Tieto ja osaaminen talouskasvun tekijöinä Suomessa

Uudet ideat ovat talouskasvun tärkein tekijä (Pohjola, 2017). Arvonlisään myötävaikuttaakseen uudet ideat voivat koskea arvoketjujen toimintaa suppeasti tai laajasti. Joka tapauksessa ne parantavat sitä tuottajat ja kuluttajat linkittävää toimintaa, jonka kautta raaka-aineista saadaan kuluttajien tarpeet tyydyttäviä hyödykkeitä. Ideat voivat koskea niin ydintoimintaa kuin tukitoimintoja.  

Tärkeää ei ole vain uusien ideoiden tuottaminen, vaan niiden omaksuminen ja soveltaminen käytännössä (Haskel & Westlake, 2018). Nämä tietoon liittyvät prosessit korostuvat Suomessa, sillä työn määrää ei voida väestön ikääntyessä merkittävästi lisätä. Uusia ideoita tarvitaan myös siksi, että Suomen on muun maailman tavoin kyettävä vastaamaan ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin.

Tarkasteltaessa maamme heikkoa tuottavuuskehitystä viimeksi kuluneen 10 vuoden aikana, vaikuttaa siltä kuin olisimme hukanneet kykymme tuottaa uusia ideoita.  (Pohjola, 2017). Kuinka siis turvaamme kasvun ja työllisyyden suotuisan kehityksen ja teemme sen kestävällä tavalla? Tämän kysymyksen kanssa Suomi ei yksin, vaan heikon tuottavuuskasvun kanssa painiskellaan myös muualla (Bayly & Montalbano, 2016).

Tilanne ei ehkä ole aivan niin heikko kuin kuvitellaan. Ainakin osittain kyse on talouden murroksesta ja uuden, aineettoman talouden mittaamisongelmista. Vaikka mittaamisongelmaa on pyritty kansainvälisesti ratkaisemaan, eivät nykyisetkään mittarit tavoita kaikkea organisaatioissa syntyvää aineetonta tuotosta, jolla on pitkäaikainen arvo tuotannossa. Mittarit eivät myöskään täsmällisesti tavoita kaikkea uutta palvelutuotantoa, sillä osa siitä on maksutonta ja jää kirjan- ja tilinpidon ulkopuolelle. Aineisto- ja mittaamishaasteet tarkoittavat myös sitä, että aineeton osa taloudesta jää joiltain osin taloustutkimuksen ulkopuolelle.

Mittaamishaasteista huolimatta voidaan laskea ja arvioida, että aineettomuus edustaa valtaosaa teollistuneiden maiden taloudesta (Demmou, Stefanescu, & Arquié, 2019). Aineettoman talouden yhteiskunnallisen infrastruktuurin rakentaminen on kuitenkin kesken (Haskel & Westlake, 2018). Tähän perustaan voidaan lukea mm. tieto- ja viestintäteknologia, aineetonta taloutta koskeva sääntely-ympäristö (ml. normit), aineettomia investointeja tukevat finanssipalvelut, aineettomaan talouteen liittyvä laskentatoimi, edellä mainitut aineettomaan talouteen liittyvä tilastointi ja tutkimus sekä yleinen aineettomaan talouteen liittyvä osaaminen.

Aineeton arvonluonti käsitetään Suomessa kansalliseksi menestystekijäksi (Tarjanne, 2015). Nähdään, että aineettomien investointien myötä suomalaisyritykset voivat tuottaa paikasta riippumattomia palveluita ja parantaa kannattavuuttaan niin tuotteista saatavan lisähinnan kuin yritysten sisäisen toiminnan tehostumisen kautta (Tarjanne, 2019). Tältä kannalta on ristiriitaista, että tutkimus- ja kehittämismenot, jotka muodostavat aineettoman talouden perustan, ovat olleet laskussa viimeksi kuluneen vuosikymmenen ajan. Bruttokansantuotteeseen suhteutettuna tiputusta on tullut kokonaisuudessaan noin prosenttiyksikön verran (Tilastokeskus, 2019). Samalla alueelliset erot ovat kasvaneet tutkimus- ja kehittämismenojen keskittyessä yhä enemmän kasvukeskuksiin. Noin puolet T&K rahoituksesta kohdistuu Uudenmaan maakuntaan (Tilastokeskus, 2019).

Yliopisto- ja korkeakoulusektorilla on tärkeä rooli paitsi uuden tiedon synnyttämisessä ja levittämisessä myös uusien ideoiden synnyttämiseen ja näiden omaksumiseen liittyvien kyvykkyyksien kehittäjänä. Näin ollen on erityisen huolestuttavaa, että yliopistojen rahoitus on supistunut tällä vuosikymmenellä merkittävästi. Reaalinen kokonaisrahoitus on viime vuosikymmenen lopun tasolla ja reaalisen perusrahoituksen osalta yhtä alhaista tasoa saa hakea liki 20 vuoden takaa (Seuri & Vartiainen, 2018).

Tilanne on vaikuttanut myös koulutukseen. Suomi on Euroopan ainoa maa, jossa korkeakoulutettujen osuus populaatiosta ei ole kasvanut vuosien 2008 ja 2016 välillä (Seuri & Vartiainen, 2018). Suhteessa verrokkimaihin, kuten vaikkapa Ruotsi ja Tanska, meillä on entistä vähemmän nuoria aikuisia, joilla on koulutuksen puolesta kyky omaksua tutkimustietoa ja osallistua uusien ideoiden tuottamiseen.

Politiikkatoimet

Mikäli Suomi haluaa hyödyntää talouden murrokseen liittyvät mahdollisuudet, on aineettoman talouden toimintaympäristön kehittämiseen panostettava. Nostan seuraavassa esiin muutamia toimia, joilla voimme edistää aineetonta taloutta kotimaisin voimin. Keskityn otsikon mukaisesti tietoon ja osaamiseen.

Ensinnäkin maassamme on investoitava uusiin ideoihin eli tutkimukseen ja kehittämiseen. Uusia ideoita on yhä vaikeampi tuottaa entisin panostuksin, joten investointeja tutkimukseen ja kehitykseen tulee jatkuvasti kasvattaa (Pohjola, 2017). Vaikka Suomi voi järjestelmällisesti hyötyä myös muiden maiden tutkimukseen tekemistä investoinneista, ovat kansalliset investoinnit tärkeitä.

Erityisesti yliopistojen ja korkeakoulujen rahoitusta on vahvistettava, sillä aineettomat investoinnit tarvitsevat vahvan tieteellisen perustan (Haskel & Westlake, 2018). Julkisten varojen investointi uuden tiedon tuottamiseen on kannattavaa (Pohjola, 2017), sillä tieto on ominaisuuksiltaan läikkyvää, leviävää ja toistuvasti hyödynnettävää – ja uuden tiedon tuottaja saa harvoin nauttia työnsä hedelmistä yksin.

Tieto ei kuitenkaan leviä itsestään. On siis investoitava uusien ideoiden leviämiseen, eli viestintään, tietoliikenneinfrastruktuuriin, ihmisten liikkumiseen ja kohtaamiseen sekä ideoiden omaksumiskykyyn, eli koulutukseen (Haskel & Westlake, 2018). Näillä keinoin voidaan paitsi hyötyä muiden maiden tekemistä investoinneista uuteen tietoon myös mahdollisesti hallita riskejä, jotka liittyvät jatkuvaan tutkimus- ja kehitystoiminnan keskittymiseen maan sisällä.

Koulutuksen osalta mainittakoon se, että voimavaroja on tärkeää kohdistaa erityisesti elinikäiseen oppimiseen. Perinteisten roolien ja raja-aitojen murtuessa on tärkeää, että uuden tiedon leviämistä ja omaksumista edistetään yhteistyössä tutkimus- ja kehitysorganisaatioiden, koulutuksen järjestäjien ja työnantajien sekä muiden osaamisen kehittäjien kesken (Sitra, 2019).

Tietyillä aloilla tutkimuksen ja koulutuksen sisällöllisillä painotuksilla on tärkeä roolinsa. Edistääkseen aineettoman talouden kasvua, esimerkiksi yhteiskuntatieteellisen ja liiketaloudellisen tutkimuksen ja koulutuksen tulee ratkoa olemassa olevia pullonkauloja nimenomaan aineettoman talouden osaamisen kannalta.

Yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa ja koulutuksessa on kiinnitettävä huomiota aineettoman talouden aineistojen, mittarien ja teorian kehittämiseen sekä näihin liittyvän tiedon levittämiseen. Ymmärtämällä aineettoman talouden toimintaa voimme ymmärtää innovaatioita, kasvua ja epätasa-arvoa (Haskel & Westlake, 2018). Täten voimme laatia aineettomassa taloudessa päteviä tutkimukseen perustuvia politiikkasuosituksia ja harjoittaa vaikuttavaa aineetonta taloutta edistävää politiikkaa. 

Liiketaloudellisessa tutkimuksessa ja koulutuksessa on kiinnitettävä huomioita siihen, kuinka organisaatiot kykenevät mahdollisimman kattavasti valjastamaan eri sidosryhmien älyllisen ja luovan kapasiteetin uusien ideoiden tuottamiseen. Ymmärtämällä johdon ja eri sidosryhmien roolia aineettomassa taloudessa, voivat liiketalouden tutkijat antaa yritysten kannalta relevantteja johtamissuosituksia. Liiketaloudellinen koulutus voi puolestaan tuottaa yritysorganisaatioissa menestyviä ja yritysten menestystä edistäviä työntekijöitä. Aineettomassa taloudessa avainsanoja ovat henkilöstön joustavuus, muutoskyisyys ja yhteistyökykyisyys (Haskel & Westlake, 2018).

Johtaminen

Uudistuksia tarvitaan myös organisaatiotasolla, joten osoitan muutaman sanan myös yritysjohtajille. Teknologiabarometrin (Kujansuu 2019) mukaan suomalaisyritysten heikkous suhteessa verrokkimaiden yrityksiin on mm. tieto- ja viestintäteknologian käyttö. On siis tiedostettava, että uusi teknologia ei lisää tuottavuutta, elleivät yhteisöt halua tai osaa käyttää sitä (Hatch & Cunliffe 2006). Esimerkiksi järjestelmäuudistuksissa on siis otettava aiempaa paremmin huomioon käyttäjäyhteisöjen tarpeet ja taidot. Muita heikkouksiamme ovat teknologiabarometrin mukaan mm. puutteet verkottuneisuudessa, kansainvälisyydessä ja sosiaalisessa koheesiossa. Nämä havainnot peräänkuuluttavat investointeja yritysten toimintatapoihin, johtamiseen ja organisointiin. Ihmissuhteilla ja niiden laadulla on keskeinen rooli aineettomassa taloudessa.

Tarvitaan todennäköisesti myös asenteiden muutosta. Johtaminen, markkinointi ja brändäys on otettava vakavasti ja näiden on oltava kansainvälistä huippua. Ei riitä, että tietyn ydinprosessin ammattilainen tekee näitä sivutoimisesti, vaan on investoitava toimintokohtaiseen erikoistuneeseen tietoon. Vaatimustason on oltava riittävän korkea, jotta ylläpitävä työ on tuottavaa. Toisaalta aineettoman pääoman ammateissa työskenteleville on varattava riittävästi aikaa myös uuden luomiseen (vrt. Piekkola & Åkerholm, 2013). 

Tiivistettynä

Pidemmän tähtäimen kasvu- ja työllisyystavoitteisiin voidaan päästä vain siten, että onnistumme hyödyntämään uudistuvan talouden meille tarjoamat mahdollisuudet digitaalisissa palveluissa ja tuotteiden aineettomissa ulottuvuuksissa. Aineettomat investoinnit ja näitä tukeva politiikka ratkaisevat sen onnistummeko, vai emme. Ottaen huomioon nykyisen korkotason, ovat investoinnit helposti kannattavia. Maan hallitukselta tarvitaan nyt määrätietoisia toimia. Kyse ei ole niinkään tieteen kunniasta, vaan maan taloudellisesta kestävyydestä ja kansalaisten hyvinvoinnista. Investoinneista tulevaisuuteen.

Lähteet

Baily, M., & Montalbano, N. (2016). Why is US productivity growth so slow: possible explanations and policy responses. Hutchins Center Working Paper, 22.

Demmou, L., Stefanescu, I., & Arquié, A. (2019). Productivity growth and finance: the role of intangible assets – a sectoral level analysis. OECD Economics Department Working Papers, 1547.

Haskel, J., & Westlake, S. (2018). Capitalism without Capital. The Rise of the Intangible Economy. Princeton University Press: New Jersey.

Hatch, M. J., & Cunliffe, A. L. (2006). Organization theory. Oxford, UK: Oxford University Press.

Piekkola, H., & Åkerholm, J. (2013). Tuottavuuden kehitysnäkymät ja aineettomat investoinnit. Onko meillä mittausongelma? Kansantaloudellinen aikakauskirja, 109, 429-442.

Pohjola, M. (2017). Suomen talouskasvu ja sen lähteet 1860-2015. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 113, 266-292.

Seuri, A. & Vartiainen, H. (2018). Yliopistojen rahoitus, kannustimet ja rakennekehitys. Talouspolitiikan arviointineuvoston taustaraportti, tammikuu.

Sitra (2019). Kohti elinikäistä oppimista – yhteinen tahtotila, rahoituksen periaatteet ja muutoshaasteet. Sitran selvityksiä 150.

Kujansuu, V. (2019). Teknologiabarometri: Suomen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta jäljessä muista maista. https://www.itewiki.fi/blog/2019/06/teknologiabarometri-2019-suomen-tutkimus-kehitys-ja-innovaatiotoiminta-jaljessa-muista-maista/

Tarjanne, P. (toim.) (2015). Aineeton arvo – Talouden uusi menestystekijä. TEM oppaat ja muut julkaisut 22.

Tarjanne, P. (2019). Aineettoman arvon merkitys liiketoiminnassa. Työ- ja elinkeinoministeriön verkkopalvelu.