”Tukivinouman tasoittamistalkoot”, Kyösti Arovuori

                                     Maaseudun Tulevaisuus / PTT:n taloustutka 31.5.2010

Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikka CAP uudistuu taas vuoden 2013 jälkeen. Eri tahot ovat alkaneet kiihtyvällä tahdilla tuottaa omia näkemyksiään CAP:n tulevaisuuden linjauksista ja myös Euroopan komission ensimmäisiä virallisia linjauksia odotetaan tämän vuoden syksyllä. Mitään täysin varmaa suuntaa uudistukselle on tässä vaiheessa vaikea nähdä.

Vinoutuneen tukijakauman tasoittaminen EU:n eri jäsenmaiden välillä on kuitenkin alkuvaiheessa noussut yhdeksi tulevan uudistuksen keskeisistä kysymyksistä.

Hehtaaria kohti laskettu tilatuki vaihteli vuonna 2008 Latvian 38 eurosta Kreikan 590 euroon hehtaarille. Modulaation ja liittymissopimusten mukaisen porrastuksen seurauksena tukivinouma tasoittuu hieman vuoteen 2013 mennessä, mutta eri hehtaarien väliset tukierot säilyvät silti useissa sadoissa euroissa.

Vuonna 2004 liittyneiden jäsenmaiden osalta tilatuki nousee liittymissopimuksen mukaisesti portaittain vuoteen 2013 ja vuonna 2007 liittyneiden Romanian ja Bulgarian osalta vuoteen 2016 asti.

Esimerkiksi Latviassa tuki nousee siten, että siirtymäkauden päättyessä keskimääräinen tilatuki on 83 euroa hehtaarilta. Samaan aikaan modulaation seurauksena tilatukea siirretään maaseudun kehittämistoimenpiteisiin. Esimerkiksi Kreikassa se tarkoittaa noin 46 euroa pienempää hehtaaritukea vuonna 2013.

Kreikan osalta lienee syytä erikseen mainita, että selvästi EU:n korkein vajaan 600 euron keskimääräinen hehtaarituki ei liity maan yleisempiin talouskuvioihin.

Korkea hehtaarituki selittyy tupakan, oliiviöljyn ja puuvillan suhteellisesti korkeammalla historiallisella tukitasolla ja Kreikan tukikelpoisen peltopinta-alan pienuudella. Tilatukijärjestelmä rakennettiin suoraan aikaisempiin tukitasojen pohjalta.

Uusien jäsenmaiden osalta tukijärjestelmä perustuu viitevuosien keskimääräisiin viitesatoihin ja niiden perusteella määritettyihin hehtaaritukiin.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tuotannosta irrotetulla tilatuella on edelleen suora kytkös historialliseen tuotantoon.

Kreikan esimerkki osoittaa, että tupakkaa joskus 1990-luvun loppupuolella kasvanut peltohehtaari on EU:ssa edelleen huomattavasti arvokkaampi verrattuna samaan aikaan Latviassa viljan tuotantoon käytettyyn hehtaariin.

Koko EU:n tasolla tarkasteltuna tilatuen suurin ongelma on siinä, että tuen kytköstä aikaisempaan tuotantoon ei ole katkaistu.

Poliittisesti tämä olisikin ollut hankalaa, koska tilatuen yhtenäistäminen muuttaisi merkittävästi eri jäsenmaiden osuuksia EU:n budjetin rahavirroista. Koko EU:n laajuinen tasatuki merkitsisi käytännössä sitä, että esimerkiksi Saksan asema EU:n budjetin nettomaksajana korostuisi entisestään ja Ranskan yhteisestä budjetista saamat tulonsiirrot romahtaisivat.

Ongelman ratkaisu piilee EU:n budjetin uudistamisessa. Budjettimenojen uudelleen tarkastelu antaa mahdollisuuden myös maatalouspolitiikan rahoituksen kokonaisvaltaiseen uudistamiseen.

Kytkös aikaisempaan tukitasoon pitää katkaista ja kohdistaa tuki paremmin sinne, missä siitä on EU:n yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden kannalta eniten hyötyä.

Koko EU:n laajuinen tasatuki voisi tulevaisuudessa olla maatalouspolitiikan perusta, jonka päälle rakennetaan erilaisia riskien hallintaan, julkishyödykkeiden tuotantoon ja jäsenmaiden kansallisiin tarpeisiin vastaavia politiikan keinoja.

Kyösti Arovuori