:n taloustutka
Pari vuotta sitten maailmalla puhuttiin ruokakriisistä. Globaali ruokaturva oli uhattuna, kun yhä suuremmalla osalla pallomme asukkaista ei ollut varaa ruokaan silloisilla korkeilla hinnoilla.
Parissa vuodessa tilanne on muuttunut huomattavasti. Juuri nyt maailmalla varastot pullistelevat maataloustuotteita ja tuottajahinnat ovat alamaissa. Silti ei ole mitään syytä uskoa, että hinnat jäisivät pysyvästi nykyiselle tasolleen.
Nykyinen kehno taloustilanne väistyy varmasti lähivuosina ja talouden suhdanteet kääntyvät taas nousuun. Ihmisillä on siis pian taas varaa ja rohkeutta käyttää ruokaansa enemmän rahaa.
Kysyntää lisää luonnollisesti myös väestönkasvu. 40 vuodessa maapallon väestömäärän arvioidaan kasvavan liki kolmanneksella noin 9 miljardiin ihmiseen.
Tämän väkimäärän ruokkimiseen tarvitaan paljon ruokaa. Brasilian mielestä heidän käyttämättömät luonnonvaransa riittävät ratkaisuksi tähän ongelmaan. Hurjimmissa puheissaan brasilialaiset ovat luvanneet tuottaa ruokaa vaikka koko maailman tarpeisiin.
Kenenkään muun kuin Brasilian etu ei kuitenkaan taitaisi olla se, että Brasilia tuottaisi kaiken ruuan, mitä ihmiset syövät. Mahtaisivatko hinnatkaan pysyä kurissa, jos Brasilialla olisi monopoliasema globaaleilla ruokamarkkinoilla?
Muualla luonnonvarat, esimerkiksi viljelymaa ja puhdas vesi, ovat kuitenkin varsin rajallisia. Siksi ainoa vaihtoehto on hyödyntää luonnonvarat tehokkaammin, eli kasvattaa maataloustuotannon tuottavuutta.
Perinteisesti maatalouden tuottavuuden kehitys on ollut melko ripeää. Esimerkiksi vehnäsadot kasvoivat 1960-luvun alusta 1990-luvun alkuun keskimäärin lähes 3 prosenttia vuodessa. Vuodesta 1990 lähtien keskimääräinen tuottavuuskehitys on kuitenkin ollut selvästi hitaampaa, keskimäärin vain 0,5 prosenttia vuodessa. Äkkiseltään tämä kehitys näyttää huolestuttavalta globaalin ruokaturvan näkökulmasta.
Tuottavuuskehityksessä on kuitenkin ollut varsin suuria eroja. Kun vehnäsadot rikkaimmissa maissa 60-luvulta 90-luvulle kasvoivat vuosittain keskimäärin noin 2,5 prosenttia, kasvoivat ne köyhimmissä maissa noin 1,3 prosenttia. Vuodesta 1990 lähtien tuottavuuskasvu rikkaimmissa maissa on ollut olematonta, kun köyhimmissä maissa sadot ovat kasvaneet liki 2,2 prosenttia vuodessa. Tuottavuuskasvu on siis nopeutunut köyhimmissä maissa.
Samaan aikaa kun tuottavuuskehitys rikkaimmissa maissa on hidastunut, on niissä myös panostettu vähemmän maataloustutkimukseen. Vaikuttaa selvältä, että näiden kahden asian välillä on yhteys.
Köyhimpien maiden tuottavuuskasvun voidaan odottaa olevan varsin ripeää myös tulevina vuosina, koska ero rikkaimpiin maihin on niin merkittävä. Pitkällä aikavälillä on kuitenkin välttämätöntä saada tuottavuuskehityksen keinovalikoimaan myös uusia keinoja. Siksi maatalouden tuottavuuskehitystä tukevaan tutkimukseen pitäisi panostaa jatkossa selvästi nykyistä enemmän, jotta koko maapallon väestö pystytään ruokkimaan jatkossakin.
Tapani Yrjölä
