• Tiedotteet
• Ruoka

PTT:n ja Luken tutkimus Suomen maatalouden tulevaisuudesta:

Suomen maatalouden tavoitteena on olla vuonna 2050 kehittyvä, kannattava, kestävä ja kilpailukykyinen

Maatalouden toimintaympäristön muutoksiin tulee reagoida jatkossa aikaisempaa nopeammin. Ennakointi on avainroolissa alan kehityksen turvaamisessa. Kun tuleva kehitys on selkeänä mielessä, siihen reagoiminen on helpompaa. On myös tarpeen tunnistaa maatalouden ja muun yhteiskunnan vuorovaikutukset sekä käsitellä eri politiikkalohkoja suurempina kokonaisuuksina.

”Suomen maatalous on visiomme mukaan vuonna 2050 kehittyvä, kannattava, kestävä ja kilpailukykyinen. Selkeä pitkän aikavälin visio auttaa kehittämään politiikkaa sellaiseen suuntaan, että se tukee toivottua muutosta”, sanoo PTT:n maatalousekonomisti Heini Lehtosalo.

Tutkimuksessa etsittiin laajan sidosryhmäjoukon kanssa vastauksia siihen, millaisessa toimintaympäristössä Suomen maatalous toimii nyt ja miten toimintaympäristö muuttuu tulevina vuosikymmeninä. Lisäksi pohdittiin, millä keinoilla pystytään sopeutumaan toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Ennakoinnin merkitys korostuu tulevaisuudessa, koska yhteiskunnan muutosvauhti kiihtyy jatkuvasti.

”Suomen maatalous on osa globaalia järjestelmää, joka kohtaa tulevaisuudessa yhä enemmän epävarmuustekijöitä. Haasteet ovat Suomella samat kuin muuallakin, mutta niiden muoto ja toimenpiteet niihin vastaamiseksi voivat vaihdella”, Lehtosalo summaa.

Hankkeessa tunnistettiin neljä toisiaan täydentävää muutospolkua. Muutospolut ovat: viljelijästä yritysjohtajaksi, maatalous osana kestävää ruokajärjestelmää, teknologialoikalla tulevaisuuteen sekä kannustava asenneilmapiiri. Kukin muutospolku koostuu useista eri ratkaisuista ja niihin johtavista toimenpiteistä, joiden avulla voidaan helpottaa toivotun vision saavuttamista vuoteen 2050 mennessä.

”Tulevaisuudessa maatalousyrittäjältä vaaditaan monipuolista ja syvällistä osaamista moniin eri asioihin liittyen. Ei riitä, että on taitava maanviljelijä, vaan on oltava myös timanttinen liikkeenjohtaja. Maatilayrityksissä työskentelee tyypillisesti useita ihmisiä, joiden esimiehenä yrittäjä toimii. Lisäksi hänen on ymmärrettävä esimerkiksi markkinoiden toimintaa ja kuluttajien toiveita.”, Lehtosalo sanoo.

Maataloudessa tulee olla tilaa uusille tavoille toimia

Elintarvikesektorin yhteistyössä on otettu ensimmäisiä askelia esimerkiksi perustamalla toimijoita yhdistävä niin sanottu yhteinen ruokapöytä. Koko elintarvikejärjestelmän toimijoiden välisen yhteistyön lisäämiseen ja fokusoimiseen oikeisiin asioihin on viisasta panostaa jatkossa isosti. Samalla myös toimijoiden keskinäistä luottamusta pystytään parantamaan.

Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää myös, kun suunnitellaan tulevaa EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistusta. Niiden avulla voidaan valita sellainen keinovalikoima, joka auttaa saavuttamaan vision. Rakennemuutoksen jatkuminen on välttämätöntä ja sitä tukevia uusia tukiehtoja, kuten nykyistä pitemmät pellon vuokasopimukset, on uskallettava ottaa käyttöön. Ympäristövaatimuksiin voidaan osittain vastata ottamalla käyttöön hyötylähtöisiä politiikkakeinoja.

”Uusien teknologioiden kehittäminen ja käyttöönotto, yrittäjien vertaistuki, ympäristöhaasteisiin vastaaminen ja tilusjärjestelyt ovat esimerkkejä tilanteista, joissa tilojen välisellä yhteistyöllä voidaan ratkoa elinkeinon kohtaamia haasteita”, Lehtosalo toteaa ja jatkaa: ”Tuottajien väliseen yhteistyöhön kannattaa panostaa, sillä yhteistyöllä voidaan saavuttaa paljon hyötyjä.”

”On tärkeä varmistaa, että koulutusjärjestelmä tukee muutosta, kun vaatimukset maatalousyrittäjien osaamista ja taitoja kohtaan lisääntyvät jatkuvasti. Siksi on tärkeää käynnistää viipymättä selvitys maatalouden koulutusjärjestelmän nykytilasta ja muutostarpeista”, Lehtosalo painottaa.

Yhteiskunnan kohtaamat haasteet ovat jatkuvasti monimuotoisempia ja yhä useampien asioiden väliset vuorovaikutukset tunnistetaan entistä paremmin. Siksi on tärkeää lähestyä ongelmia suurempina kokonaisuuksina ja pohtia eri tekijöiden ja erilaisten politiikkamuotojen välisiä yhteyksiä.

Tutkimus tuo esille, että maataloudessa tulee antaa tilaa täysin uudelle tavalle toimia ja nähdä se mahdollisuutena. Kaikilla toimijoilla pitää olla valmius vanhoista toimintamalleista luopumiseen. Myös se on hyväksyttävä, että osalla toimenpiteistä on myös ei-toivottuja vaikutuksia. Kokonaisuutena ne kuitenkin hyödyttävät koko elintarvikejärjestelmää.

—
Tutkimusraportti Askelmerkkejä Suomen maataloudelle vuoteen 2050, PTT raportteja 265, on luettavissa PTT:n kotisivuilla https://www.ptt.fi/julkaisut-ja-hankkeet/kaikki-julkaisut/askelmerkkeja-suomen-maataloudelle-vuoteen-2050.html Raportti liittyy laajempaan PTT:n ja Luken hankkeeseen EU:n maatalouspolitiikka vuoden 2020 jälkeen – vaihtoehtoiset polut ja Suomen maatalous (CAPMAP). Hankkeen rahoittaja on Maatilatalouden kehittämisrahasto Makera.

Haluamme kiittää kaikkia tulevaisuustyöpajoihimme osallistuneita ja muita työssämme auttaneita ensiarvoisen tärkeästä panoksestanne tämän työn tekemisessä.

Lisätietoja:
Heini Lehtosalo, maatalousekonomisti, PTT, 040 164 8184, heini.lehtosalo@ptt.fi
Jyrki Niemi, tutkimusprofessori, Luonnonvarakeskus, 029 532 6390, jyrki.niemi@luke.fi
Tapani Yrjölä, vanhempi maatalousekonomisti, PTT, 040 164 8042, tapani.yrjola@ptt.fi